| Uutinen Jukurit jäädyttää Lasse Kanervan pelinumeron
[lue lisää] |
Kanerva pelasi Jukureiden edustusjoukkueessa 14 kautta ja voitti urallaan kolme Mestis-mestaruutta. Lisäksi mies oli nostamassa Jukureita Mestikseen ja tahkosi joukkueessa jo 90-luvun alussa "iloisen itälohkon" aikoihin.
Viime keväänä pitkän uran lopettanut Kanerva on luonnollisesti otettu kunniasta. Kanervalla ei ole ollut lopettamisen jälkeen pahoja vieroitusoireita jääkiekkoilun suhteen.
- Hieno kunnianosoitus seuralta. Viime viikolla sain tietää
ajankohdan olevan tuo TV-pelin. Ei hommaa varmaan vielä tajua kunnolla, legaandarinen #24 toteaa muutamaa päivää ennen suurta hetkeä.
- Ei silleen ole ollut. Kerran viikossa tulee käytyä Jukureiden Huru-Ukkojen kanssa jäällä ja se on riittänyt. Elokuussa kieltämättä tuli olo, että tähän aikaan vuodesta pitäisi lähteä hallille. Syksyn edetessä on kuitenkin helpottanut, eikä tule esimerkiksi mietittyä, missä ne pojat on bussilla menossa, Kanerva naurahtaa.
- Kiinnostus on tietenkin kova ja pelit olen käynyt katsomassa ja pitänyt poikiin yhteyttä.
Kanervan käyttämä numero 24 on ensimmäinen virallinen jäädytetävä numero Jukureissa. Jukurit on kunnoittanut myös 90-luvun alussa traagisesti menehtyneen Sami Lehmusmetsän muistoa ja numeroa 21 ei ole käytetty kesken kauden liikenneonnettomuudessa kuolleen pelaajan jälkeen.
Korttelikiekkoa ja iloista itälohkoa
Kanervan pitkä ura kiekkokaukaloissa alkoi Jukureiden järjestämästä korttelikiekosta. Kanerva tahkosi kaikki juniori-ikäluokat ja lopulta nousi myös edustusjoukkueeseen.
- Kattilansillan joukkueeseen menin joskus 6-7 -vuotiaana ja siitä pikkuhiljaa eteenpäin. Harjoitusolosuhteet olivat hiukan erillaiset, sillä esimerkiksi harjoitushallia ei
Mikkelissä vielä silloin ollut. Ulkojäillä vedettiin, tosin talvet olivat silloin erilaisia, Kanerva muistelee uransa alkua.
Kaudella 1992-1993 vielä A-ikäinen puolustajana pelannut Kanerva sai kutsun Jukureiden edustusjoukkueen mukaan. Jukurit pelasi tuolloin kakkosdivisioonassa ja samalla kaudella myös toinen mikkeliläisjoukkue UuKoo vieraili kakkosdivarissa.
Homma oli Mikkelissä vielä täysin harrastelijapohjalla ja
lähes kaikki pelaajat olivat mikkeliläisiä.
- Siinä taisi olla kaikkea hässäkkää ja joulun tienoilla kävi kutsu mukaan, muistelee Kanerva.
Muutama ensimmäinen kausi Kanervalla meni puolustajana ja numerona oli 3. Mies teki hyvin pisteitä puolustajan paikalta ja silloinen päävalmentaja Pentti Pöyry siirsi Kanervan hyökkääjäksi.
- Syksyllä odoteltiin saadaanko tänne pelaajia muualta. Meillä taisi olla kymmenen puolustajaa ja saman verran hyökkäjiä, joten hommaa piti tasoitella. Varmaan valmentajan
mielestä myös pelityyli sopi paremmin hyökkääjän paikalle, Kanerva naureskelee.
Kanervan siirto hyökkääjäksi oli hyvä veto ja nuorukainen paukutteli 35 ottelussa komeat tehot 41+36.
- No, se oli sitä iloista itälohkoa se. Ei sitä silloin edes ajatellut, mutta myöhemmin kun miettii, niin onhan tuo aika uskomaton määrä. Olihan tuo touhu melkoisen kirjavaa.
Dufvan aikakausi
Syksyllä 1998 alkoivat uudet tuulet puhaltaa mikkeliläisessä jääkiekkoilussa. Jukka Toivakka ja Matti Turunen tulivat taustajoukkoihin, valmentajaksi palkattiin Risto Dufva ja kakkoseksi Pekka Lipiäinen, joka oli tehnyt pitkän uran Jukureiden paidassa kaukaloissa 80-90-luvulla.
