18 sekuntia

MESTIS / Raportti
18 sekuntia pystyi Jääkotkat pitämään maalinsa puhtaana illan ottelussa Vaasan Sportia vastaan. Se oli vain alkusoitto sinfonialle, jonka vaasalaiset esittivät runsaalle kolmellesadalle katsojalle Uudessakaupungissa. Sportin pelaajien mailat oli viritetty oikealle maalintekotaajuudelle, kun taas kotijoukkueella olivat pelin nuotit täysin hukassa.

Piina jatkuu

Tosiaankin, heti aloituksen jälkeen ensimmäisestä hyökkäyksestä Jarno Kosonen toimitti kiekon viuhuvalla rannevedolla Jääkotkien maaliin. Kylmä suihku heti alkuun nukuksissa oleville
kotijoukkueen pelaajille. Kosonen pääsi laukomaan kohti maalia, kun puolustajat pakittivat omaa maalia päin sen sijaan, että olisivat käyneet mieheen kiinni. Vaasalaiset jatkoivat peliä vahvasti ja
kotijoukkue oli koko ajan altavastaajana.

Muutama minuutti maalista Jari Laihi sai koukkaamisesta
rangaistuksen. Heti aloituksesta pääsi Topi Riutta katkaisemaan vaasalaisten syötön omalla alueella ja pääsi läpiajoon. Riutta harhautti hermonsa pitäen Marko Härkösen ja nosti kiekon maaliin. Tämä lisäsi kotikatsomon toiveita tasaisesta kamppailusta. Iloa ei kestänyt kauaa, kun Petri Halme vei
vaasalaiset taas maalin johtoon. Tilannetta edelsi Jääkotkien puolustajan kiekon menetys Sportin
siniviivalla aivan laidassa ja nopea Halme pääsi laidalta etenemään kohti maalia. Laukaus pienestä kulmasta puolustajan jaloista yllätti Valavuon.

Ja lisää seurasi. Parin minuutin
kuluttua Jääkotkien molemmat puolustajat ryntäsivät ottamaan vastaan kiekollista hyökkääjää oman alueensa keskellä ja jättivät molemmat laidat auki. Sieltä oli Antti Hildenin ja Vesa Myllyahon helppo kiekotella kiekko kolmannen kerran maaliin. Puolitoista minuuttia ehti kulua kun Valavuon luistimista pääsi Kristian Hjerpen kova veto lipsahtamaan tyhjän maalin suulle ja paikalle ehti ensin Harri Korpela,
jolla oli helppo työ iskeä kiekko neljännen kerran Jääkotkien maaliin. Olihan siinä vieressä kotijoukkueen puolustajakin, mutta hänellä oli muuta tekemistä, kuin maalinedustan siivoaminen.

Tämä riitti ja Valavuon tilalle maalin luisteli Aki Kemppi. Pari helponnäköistä maalia Valavuon
taakse kieltämättä meni, mutta puhtain paperien eivät selviä kenttäpelaajatkaan. Muutama pelaaja
varmasti tietää, että jotain olisi kentällä voinut tehdä paremmin ja terävämmin. Vajaa kolmetoista
minuuttia oli peliä pelattu ja se oli käytännössä jo ohi. Kumpikin joukkue sai vielä erän jälkipuoliskolla kahden minuutin jäähyn, mutta lisämaaleja ei syntynyt. Lähempänä onnistumista
oli Sport. Jääkotkat vasta harjoitteli ylivoimaa.

Sportin näytöstä

Vaikka toisessa erässä ei Sport tehnyt kuin kaksi maalia Kempin taakse, oli erä kuitenkin vaasalaisten suvereenia näytöstä. Kiekollinen pelaaminen oli kuin eri planeetalta verrattuna
Jääkotkien roiskimiseen. Syötöt menivät jouhevasti mieheltä miehelle. Tuntui kuin Sportin pelaajilla olisi ollut silmät selässäkin, kun kiekko löysi aina tiensä vapaalle miehelle.

