Mielipide

Jokipojat jatkaa pienin askelin eteenpäin

MESTIS / Kolumni
Kolmen vuoden takaisen nousunsa jälkeen Jokipojat on kaikilla Mestis-kausillaan onnistunut kehittämään toimintaansa pykälän verran eteenpäin - sekä kentällä että sen ulkopuolella. Uuden kauden alla vaikuttaa siltä, että kaikki on taas pienen askeleen verran aikaisempaa paremmin.

Toteamus ”hitaasti, mutta varmasti” kuvaa mainiosti viime vuosien toimintaa Joensuussa. Nousua seuranneella kaudella Jokipojat varmisti sarjapaikkansa vasta karsinnoissa, mutta sittemmin seura on kivunnut kärjen haastajaksi.

Vähän kerrallaan

Keväällä Jokipojissa puhuttiin, että tavoitteena on nousta jo alkavalla kaudella finaalitason joukkueeksi. Pelaajahankintojen mutkikkuuden jälkeen kovimmat puheet ovat vaienneet, ja seura on yhä tyytymässä hitaaseen etenemiseen.

Perinteikkäässä kiekkokaupungissa huomattiin kesän mittaan, ettei pelaajien hankkiminen Mestikseen ole mikään helpoin tehtävä. Joukkueen kasaamisessa oli välillä ongelmia, mutta syksyksi kasaan on silti saatu iskukykyinen miehistö.

Haastattelu

Kokeneella Kaupilla paljon uusia ideoita
[lue lisää]

Myös kentän ulkopuolella edetään itse pelin kanssa samaan tahtiin. Sponsorien kiinnostus lisääntymässä, joten budjettia on pystytty kasvattamaan kilpailukykyisemmäksi. Lisäksi logoa ja seuran ilmettä on pyritty kehittämään.

Loppukesästä kannattajat toivat joensuulaisen kiekkokulttuurin eteen oman panoksensa. Joensuuhun perustettiin Mestiksen viides rekisteröity kannattaja-yhdistys, joka sai nimekseen Susirajan Punamustat.

Fyysisyyttä löytyi sittenkin

Vielä muutama viikko sitten Jokipoikien puolustuksen tilanne näytti pahalta. Aivan kauden alla oli alun perinkin aiottu etsiä liigasta putoavia pelaajia, mutta silti alakerta vaikutti pelottavan heikolta. Viime hetkien hankinnat kuitenkin toivat joukkueeseen kovuutta, joten puolustukseen joensuulaiset eivät kaadu.

Kiekollista taitoa oli jo ennestään kohtuullisesti, mutta viime hetkillä mukaan saadut Juhani Uusitalo, Juhamatti Hietamäki ja erityisesti Juuso Akkanen lisäävät tarvittavaa fyysisyyttä.

Joukkueen kiekollisempi pelaajisto on sen sijaan ollut kasassa kauemmin. Viime kaudella joensuulaiset kärsivät pahasta sentteripulasta, mutta nyt se osa kestää vertailun melkein minkä tahansa Mestis-joukkueen kanssa.

Heinäkuussa joensuulainen kiekkoyleisö sai ilouutisen, kun keskushyökkääjä Tapio Ahtonen päätti palata kasvattajaseuraansa. Liigakausi KalPassa meni mönkään, mutta Joensuussa keskushyökkääjän aikaisempien kausien juonikkaat kiemurat ovat yhä tuoreessa muistissa.

Pitkäaikaiset ketjukaverit pääsevät taas yhteen, kun lähes koko aikuisuransa Jokipojissa pelanneet Sami Puruskainen ja Jani Keränen jatkavat seurassa. Loistavasti yhteen pelaava kolmikko oli toissa kaudella koko sarjan vaarallisimpia hyökkäysketjuja, ja samaa on lupa odottaa nytkin.

Pientä varjoa suurimmille odotuksille tuo Ahtosen pitkäaikainen jalkavamma, jonka on kuitenkin kerrottu olevan kunnossa kauden alkaessa. Pelko ei ole suuri, sillä Markku Flinck ja kymmenen ottelun sopimuksella aloittava Topi Riutta takaavat pahimmankin sattuessa pelinrakentelun laadun.