Kanerva muistaa elävästi ensimmäisen kohtaamisen
Dufvan kanssa.
- Tekeminen muuttui täysin ja alkoi jääkiekon opiskelu. Tuli opittua todella paljon uutta pelistä ja harjoittelukin muuttui ammattimaiseksi, eli oli mahdollisuus harjoitella kahdesti päivässä.
- Ensimmäinen kohtaaminen Riston kanssa oli Cumuluksen alakerrassa, jossa oli palaveri. Ristolla oli teesit valmiina ja harjoitusmatsitkin sovittu valmiiksi, kyllähän siinä vähän huuli pyöreänä oltiin, Kanerva naureskelee.
Dufvan johdolla Jukureilla alkoi todellinen menestysputki ja
Jukurit nousi lopulta pitkän tauon jälkeen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Jukurit nousi Mestikseen pudottamalla SaPKon huikeassa sarjassa voitoin 3-2.
Viimeinen ottelu pelattiin loppuunmyydyssä Mikkelin jäähallissa ja myös Urheiluruutu oli ihmettelemässä Mikkelin kiekkobuumia.
- Vaikeimman kautta noustiin, sillä oltiin jo 2-0 -voitoin sillassa. Yleisömäärät kieltämättä ihmetyttivät kun oli tottunut,ettei sitä yleisöä kauheasti lehtereillä notku.
Jukureiden menestysputki jatkui myös Mestiksessä ja Kanerva johdatti joukkueensa kahteen mestaruuteen ennen kuin siirtyi
Norjaan. Jukureiden joukkue vilisi kovia pelimiehiä Mestis-tasolle ja myös hallissa riitti yleisöä.
Kanerva nakutti Jukureiden historian ensimmäisesä Mestis-pelissä Kalevankankaalla neljä maalia.
- Jälkikäteen kun miettii materiaalia, niin onhan se
kova. Maalilla Tero Leinonen. Pakistossa (J-P) Laamanen, (Pasi) Järvinen, (Tommi) Kovanen ja Jani-Matti Loikala, niin olihan tuo alakerta "aika" hyvä.
- Hyökkääjistä "Vänä" (Jani Väänänen) oli aika lennossa silloin. Oli Petri Lehtonen, Antti Laakso, Mikko Hakkarainen, Niko Kantelinen ja Antti Karhula, eli tasoa löytyi.
Jukurit kaatoi tiukassa finalisarjassa TuTon voitoin 3-2. Viimeiseen finaaliin Turkuun matkasi useita linja-autollisia Jukuri-kannattajia.
- Päästiin kuitenkin iskemään hiukan puskista, sillä ei meitä ihan kärkeen taidettu odottaa. Finaalisarja on hyvin
mielessä. Muutama jatkoaikapeli, kotona tappio, Turussa voitto ja viimeisen finaalin yleisömäärä..., Kanerva kertaa.
Uudet juhlat
Kausi 2002 päättyi myös mestaruusjuhliin. Finaaleissa
Jukurit oli todella ylivoimainen ja saldo pudotuspeleissä oli 9-0. Joukkue selviytyi myös Continental-cupin finaaliin ja kamppaili tasapäisesti esimerkiksi Zurichiä vastaan.
- Finaalit menivät puhtaasti ja ei sinä vuonna ei jäänyt kauheasti epäselvää mestarista, muistelee Kanerva.
Keväällä 2006 kapteeni Kanerva pääsi juhlimaan uransa kolmatta Mestis-mestaruutta Vaasassa. Dufva siirtyi kohti uusia haasteita ja myös Kanervan oli tarkoitus lopettaa ura mestaruusjuhliin.
Dufvan tilalle valmentajaksi valittiin
pelaajalegenda Reijo Ruotsalainen ja uusi valmentaja oli yksi syy, että Kanerva päätti jatkaa uraansa vielä kauden. Kanerva ei halua suuremmin puida viime kauden sotkuja, mutta myöntää lopettamispäätöksen kypsyneen jo alkutalvesta.
- Odotukset olivat korkealla, mutta olihan se sitten pettymys, kokenut pelaajaa kuittaa.
- Lopettamispäätös muhi pitkin talvea ja kyllä se oli vuodenvaihteessa oli jo selvää, selvittää Kanerva.
Pitkä ura päättyi seitsämän ottelun tappioputkeen. Hokki vei finaalit puhtaasti 3-0 ja tasonmittauspeleissä KalPa kaatoi Jukurit 4-0.