Jos jotain puutteita oli, niin se löytyi ylivoimapelaamisesta. Sport sai yrittää tässä erässä neljästi vajaata
Jääkotkakentällistä vastaan, ilman tulosta. Kiekko kyllä saatiin helposti hyökkäysalueelle, mutta
kunnon laukaisupaikkaa ei saatu aikaiseksi vaikka kiekkoa saatiin siirrellä suhteellisen rauhassa
mieheltä toiselle. Ehkä liiankin rauhallisesti, sillä Jääkotkien aika passiivinen puolustusneliö sumputti hyvin maalin edustan ja Kemppi hoiti kaikki kaukolaukaukset kotiin. Jotain on
kotijoukkuekin siis oppinut alituisesta alivoiman pelaamisesta.

Sportin viides osuma syntyi Myllyahon jäänuoliaisen tuloksena ja Kemppi ei oikein tiennyt mistä kiekko maaliin tiensä löysi. Hänen mailanlavastaan se maalin takanurkkaan livahti. Kuudennen maalin teki tähän asti hieman
näkymättömissä ollut Markus Jämsä. Jämsä ajoi laidalta maalia kohti ja veti tulisen rannevedon, joka upposi Kempin mailakäden puolelta sisään. Maalivahdin ja maalin pystyraudan välissä oli juuri kiekon mentävä rako ja sen Jämsä käytti ansiokkaasti hyväkseen.

Erän lopussa kuumakalle Pasi Reunanen Jääkotkista menetti hermonsa ja koetti haastaa Sportin pelaajaa käsirysyyn. Eihän siitä muuta tullut kuin kaksi minuuttia väkivaltaisuudesta ja pelirangaistus. Hieman turhanoloinen
tapaus muuten aika siistissä pelissä. Ehkä selvä tappioasema turhautti Reunasen ja lähetti miehen suihkuun viilentymään.

Näennäisen tasaista.

Viimeinen erä päättyi tasalukemiin. Jääkotkien maalista vastasi erän jälkipuoliskolla Hannu Pajunen, joka tykitti oman laukauksen paluukiekon Härkösen taakse. Seitsemän minuuttia ennen pelin loppua onnistui Sportkin lopulta ylivoimalla, kun Markus Jämsä teki toisen maalinsa. Se oli
lähes toisinto hänen ensimmäisestä osumastaan. Sama laita, sama nurkka ja sama rako - nyt kuitenkin seisovilta jaloilta. Lopputulos 2-7 oli ennustuksen mukainen.

Vaikka lukemat olivatkin tasaiset ja Jääkotkat pääsi hieman peliin mukaan eivät kenttätapahtumat silti mairittele isäntiä. Jos vaasalaiset olisivat tyylittelynsä sijasta laittaneet hönkää lisää luistimiin ja pelanneet
suoraviivaisemmin olisivat lukemat olleet rumemmat. Mutta kun lopputulos oli selvä, miksi enää runtata täysillä kun ei tarvitse. Sportin maalissa Härkönen esitti pari hupaisan näköistä torjuntaa. Ensin hän torjui Sami Häätylän kaukaa tullen löysän pomppuvedon lähes pellehyppymäisellä
vatsalleen heittäytymisellä ja hetken päästä korkean vedon jalat koukussa tasajalkaa ilmaan pomppaamalla. Hupaisan näköistä pienikokoiselta maalivahdilta, pääasia oli kuitenkin se, ettei kiekko mennyt maaliin. Yleisesti ottaen Härkönen selvisi helpolla, iso osa torjunnoista oli kepeitä kaukolaukauksia.

Mitä nyt Mykkänen ja kumppanit?

