Lähes päivälleen 12 vuotta sitten moni TuTon kannattaja vuodatti kyyneleitä Turkuhallin kolkossa katsomossa joukkueen pudottua SM-liigasta. Harva paikalla olleista jaksoi uskoa, että vielä tulee päivä, jolloin TuTon ottelulippujen ennakkomyyntiinkin on kymmenien metrien jono.
Se päivä kuitenkin tuli. Siihen vaadittiin kolme päävalmentajaa, tiukkaa taloudenpitoa, onnistuneita henkilövalintoja, useiden pelaajien kasvattamista liigaan ja uusi halli, mutta joka tapauksessa se päivä lopultakin tuli.
Pohjalta ylös
Valmentaja Anatoli Bogdanov sai kesällä 1996 käsiinsä joukkueen, johon kuului kolme pelaajaa TuTon edellisen kauden SM-liigajoukkueesta, nippu liigahuumassa hyljeksittyjä omia kasvatteja, muutama muualta Turkuun opiskelemaan tullut pelaaja ja suuri joukko junioreita.
Käytännössä kenellä tahansa oli mahdollisuus tulla antamaan näyttöjä joukkueen kesäharjoituksiin ja joukkueeseen pyrkijöiden joukko olikin kaikessa kirjavuudessaan jopa surkuhupaisaa katseltavaa.
Surkuhupaisaa ei kuitenkaan ollut suurella sydämellä pelanneen joukkueen menestys sarjassa. Armotta putoamaan tuomittu junioripitoinen nippu yllätti kaikki niin sanotut asiantuntijat yltämällä silloisessa ykkösdivisioonassa ylempään loppusarjaan. Kauden jälkeen saatiin esimakua tulevista kesistä, kun Hermes halusi riveihinsä koko TuTon ykkösketjuna häärineen trion Antti Virtanen-Aki Uusikartano-Timo Pärssinen. Hermestä valmensi silloin muuan Ismo Lehkonen.
Seuraavina kausina TuTolle tuli tutuksi vähävaraisen seuran perusdilemma: Mitä paremmin joukkue menestyi, sitä kiihkeämmin liigaseurat kalastelivat kesällä ja joskus kesken kaudenkin TuTon avainpelaajia riveihinsä. Joka vuosi joukkue piti rakentaa uudestaan, ja lähes poikkeuksetta se rakennustyö pohjautui omien tai ainakin turkulaisten junioreiden varaan. Ja juuri kun kasaan oli saatu riittävän hyvä nippu, se aina hajotettiin varakkaampien seurojen toimesta.
Asemien vakiintuminen
Yksittäinen huippuhetki koettiin keväällä 1999 TuTon pudottaessa Kärpät ykkösdivisioonan play offeissa. Suorituksen arvoa nostaa se, että TuTo onnistui voittamaan ylivertaisena pidetyn vastustajan kolmasti sen kotikentällä Oulun Raksilassa. Kotiotteluissa Kupittaallakin koettiin tappioista huolimatta huumaa hallin pullistellessa täpötäytenä ja samettiäänisen kuuluttajalegendan Aulis Virtasen kehottaessa seisomakatsomoa tiivistämään.
Liigakarsinnoissa vastaan tullut KalPa oli kärppävoiton kyllästämälle TuTolle liian kova vastus, mutta tuon kevään jälkeen kuitenkin pahin oli TuTon osalta ohi. Se oli onnistunut palauttamaan itsensä toiseksi korkeimman sarjatason kärkijoukkueiden kastiin, ja seuraavaan kauteen voitiin lähteä taas tuttuun tyyliin muuttuneen miehistön ja tällä kertaa myös uudistuneen peliasun kera.
Seuraava kausi ei hyvästä syyspuolikkaasta huolimatta vielä tuonut täyttymystä, mutta parempaa oli luvassa. SM-liigan sulkemisen myötä ykkösdivisioona muuttui Mestikseksi vuonna 2000 ja nousumahdollisuuden sijasta pelattiin rahasta. TuTo onnistui kasaamaan kyseiselle kaudelle joukkueen, joka ennen nyt päättynyttä kautta haki vertaistaan.
Perusteluiksi riittää, kun toteaa, että Tero Forsellin kanssa senttereiden peliajasta kilpailivat tuolloin Vesa Lehtonen, Jarkko Immonen ja Tero Koponen. Runkosarjan voittoa seurasi näytöstyyliin voitetut puolivälierät ja välierät. Finaaleihin TuTo joutui kuitenkin siipirikkoisena ilman ykkössentteriksi noussutta Vesa Lehtosta ja maalitykkinä kunnostautunutta Tuomas Jalavaa.
Mestaruuden lopullinen este oli silti nousijajoukkue Mikkelin Jukurit, joka tuolloin otti Mestis-dynastiana ensi askeleitaan. Jukureiden tähti lähti tuosta mestaruudesta nousuun ja vastaavasti hopea siivitti TuTon loivaan alamäkeen.