- Siinä sarjassa ei ollut tuuria yhtään ja pienellä pomppimisella kahdessa ekassa matsissa sarjasta olisi tullut ehkä ihan toinen.
Liiga jäi kokeilematta, Norjasta hyvät muistot
Kysyttäessä uran kohokohtia tulee Kanervalta nopea vastaus. Noin 300 maalia sarjapeleissä paukutellut tulisen
rannelaukauksen omannut hyökkääjä nostaa myös muutaman maalin esiin.
- Mestikseen nousu ja mestaruudet tulevat päälimmäisenä mieleen, lisäksi tietysti Continental-cupin pelit ovat mielessä.
- Maaleista neljä maalia ekassa Mestis-pelissä on jäänyt mieleen, eli hyvin lähti homma käyntiin. Jukureiden tuhannes
Mestis-maali viime kaudelta jäi myös mieleen.
Kanerva on pysynyt uskollisena Jukureille lukuunottamatta vajaata kahta kautta Norjassa. Norjassa mies pelasi
Trondheimin paidassa. Jukureissa pelatessaan Kanerva on koko ajan työskennellyt perheen kuljetusyrityksessä ja myös Norjassa mies työskenteli autonkuljettajana.
- Hieno kokemus itselleni ja perheelle ja mikään ei jäänyt kaivelemaan. Meille oli tulossa toinen lapsi ja se oli syy miksi palasin Jukureihin kesken sopimuskauden, mies kertoo.
- Täällä viime vuosina pelatessa on tiennyt, että menestystä tulee, se on ollut takuulappuna persuksissa. Organsaatio ja taustat ovat olleet täällä aina kunnossa, eli on vain voinut keskittyä pelaamiseen, Kanerva kiittelee.
KooKoo oli lähellä saada Kanervan riveihinsä keväällä 1999. KooKoo oli kiinnittänyt huomionsa kaksikkoon Antti Karhula-Kanerva. Karhula siirtyikin Kouvolaan, mutta Kanerva luopui
leikistä viime tipassa.
- Keskusteluja käytiin ja työpaikkakin oli katsottu, mutta
jäin kuitenkin tänne. Olin tottunut pelaamaan täällä ja tuntui turvalliselta jäädäkin tänne. Hyvä ratkaisu, sillä tuli koettua nousuhuuma ja olisin jäänyt paljosta paitsi, Kanerva tunnustaa.
SM-liigan vauhtia mies pääsi kokeilemaan kaudella 98/99 KalPassa kahden ottelun verran. Vastassa olivat Jokerit vieraissa ja SaiPa kotona.
Kanerva ei halua jossitella olisiko pystynyt pelaamaan liigassa.
- Kuopiossa taisi olla pakka hieman sekasin ja Turusen Matin kautta pääsin kokeilemaan siellä. Pelit menivät hiukan ihmetellessä ja ehkä myöhemmin jos olisi tullut
samanlainen tilanne, niin pelistä olisi nauttinut enemmän ja pystynyt myös auttamaan joukkuetta, mies pyörittelee.
- Vaikea sanoa olisinko pärjännyt, kun en ole siellä
pelannut. Varmaan siellä olisi vaudissa pysynyt, mutta se jää nyt kysymysmerkiksi, Kanerva kiertelee.
Pojasta polvi paranee?
"Kiekkoeläkeläisen" arki kuluu kuljetusalan perheyrityksen
parissa ja kun kotona on kolme poikaa, niin nähdäänkö Jukureiden #24 vielä joskus jäällä? Valmentaminen saattaa tulla kysymykseen jossain vaiheessa.
- No, katsotaan jos kiekko rupeaa kiinnostamaan. Vanhin poika jo pelaili viime kaudella, mutta tällä kaudella ei enää kiinnostanut. Väkisin ei tietenkään tarvitse pelata, mutta jos intoa on niin tottakai tuetaan.
Mutta kuinka numeroksi päätyi tuo legendaarinen #24?
- Alussa oli siis numerona kolme, mutta kun siirryin hyökkääjäksi, niin eihän sitä kolmonen selässä voinut hyökätä. Ensin oli 23, mutta tuo 24 vakiintui sitten lopuksi, mies nauraa.
Entäs legenda Kanervasta Jukureiden joukkueen bussin ratissa?
- Joo, se taisi olla se viimeinen mestaruuskausi. Olin loukkaantuneena ja bussikuskit olivat lakossa, joten Kokkolan reissu tuli heitettyä, Kanerva naurahtaa.
