Sport saapui Mikkeliin siipirikkoisena, olihan sivussa niin edellisen pelin ratkaisumaalin tehnyt Jori Kokkonen kuin suureen rooliin pudotuspeleissä, ja etenkin niiden ensimmäisellä kierroksella, noussut Patrick Westerback. Jukurit palasi muutaman päivän vapaalta parhaalla miehistöllään ja aloitti pelin pitkälti samanlaisilla koostumuksilla kuin perjantaina nähtiin Vaasassa. Sportin miehistössä kahden sentteri vaje luonnollisesti näkyi pieninä muutoksina edellisen ottelun koostumuksiin.
1. erä: Sport vastaanottavana osapuolena
Ottelun alku osoitti jälleen kuinka tarkkaa ja virheetöntä peliä molemmat joukkueet pyrkivät pelaamaan. Kun pelituntuma on vielä hieman hakusessa, kontrolloitujen hyökkäysten nostaminen ja pelin pyörittäminen vastustajan päädyssä tuntui olevan vaikeaa niin vierasjoukkueelle kuin etenkin kotijoukkueelle. Viiden enemmän tai vähemmän hermostuneen ja kyttäilevän peliminuutin jälkeen Kalle Mattila otti koukkaamisesta helpohkon jäähyn.
Vaikka ylivoima ei ole Jukureille tämän vuoden pudotuspeleissä ollutkaan mikään rahasampo tehojen valossa, nyt joukkue otti ohjat käsiinsä ja aloitti pyörityksen Sport-päädyssä. Etenkin Petri Lehtosen johtama ns. forssalais-ketju sai aikaan maalipaikkoja ylivoimalla. Ylivoiman päätyttyä Jukurit näytti jatkavan hyvällä otteella ja Sportin pakka sai puolustaa omaa päätyä tosissaan. Kuullun mukaan huollolle sattuneen mokan johdosta normaalista poiketen numerolla 35 tänään pelannut Marko Härkönen sai esiintyä edukseen Jukuri-painostuksesta johtuen heti alkuminuuteista alkaen.
Sport-miehitystä Jukurit alkoi puhkomaan heti ensi erästä lähtien useilla pitkillä avauksilla, joilla haettiin kärkästä laituria hyökkäys-siniviivalta. Näistä ensimmäinen tuli 10 peliminuutin jälkeen, kun Juvan jätti Esa Hämäläinen löysi oivalla läpisyötöllään Sport-pakkien välistä nousevan Antti Laakson. Tämä yritti nostaa kiekon pienikokoisen Härkösen yli maaliin, mutta nosti kiekon koko maalin yli, joten Sport-maali varjeltui. Jukureiden leirissä Härkösen ilmiömäistä torjuntatyyliä oli analysoitu selvästi ennen illan ottelua, sillä laukaus toisensa jälkeen suuntautui ylös. Toisinaan laukausten tarkoituksenmukainen tähtääminen näytti vievän parhaan terän laukausten tehosta.
Sport sai erän edetessä yhä enemmän harjoittaa tiivistä puolustamista, sillä Jukureiden tiivis viisikko ja kova liike karvauspuuhissa pakotti vaasalaiset jokseenkin huolimattomiin ja nopeisiin ratkaisuihin. Ja mikäli keskialueen ohi vaasalaisia pääsi, laukaukset lähtivät monin paikoin heti siniviivan jälkeen jättäen näin Jukuri-maalilla torjuneelle Tommi Nikkilälle enemmän aikaa reagointiin.
Jukureiden vyörytys kiihtyi erän puolen välin jälkeen ja Sport-päädyssä tapahtumia riitti lähes joka minuutille. Sport ”vastasi tuleen” ärhäköillä parin miehen vastapiikeillä, joilla pyrittiin saamaan aikaan kiirettä ja virheitä kotijoukkueen puolustuslinjoille. Tulitusta ja tapahtumaa oli kuitenkin siis enemmän vierasjoukkueen maalin ympärillä. Kotijoukkueelta pyöritystä saivat aikaan jokainen kentällinen, ja merkille pantavaa joka kentän toiminnassa oli kova liike ja työnteko. Tahtotaso oli kotijoukkueella kova.
