Vantaan alun pilasi nimittäin Matti Kaltiaisen heikko esiintyminen. Ensin TuTon pelatessa ylivoimaa Markku Vuorisalon helppo laukaus upposi siniviivalta Kaltiaisen kainalosta. Hetki tästä Tuomas Muhosen etäisesti laukausta muistuttava suupaisu livahti maaliin. Tilanteessa Kaltiasen patja liikkui kuin hidastetusta filmistä.

- Ei hän tätä peliä meille hävinnyt. Kaltiaisella ei ollut joukkuetta edessään, Kiekko-Vantaan valmentaja Harri Ahola sanoi aivan tosissaan ottelun jälkeen, mutta kieltäytyi vastaamasta oliko hän tyytyväinen Kaltiaisen panokseen.

Aholan aivoitukset lienevät selvät vain hänelle itselleen, sillä toiseen erään Vantaa ei monen kummastuksesi vaihtanutkaan maalivahtia. Vasta kun TuTon Muhosen laukaus oli lipsahtanut längistä mailan alitse ja Aleksi Sillänpää oli siirtänyt TuTon neljän maalin karkumatkalle, KiVa katsoi aiheelliseksi vaihtaa kassaria. Totuuden nimissä vain kolme neljästä maalista voidaan laittaa Kaltiaisen piikkiin, sillä Sillanpään maali oli vierasjoukkueelta karkea puolustuspään merkkausvirhe.

- Me saimme komean oppitunnin siitä miten yksinkertaista sen pelin pitää olla, jos haluaa menestyä tässä sarjassa. TuTo teki minuun vaikutuksen. He pelasivat todella ehjän pelin, Ahola tunnusti.

- Meillä oli vähän maha täynnä eilisestä. Luulimme, että neppailemalla voimme tulla kiekkokaupunkiin tappelemaan pisteistä, mutta meillä ei ollut mitään jakoa.

Maalivahdin vaihto vaikutti positiivisesti vieraiden sykkeeseen ja maalivahtivaihtoa seurannut kahden minuutin painostusjakso päättyi vierasjoukueen maaliin. TuTon maalivahti Petri Koivisto koetti huitaista kiekkoa maalin takaa pois Jarno Jokilan lavasta, mutta tämä onnistui syöttämään vastakkaiselle kulmalle Jani Södölle, jolla oli helppo tyo kaventaa ottelu.

Loppuerä mentiin tasaisissa merkeissä. TuTo kasvatti johtoaan Vuorisalon läpiajomaalilla, mutta Marko Sakko kuittasi Jouni Virpiön merkkausvirheen ja siirsi rebound-kiekon toistamiseen ohi Koiviston.

Ne hetket, kun kotijoukkue oli paineen alla johtuivat pitkälti sen heikoista purkukiekoista. Kiekkoa ei heitetty ränniin, vaan sitä jäätiin hautomaan, joka johti jatkuvasti KiVan kiekonriistoihin.

- Se on ollut meidän ongelma niin kauan kuin minä olen tätä joukkuetta valmentanut. Kun emme treenaa sitä, niin se tarkoittaa että toistojen määrä on nolla. Sitten kun peleissä niitä pitäisi tehdä, niin ne ovat sellaisia tussuja. Ei kai siitä pääse eroon ennen kuin sitä aletaan kunnolla treenaamaan. Se kuitenkin syö aina sen 20 minuuttia päivän tapahtumasta pois, Lehkonen manasi.

- Siinä on ensimmäinen asia mielessä, että ”mihin mä laukaisen tai mihin mä siirrän? Missä on sentteri? Missä on laituri? Missä toinen pakki?” Sä haet koko ajan niitä, kun taas kirkkaimmissa saleissa pelaavilla pro-jätkillä se tietää heti, että nyt pitää purkaa.

Kolmannen erän alku oli melkoista pelailua. Tunnetasoa nosti Markku Vuorisalo paitsiovihellyksen jälkeen maaliin laukoma kiekko, jonka jälkeen asiasta suivaantuneet vantaalaiset alkoivat taklata aivan eri tavalla ja peliin tuli vauhtia ja energiaa.

- Minun toiveeni olisi, että voisimme pitää 60 minuuttia sitä tempoa, jota meillä oli ensimmäisessä erässä. Oikeastaan se katkesi siihen 4-1 maaliin, vaikka saimmekin vielä maalin melkein heti perään. Sen jälkeen siitä tuli sellaista ei-meidänoloista jääkiekkoa. Se meni lähinnä pelikaverin viihdyttämiseksi. Mutta eipä sitten olisi mitään perkaamista välipäivinä, TuTon Lehkonen tuumi.

- Tyytyväinen olen, sillä pelkäsin aika paljon Vantaata. Siellä on paljon taitavia kavereita ja hyökkäysalueella varsinkin jos he pääsevät myllyttämään, niin tuloksena on pahaa jälkeä.

Lopun kahina lupaa touhukasta tiistaita

Pelin olleessa tilanteessa 57.36 Andreas Pietilä otti jäähyn ja KiVa aikalisän ja maalivahdin pois.
Ihailtava uhkarohkeus tällä kertaa kostautui, kun Jouni Virpiö heitti kiekon oman maalinsa edestä Vantaan tyhjään maaliin.

- Helpolla päästiin, se on päällimmäinen ajatus. Oli viikon kolmas peli meillä, ja oltiin varauduttu, että tiukkaa tulisi. Saatiin pari helppoa
maalia. Kyllähän se aina omalla tavallaan lamaannuttaa, kun pääsee helpolla johtoon, TuTon puolustaja Pasi Järvinen tuumi ottelun jälkeen.

KiVan maaliin vaihdettu Carl Grahn vaikutti paljon pätevämmältä torjujalta kuin kollegansa Kaltiainen.

- Nollapelin jälkeen on kaveria aika vaikea vetää pois. Matti huilasi tuossa välissä, mutta onhan näitä maalivahteja, jotka pelaavat sarjan läpi, Ahola puolusteli maalivahtivalintaansa.

Päätuomarina toiminut tamperelainen Jussi Leppänen piti ottelun siistinä. Tarkka linja piti ottelun lävitse. Linjatuomarien moitteeksi on sanottava, että ensin he onnistuivat myrkyttämään Riku Rahikaisen ja Antti Pusan välisen nokkapokan ja kun viimeinkin tappelu saatiin aikaiseksi Roope Talajan ja Pusan välille, niin linjamiehet olivat heti välissä.

- Ihmettelen ettei tuossa viimeisen kolmen minuutin aikana tullut joukkotappelua, Lehkonen tuumi.

Tämä tietää hyvää tiistain otteluun Vantaalle, jolloin joukkueet kohtaavat uudestaan.