Alamäki
Parina seuraavana kautena jalkeille saatiin vielä ihan kelvolliset joukkueet, joita kannatteli lähinnä Tero Forsellin johtama ykkösketju. Sijoitukset jatkoivat kuitenkin laskuaan, eikä keväällä 2003 TuToa nähty enää edes play offeissa.
Seuraavaan kauteen lähdettiin entisestään huonontuneella joukkueella, jonka kehittäminen ei enää motivoinut Anatoli Bogdanoviakaan. Bogdanov oli seitsemän kauden aikana kasvattanut useista turkulaisista junioreista liigapelaajia, mutta kokeneen ukrainalaisen akut alkoivat olla lopussa. Sarjan tyvipäähän jämähtänyt joukkue joutui kurssin kääntääkseen erottamaan seuraa 7,5 kautta palvelleen Bogdanovin joulukuussa 2003. Tilalle nostettiin TuTon A-junioreita valmentanut Pekka Virta.
Virta onnistui saamaan ryhtiä joukkueeseen, mutta aika ei kuitenkaan riittänyt TuTon hilaamiseksi pois karsijan paikalta. Kahdeksan vuoden takaiset karsintamuistot ehtivät jo palailla monen kannattajan mieleen, mutta tällä kertaa TuTon peli oli kuosissa oikeaan aikaan, ja se selvitti Mestiksen karsinnat tappioitta.
Virta ei kuitenkaan päässyt nauttimaan työnsä hedelmistä, vaan keväällä 2004 TuTon uudeksi päävalmentajaksi nimettiin Ismo Lehkonen. Lehkonen sai houkuteltua joukkueeseen takaisin monta paluumuuttajaa ja junioreista löytyi taas tarpeellista täydennystä.
Uudelleen ylös
Ensimmäisen Lehkosen kauden runkosarja sujui nihkeästi, mutta play offeissa joukkue osoitti kykynsä pudottamalla puolivälierissä Kaajaanin Hokin ja laittamalla NHL-pelaajilla vahvistetun KalPan ahtaalle semifinaaleissa. Hieno kevät sai kruununsa pronssiottelussa Mikkelissä TuTon voittaessa Jukurit jatkoajalla.
Voittomaalin teki jo aikoinaan ensimmäisellä Bogdanovin kaudella 18-vuotiaana TuTon edustusmiehistössä debytoinut Markku Vuorisalo. Kausi oli viimeinen Kupittaan vanhassa jäähallissa, sillä kauden jälkeen halli purettiin uuden monitoimihallin tieltä.
Toisen Lehkosen kauden TuTo vietti evakossa Turkuhallissa. Runkosarja sujui edellistä kautta paremmin ja odotukset pudotuspelien alla olivat korkealla. TuTo voittikin näytöstyyliin Kiekko-Vantaan neljännesfinaaleissa, mutta välierissä vastaan tullut Vaasan Sport osoittautui ylipääsemättömäksi esteeksi. Kausi päättyi jälleen pronssimitalien merkeissä Kajaanin Hokin kaatuessa Turkuhallissa jatkoajalla. Jälleen voittomaalin teki Markku Vuorisalo.
Kauteen 2006-07 TuTo lähti tavoitteenaan liigakarsinnat. Runkosarja sujuikin hyvin ja tunnelmaa nosti uusi Kupittaan monitoimihalli, johon TuTo pääsi pelaamaan marraskuussa. Vuodenvaihteen tienoilla TuTo kehitti vertaistaan hakevan voittoputken. Se voitti 19 viimeistä runkosarjan otteluaan ja siihen päälle vielä 3 ensimmäistä play off-peliään. Jukurit oli kuitenkin välierissä liian kova pala, ja jo kolmannen kerran peräkkäin TuTo päätti kautensa pronssiottelussa. Tällä kertaa TuTo kuitenkin jäi ilman mitaleja Sportin ollessa Vaasassa parempi.
Päättyneellä kaudella piti alun perin olla panoksena liiganousu, mutta kesällä yllättäen tehdyn päätöksen mukaan liigakarsinnat järjestetäänkin vasta ensi kauden päätteeksi, ja tällä kaudella taisteltiinkin taas "vain" Mestiksen voitosta. TuTolla ei sitäkään voittoa vielä tätä ennen ollut, joten joukkue haki mestaruutta tosissaan.
TuTo johti runkosarjaa käytännössä alusta loppuun voittaen sen lopulta ylivoimaisesti. Pudotuspelitkään eivät tällä kertaa tuottaneet suurempia ongelmia. Välierissä tuli yksi tappio KooKoota vastaan, ja finaaleissakin TuTo joutui taipumaan kerran Hokille, ennen kuin Mestiksen voittopokaali vihdoin nousi kapteeni Pasi Järvisen kannattelemana ilmaan.