Sport sai kuitenkin omat tilasuutensa, niistä ehkäpä paras Antti Hildenin ja Harri Korpelan päätyväännöstä Miika Jämsälle toimittama kiekko, mutta vapaalta jäältä b-pisteen kaarelta ranteella laukonut Jämsä ei saanut tarpeeksi tulista laukausta kohti Nikkilää. Myös Sportin kakkoskoostumus sai aikaan hälinää Jukuri-maalilla, kun pelikello näytti viimeisen minuutin alkavan. Mikko Ilkan oiva kääntö Tatu Backmanille avasi tälle kulmalta maalintekopaikan, mutta jälleen Tommi Nikkilä oli patjoineen välissä.
Maaliton ensimmäinen erä oli siis Jukuri-merkkinen. Laukauksia ja hälinää Härkösen ympärillä riitti, siitä kertovat torjunnatkin: Nikkilä 7, Härkönen 16.
2. erä: Sport mukaan peliin
Jukureiden lukuisien läpisyöttöjen sarjaa jatkoi toisen erän alkajaisiksi yhdellä illan komeimmalla syötöllä Tero Koponen, jonka lähes oman b-pisteen kohdalta hyökkäys-siniselle lataama kiekko löysi Niko Kantelisen täydestä vauhdista, mutta tämäkin läpiajo osoitti jälleen illan hahmo, Marko Härkösen, uskomattoman vireen. Ei maalia.
Vaikka Sport saikin hyviä paikkoja, Jukurit oli askeleen vauhdissa vierailijaa edellä ja otteet alkoivat välillä olla enemmän repimistä ja roikkumista kuin puhdasta taklaamista. Jukureilta kolmosvitja Lehtonen-Laakso-Kiiskinen sai kerta toisensa jälkeen aikaiseksi painetta Sport-päätyyn, toinen kovaa työtä tekevä ketju oli Mikko Hakkaraisen johtama ykkösketju.
Sport nosti päätään erän puolen välin jo häämöttäessä, kun muodostelma Vidman-Manner-Hilden sai vauhdikkaan karusellin Jukureiden päätyyn. Heti seuraavassa vaihdossa Sportin ykkönen väsäsi laukaisupaikan kentällisen toiselle pakille Jarno Kososelle.
Jukurit kuitenkin palautti jälleen komennon taloon ja otti jälleen ohjat käsiinsä. Kovalla liikkeellä kotijoukkue luisteli omissa hyökkäyksissään keskialueen yli ja toisaalta karvasi aktiivisesti Sportin pitäessä kiekkoa hallussaan.
Pelin kuva jatkui toisen erän samanlaisena. Jukurit hallitsi, mutta Sport ei antanut periksi vaan nousi niin piikkimäisillä vastahyökkäyksillä kuin ankarilla kiekonriistoillakin Jukuri-maalille. Luistelussa vierailijat kuitenkin antoivat tasoitusta, sen liike ei aivan riittänyt vastamaan isäntien liikkeeseen. Erän loppuminuuteilla peli aaltoili totutusta enemmän ja Sport pääsi muutamaan vaarallisen näköiseen vastahyökkäykseen Jukureiden menettäessä kiekon kesken oman pyörityksensä.
Vaikka pelin hallinta pysyi Jukureilla, torjuntojen valossa toinen erä oli edellistä tasaisempi; Nikkilän tilille merkattiin 13 ja Härkösen tilille 14 torjuntaa.
3. erä: Yritys palkitaan
Kolmannen erän Jukurit aloitti ylivoimalla, mutta kuten erän alkujen ylivoimissa yleensä, todellista hullunmyllyä joukkue ei saanut aikaiseksi. Sen sijaan Sportin saatua miehityksensä täysilukuiseksi Antti Hildenillä oli senttien päässä läpiajo, sillä läpisyöttö tavoitti miehen mailan lavan, mutta sujahti lopulta läpi kentän jättäen näin harmistuneen Hildenin ilman maalipaikkaa.