Nuoria pelaajia kehittymässä

Hyökkäyksen runko pysyi pitkälti ennallaan, sillä avainpelaajista vain Tomi Pöllänen ja Tomi Karlsson siirtyivät kovemmille kentille. Tilalle on Flinckin lisäksi tullut muitakin nuoria pelaajia, joista legendaarisen isänsä vuoksi erityisen kiinnostava on 20-vuotias tshekki Otakar Janecky.

Janeckyn lisäksi joukkueessa on toinen koko Mestis-yleisöä kiinnostava ulkomaalaispelaaja – kanadalainen maalivahti Jocelyn Guimond. Tshekkiläinen on kehittymässä, mutta sen sijaan Guimondilla on suuri vastuu Jokipoikien menestyksestä.

Jokipoikien maalivahtipelin taso on edelleen arvoitus, sillä ykkösvahdiksi hankitun Guimondin todellinen taso on selvittämättä. Tilastot miehen kotimaan sarjoista ovat vakuuttavat, mutta miten käy uudessa ympäristössä?

Harjoituspeleissä 25-vuotias Guimond ei loistanut, mutta sopeutuminen uuteen maahan ja sarjaan vie epäilemättä aikaa. Aika näyttää, onko Jokipojat löytänyt Pohjois-Amerikasta sarjan ehdottoman huippuvahdin vai pelkän tusinatorjujan.

Edelliskaudeksi Tshekistä löydetty Alexander Salak nousi vuodessa Jokipojista liigaan. Guimondilla lienee tavoitteena toistaa edeltäjänsä temppu.

Jokipoikien kannalta turvaa kanadalaisen epäonnistumisen varalle tuo Teemu Seppänen, joka on osoittanut olevansa vähintäänkin hyvä kakkosvahti Mestikseen.

Avainsanana jatkuvuus

Muutoksista huolimatta yksi Jokipoikien vahvuuksista on tietty jatkuvuus, minkä takaavat useat ikänsä tai vuosikausia seuraa edustaneet kiekkoilijat. Omia kasvatteja on toimivasta juniorityöstä tunnetussa seurassa varsin paljon.

Seuranakin Jokipoikien toiminta on kaikkiaan kohtuullisen vakaata ja jatkuvaa. Valmentajien etsimisessäkään ei nyt ollut edelliskausien tapaan ongelmia. Valmennusjohto jatkaa samana kuin koko edellisen kauden, mikä on aikaisemmin Mestis-taipaleella ollut Jokipojille vain haave.

Päävalmentaja Jami Kauppi pääsee jatkamaan reilu vuosi sitten kesällä aloittamaansa työtä joensuulaisen jääkiekkoilun hyväksi. Kokeneen Mestis-valmentajan aisaparina jatkaa peliurallaan paljon maailmaa nähnyt joensuulaiskasvatti Arttu Käyhkö.

Kauppi on tunnettu iloisesta pelityylistä pitävänä valmentajana. Joskus tyyli tuntuu olevan jopa tulosta tärkeämpää, joten peruttelemaan Jokipojat ei varmasit lähde tälläkään kaudella. Mikään suuri taktikko Kauppi ei ole, mutta nuorten ja motivoituneiden kiekkoilijoiden kehittäjänä mies kuuluu sarjan eliittiin.

Jokipoikien iskukyvystä vallitsee kauden alla laaja yksimielisyys. Kysyipä asiaa miltei keneltä tahansa, niin sijoitus arvioidaan viidennen tienoille. Kärkinelikon haastajaksi joensuulaisjoukkueesta ei todennäköisesti tällä kaudella ole, mutta mikä olennaisinta - suunta on edelleen eteenpäin.

href=http://www.jatkoaika.com/mestis.php?sivu=kolumnit&id=6513>Mestiksen kausiennakko 2007-2008

» Lähetä palautetta toimitukselle