Kahdella aiemmalla kaudella pudotuspeleihin itsensä raivannut lempääläläisjoukkue pääsi joulutauolle mukavista asemista. Peli on loksahtanut tukevasti uomilleen ja syksyn synkät vierasesitykset ovat vaihtuneet määrätietoisempaan peli-ilmeeseen. Totaaliset mahalaskut ovat loistaneet poissaolollaan sitten sarjan alkukierrosten.
Päävalmentaja Sami Hirvosen pelifilosofia näkyy katsomoon saakka. Hirvosen teesein joukkue pyrkii pelaamaan modernia hyökkäyspeliä, jossa peliä pelataan selkeästi keskushyökkääjien kautta. Pelitapaa on pyritty toteuttamaan Hirvosen ensimetreistä alkaen, mutta ensimmäiset merkit sen mahdollisesta toimivuudesta nähtiin edellisellä kevätkaudella.
Yhtälailla kiekonmenetyksen jälkeen koko viisikko puolustaa aktiivisesti keskikaistaa ja pyrkii kiekonriistoihin vahvalla hyökkäyspään karvauksella ja sopivan hetken tullen myös tehokkaalla takakarvalla.
Kuluvalla kaudella pelaajat ovat omaksuneet opit selvästi paremmin, sillä alkuvaikeuksien jälkeen jokainen pelaaja tuntuu tietävän, mitä kentällä pitää tehdä. Se voidaan lukea saavutukseksi, sillä LeKissä vaihtuu miehet kentällä varsin tiuhaan tahtiin, eikä samoilla ketjukoostumuksilla pelata kovin montaa kertaa perättäisissä peleissä.
Väkevä pelaajarunko
Kisan kuluvan kauden vireen ehdoton tukijalka on laadukas seuran omien sopimuspelaajien muodostama pelaajarunko. Keskushyökkääjät Matti Kaipainen, Mikko Suvanto, Lassi Mattila, Jose Nippala sekä Markus Kallio pystyvät pelaamaan valmentajansa vaatimalla tasolla. Lisäksi tuossa kvintetissä on mukana niin kokemusta, kuin tulevaisuuttakin.
Sama trendi jatkuu laitahyökkääjien suhteen, sillä Johannes Alanen, Tommi Välimaa, Antti Hölli sekä Juho Joki-Erkkilä takaavat tietyn laadun hyökkäyspäässä, jota nuoriso-osasto ja liigalainat täydentävät. Etenkin Antti Hölli on ollut selvästi edelliskautta vahvemmassa vireessä niin pisteiden kuin joukkuepelaamisen saralla.
Kisa kiinnitti syksyn try-out-leirinsä jälkeen riveihin kaksi nuorta hyökkääjää, joilta odotetaan enemmän vasta tulevaisuudessa. Juha Suomaa on esityksillään lunastanut paikkansa Kisan vakiokasvona jo nyt, eikä Jussi Taipaleenkaan edesottamukset häpeä muiden rinnalla. Taipale on pelannut pääasiassa yhteistyöseura KOO-VEEssa, mutta saanee keväällä näyttöpaikan myös Mestis-ympyröissä.
Pelimerkit puolustukseen
Puolustukseen on satsattu kuluvalle kaudelle eniten ja se myös näkyy. Vaikka riveistä poistuikin joukkueen johtava kiekollinen puolustaja Juha Leimu Tapparaan, niin laatua riittää sen jälkeenkin. Jarno Virkki on ollut kankean alun jälkeen erinomainen, samoin juuri kauden alla riveihin kaapattu Jarkko Glad, joka solmi ennen joulutaukoa kauden loppuun kestävän sopimuksen LeKin kanssa. Myös pitkän pelaamattomuuden jälkeen paluun kaukaloon tehnyt Anssi Tieranta on ollut syksyn vanhetessa vakuuttava.
Ainoa selkeä uhka kevättä ajatellen onkin puolustuspään kapeus, sillä nykymiehistöllä Leimun lähdettyä ei saa kokoon kolmea täyttä puolustajaparia. Kuitenkin mitä ilmeisimmin Ilves-laina Jouni Aalto jatkaa LeKissä myös siirtorajan jälkeen ja Leimun siirron jälkeen myös Tapparasta on ollut säännöllisesti puolustaja lainassa Lempäälässä. Jos tilanne pysyy samana myös jatkossa, ei puolustajien suhteen tule paniikkia.
LeKin maalin suulla on nähty kuluvalla kaudella peräti kuusi eri veräjänvartijaa. Syy runsaaseen vaihtuvuuteen on ollut Mikko Pätsin polvivaivoissa. Kakkosmaalivahdiksi sopimuksen saanut Sami Koskela on potentiaalinen torjuja, muttei vielä valmis Mestis-joukkueen ykkösvahdiksi.
Pätsi pelaa toista kauttaan Lempäälässä, eikä ole lainkaan huono vaihtoehto torjumaan kevään tärkeissä peleissä. Kuitenkin jos Kisa mielii varmistaa keväällä menestymisen mahdollisuutensa, sen on mietittävä Koskelaa varmempi kortti Pätsin loukkaantumisen varalle.
Rankaiseeko siirtoraja?
Siirtotakaraja on lainapelaajien kanssa askartelevalle joukkueelle yleensä vaikea hetki. Tämän vuoden tekemisen perusteella siirtorajaa ei tarvinne pelätä yhtä paljon kuin aiemmin, sillä Kisan sopimuspelaajissa on riittävästi ratkaisijan aineksia ilman liigalainojakin.
Jotta LeKi voi haaveilla pitkästä keväästä, sen on varmistettava puolustuspään syvyys, kärkiosaaminen riittää kyllä viemään joukkuetta aiempia kausia pidemmälle. Myös maalivahtipeliin tulisi saada hiljalleen sapluuna kuntoon kevättä ajatellen.
Hyökkäyspään varmistamiseen joukkue kaipaisi selkeää profiilihyökkääjää, joita on LeKin Mestis-historiassa ollut tähän saakka riveissä kolme; debyyttikaudella Antti Hildén sekä kuluvalla kaudella Matti Kaipainen ja Ässä-laina Ossi Pellinen. Pelaajatyypiltään jokainen pystyy henkilökohtaisilla suorituksilla kääntämään ottelun kulkua joukkueelleen. HPK-laina Joona Karevaara on lähellä tuota samaa kategoriaa, kenties pidempi siivu Kisan riveissä nostaisi suoritustason pysyvästi profiilipelaajan tasolle.
Huomionarvoista LeKin menestystä arvioitaessa on myös se, että kuluvalla kaudella lainapelaajien rooli otteluiden ratkaisijoina on ollut aiempia kausia pienempi. Joukkue on pystynyt kaatamaan sarjataulukon ylemmän kastin joukkueita likimain ilman laina-apuja, tulostaso on ollut hyvä riippumatta pelipäivän kokoonpanosta.
Jos Kisa kykenee pitämään pelaajapakkansa kohtuudella kasassa tammikuun lopussa ja hankkii maalinsuulle Pätsille laadukkaan kirittäjän, niin Lempäälässä voidaan elätellä realistisia toiveita pudotuspelien toisesta kierroksesta. Sitä ennen nykyinen vire on saatava jatkumaan vielä runkosarjan loppuun saakka ilman, että maha täyttyy pelkästä pudotuspelipaikan saavuttamisesta. Sarjataulukkoa vilkaisemalla ylimielisyyteen ei ole varaa missään vaiheessa.