Jukureiden vahva tahtotaso näkyi kolmannessa erässä erityisesti. Risto Dufvan heräteltyä joukkuetta pienillä ketjumuutoksilla luistelu sen kuin lisääntyi ja vierasjoukkue näytti jäävän liikkeessä yhä pahemmin jälkeen. Kolmannessa erässä erityisesti viime kaudesta tuttu ja kolmanteen erään kasattu Hakkarainen-Kantelinen-Jormakka –ketju näytti jälleen esimerkkiä todellisesta tahtopelaamisesta. Karvaus, liike ja ajatus. Ne kulkivat käsi kädessä ketjun ja koko kentällisen pelissä.
Tatu Backmanin jäähyn aikana kolmannen erän jälkimmäisen puoliskon juuri alettua Jukurit sai vihdoin palkinnon tehdystä työstä. Pelissä aktiivisempi osapuoli oli saanut aikaan niin läpiajoja, poikittaissyötöistä laukauksia sun muuta vaarallista. Herra Härkönen oli kuitenkin kerta toisnesa jälkeen masentanut mikkeliläiset. Mutta kuin kaiken tämän irvikuvana Tommi Kovanen toimitti Pasi Järvisen hienon levityksen lämärillä maalille, josta flipperi-sekuntien jälkeen Tuomo Jormakka sai kuin saikin kauhottua kiekon jäähän tipahtaneen Härkösen selän taakse.
Maali ei tehnyt oikeutusta sen paremmin Jukureiden pelille kuin etenkään Härkösen pelille, mutta kaikki lasketaan ja kotijoukkue oli ansaitusti siirtynyt johtoon.
Sport aloitti luonnollisesti takaa-ajon, mutta liike ei enää riittänyt todellisiin happipaikkoihin ja Jukurit säilytti luistelunsa loppuun saakka. Ansiokkaasti kotijoukkue säilytti liikkeensä eikä vetäytynyt omalle puoliskolleen. Näin ollen ottelussa nähtiin vauhdikas loppu, sillä Jukurit nosti hyökkäyksiään entiseen malliin ja ottipa se vielä aktiivisesti kärkikarvaajalla Sportinvauhtia pois aivan sen maalin takaa saakka.
Sport ei siis onnistunut kuudellakaan miehellä tasoittamaan ottelua ja näin kotijoukkue voitti ottelutapahtumiin nähden oikeutetulla, mutta tyyliltään ”hieltä haisevalla” työmaalilla. Maalin tekijä Tuomo Jormakka ansaitsee töystään erityismaininnan, sillä miehen rooli uudistetussa ykköskentässä toi siihen uutta virtaa ja maali kruununa illasta oli upea tulos.
Lukemat olisivat voineet Sportin kannalta olleet rumemmatkin, mutta todellinen pelien voittaja Marko Härkönen ei aivan onnistunut tänään pitämään yli viisi erää kestänyttä nollapeliään toisen pelin loppuun saakka. Sport-puolustus jäi kolmannessa ottelussa jyrän alle, sen liike ei isossa kaukalossa riittänyt. Hyökkääjistössä onnistujia olivat ehdottomasti pirteä sentteri Fogström sekä ykköskenttä kokonaisuudessaan. Myös kolmoskentän otteissa oli aika ajoin pirteyden merkkejä. Mutta Sport oli kaiketi tv-ottelussa jostain syyssä liikkeessä totuttua heikompi eikä pystynyt vastaamaan totuttuun tapaan Jukureiden myllyyn.
Jukureiden sankareita tänään olivat eittämättä nollapelin pelannut Tommi Nikkilä sekä pelin ainoan maalin räpännyt Tuomo Jormakka. Mutta onnistujia oli laajalla rintamalla ja turhaan ei varmasti kehuja tarjota niin ykkös- kuin kolmoskentällekin. Kokonaisuudessaan Jukurit esitti pirteää luistelua ja hienoa kiekko, joskin peikkona vaaniva maalinteko ei edelleenkään ole kehuttavassa kunnossa. Maalipaikkoja lisäosumiin olisi ollut reilusti.