Tämä peli oli painajaisunimaista jatkoa viime perjantain kotiottelulle. Nyt oli saatu Lukon A-junioreista Mikko Mäkiranta vahvistamaan puolustusta, mutta ei hänkään toistaiseksi ihmeitä
esittänyt. Peli ei tällä hetkellä kulje kuin pienen hetken kerrallaan. Vain Topi Riutan ketju saa pelin
vastustajan alueelle siten että maalintekopaikkoja syntyy. Häätylän ketju kärsii siitä, että joukkueen
kapteeni joutuu tekemään hartiavoimin työtä omassa päässä korjatakseen puolustuksen erheitä. Oikeastaan tänään vain Riutta, Joni Aurasuo, Maksim Ivanov ja Häätylä olivat ne pelaajat jotka pelasivat Mestis-tasolla. Valitettavasti muitten suoritus ei pystynyt samaan. Edes maalivahtipeli ei
tänään mennyt putkeen. Kummallekin maalivahdille meni taakse helponnäköisiä maaleja, mutta eivät he myöskään saaneet tarvittavaa tukea omilta puolustajiltaan.

Koko joukkueen heikkoudet ovat edelleenkin ne samat, jotka sitä ovat varjostaneet koko kauden. Heikko puolustus ja huono viisikkopeli. Tänään eivät syötöt mennet perille tai olivat summittaisia roiskaisuja. Puolustajat eivät osaa antaa avaussyöttöjä. Ylivoimalla ja tasakentällisin selvä
pelintekijä puuttuu. Puolustajien siniviivapelaaminen ylivoimalla on hataraa.

Pelillinen sytyttäjä - isähahmo ja tsemppaaja - puuttuu joukkueelta. Kapteeni Sami Häätylä on oikeastaan ruumiillistuma siitä epätoivoisesta taistelusta tuulimyllyjä vastaan, jota koko joukkue nyt käy. Tuntuu siltä, että
sekä fyysinen ja henkinen voima on pelaajilta kadoksissa, peli ei ole enää hauskaa, vaan se on puurtamista. On todella ikävää katsoa miesten ilmeitä heidän luistellessaan vaihtoon kun omassa päässä on taas kerran palanut punavalo. Katsomosta lentelevät herjat eivät liiemmin varmasti nostata joukkueen mielialaa.

Mitä aikoo tehdä päävalmentaja Aki Mykkänen? Mitä aikoo tehdä seuran johtokunta? Eihän näin voi jatkua! Vaikka sitten pudottaisiinkin sarjaa alemmaksi, voisi joukkueen ilmettä ja samalla peliä koettaa saada paranemaan. Ei sitä nostateta muutamalla lisäpelaajalla. Jotain muutakin nyt puuttuu seuralta kuin rahaa, nimittäin henkinen pääoma. Jotta tulosta ja pelinälkää löytyisi pitää saada joukkue taas uskomaan itseensä, sillä eivät nämä pelaajat ole niin huonoja mitä sarjataulukko näyttää. Kannattaisiko edes harkita lisäkonsultin hankkimista valmennuksen avuksi, ja kokeneen sellaisen. Nyt jos koskaan näyttää
siltä, että joukkue tarvitsee keskuuteensa sellaista hengenluojaa joka säteilee positiivista energiaa ja
saa taas pelaajat luottamaan omiin taitoihinsa. Luulisi, että Suomenmaasta vielä löytyy henkilöitä, jotka ovat valmiit lähtemään talkoisiin ja ottamaan vastaan haasteen lähteä nostamaan joukkuetta ylöspäin. Tai onko niin, että kaikki toimii nykyään vain ja ainoastaan rahan voimalla, eikö enää
löydy ihmisiä jotka tekevät töitä myös rakkaudesta lajiin nimeltä jääkiekko?

Vielä lopuksi muutama tosiasia: Parhaina palkittiin Topi Riutta Jääkotkista ja Markus Jämsä
Sportista. Päätuomari Jussi Leppänen oli melko hyvä, vaikka vihelsikin pari hieman heppoisen tuntuista jäähyä siistissä pelissä. Katsomo oli vaisu ja huuteli ikäviä omilleen.

» Lähetä palautetta toimitukselle