Peli-ilo palasi Jokipoikiin

MESTIS / Artikkeli
Jokipoikien asetelmat kuluvaan kauteen näyttivät kesällä hankalilta, kun pelaajia eikä valmentajia meinannut löytyä ajoissa. Homma kääntyi kuitenkin iloksi miltei välittömästi, kun Jami Kauppi saatiin värvättyä joukkueen peräsimeen. Onnistuneen alun lisäksi joensuulaisten syyskauden ominaispiirre oli poikkeuksellisen suuri ero koti- ja vieraspelien menestyksen välillä.
haastattelu

Kapea materiaali ja vieraspelit Kaupin huolena
[lue lisää]

Alkukauden piti olla pahasti myöhästyneen joukkueen kokoamisen ja sen takia viivästyneen harjoittelun aloittamisen vuoksi vielä kuvioiden hiomista ja uuteen toimintatapaan tutustumista. Tulosten ajateltiin näkyvän kunnolla vasta kevätpuolella. Toisin kuitenkin kävi.

Kauden koko alkupuolisko oli joensuulaisittain menestys. Kaikkien yllätykseksi joukkue oli hitsautunut nopeasti yhteen, vaikka uuteen valmennusjohtoon totuttelemisen lisäksi myös pelaajistossa oli vaihtuvuutta totuttua enemmän.

Itseluottamus ja peli-ilo takaisin

Edelliskauden runkosarjan lopun rikkonaiseksi ja henkisesti uupuneeksi ajautuneesta joukkueesta oli jäljellä enää harmaa muisto, kun uuden kauden pelit alkoivat syyskuussa. Tulosta tuli parhaiten heti sarjan alussa ja joulua lähestyttäessä tahti pikemmin hiipui, vaikka tismalleen päinvastoin oli povattu.

Vasta elokuun alussa joensuulaisjoukkueen haltuunsa ottanut Jami Kauppi oli nopeasti palauttanut Jokipoikiin peli-ilon ja joukkuehengen. Kaupin ja kakkosvalmentaja Arttu Käyhkön merkitys oli erittäin suuri myös monille yksittäisille pelaajille, joiden edelliskausi oli mennyt Kari Rauhasen kovassa opastuksessa enemmän tai vähemmän mönkään.

Ehkäpä suurin tasonsa nostajista on ollut puolustaja Kimmo Nevalainen. Nuorena suurlupauksena pidetty Nevalainen sai heti alusta lähtien Kaupilta paljon vastuuta, minkä lisäksi hänet valittiin yllättäen joukkueensa kapteeniksi. Vastuu palautti 23-vuotiaan puolustajan kadonneen itseluottamuksen ja iloisuuden.

Jokipoikien puolustuksen pelilliseksi johtajaksi noussut Nevalainen keräsi kauden ensimmäisellä kolmanneksella valtavasti syöttöpisteitä. Nevalainen johtaa niiden turvin edelleen koko sarjan puolustajien pistepörssiä tehopistein 3+23=26. Vertailun vuoksi mainittakoon, että koko viime kaudella sama mies kasasi runkosarjassa vaivaiset seitsemän tehopistettä plusmiinuslukemin –15.

Puruskainen ratkaisuroolissa

Joensuulaissyksyn toinen suuri valopilkku oli – jälleen kerran – hyökkääjä Sami Puruskainen. Jokipoikien pitkäaikainen tähtihyökkääjä Puruskainen voitti joukkueensa sisäisen pistepörssin viime kaudella, mutta silti tahti tällä kaudella on ollut vastustajien kannalta vieläkin tuhoisampaa.

Ykkösketjussa viilettävän Puruskaisen vauhti ehti hiukan laantua pitkän syksyn aikana, mutta silti sijoitus koko sarjan pistepörssissä on komeasti kolmas. Ensimmäisissä peleissä Puruskainen muodosti pitkäaikaisen ketjukaverinsa Jani Keräsen kanssa sarjan tehokkaimman tutkaparin, mistä osoituksena esimerkiksi Puruskaisen valinta Jatkoajan syyskuun parhaaksi Mestis-pelaajaksi. Ykköskentässä toistensa juonet jo vuosien takaa tuntevan tutkaparin rinnalla viilettävä oikea laitahyökkääjä on sen sijaan vaihdellut.

Useiden lyhyempien piipahdusten jälkeen viimein loppukautta koskevan sopimuksen joensuulaisjoukkueen kanssa tehnyt Tomi Pöllänen kuuluu terveenä ollessaan lähes itse oikeutettuna ykkösketjuun. Pölläsen loppusyksyn pilasi jalkavamma, jonka vuoksi mies joutui olemaan sivussa useista peleistä.

Pölläsen poissa ollessa tärkeällä tontilla ykköskentässä on häärännyt kauden yllättäjiin lukeutuva Tomi Karlsson, joka päätyi Jokipoikiin vasta aivan kauden alla. Viime kaudella Salamoissa pelannut Karlsson on noussut erinomaisen asenteensa ja joukkuepelaamisensa ansiosta joensuulaisten avainpelaajaksi.

Try-outilta vastuuseen

Suureksi onnistujaksi on listattava myös testileiriltä joukkueeseen löydetty 22-vuotias laitahyökkääjä Sami Mutanen. Viime kauden Mutanen pelasi kakkosdivisioonaa keskinkertaisella menestyksellä, mutta on silti noussut yritteliäillä ja vauhdikkailla otteillaan runkopelaajaksi Mestiksessä.

Myös muut kesän viikon mittaiselta koejaksolta sopimuksen saaneet pelaajat ovat onnistuneet pääosin mallikkaasti. Timo Ahonen ja Juha Falin ovat pelanneet yhdessä koko syksyn esittäen yleensä perusvarmaa puolustamista. Vuoden tauon jälkeen Joensuuhun palannut Mikko Vanninen puolestaan on pelannut lähinnä kolmos- tai nelosketjun keskellä verraten pienellä peliajalla.

Huomattavaa lisäväriä Joensuun syksyyn ovat tuoneet kesällä joukkueeseen hankitut ulkomaalaispelaajat. Jokipoikien maalivahdiksi valikoitiin kesällä 19-vuotias tshekki Alexander Salak ja vastaavasti takalinjoille päätyi koeajan jälkeen eteläkorealainen Kim Woo-Jae.

Persoonallisella tyylillä torjuvan Salakin syyskausi sujui pääosin suotuisissa merkeissä, sillä nuorukainen nousi odotetusti Pekka Sorsan ohi kiistattomaksi ykkösvahdiksi. Joulukuussa harmistusta Salakille toi jääminen ulos Tshekin nuorten MM-kisajoukkueesta, vaikka kisavalintaa hehkutettiin Joensuussa välillä jo käytännössä varmana.

Eksotiikkaa ja pelitaitoja

Torjunnan perustekniikatkin näyttävät välillä olevan huolettomalta tshekkivahdilta hukassa, mutta silti kiekot pysähtyvät useimmiten kiitettävällä varmuudella Salakin jäseniin. Tammikuussa vasta pyöreitä kaksikymmentävuotispäiviä juhliva nuorukainen on joulutauolla sarjan maalivahtitilaston neljäntenä torjuntaprosentilla 91,47.

Sen sijaan Kim Woo-Jae on osoittautunut pettymykseksi, sillä miehen taidot eivät tunnu riittävän Mestis-tasolle. 27-vuotiasta korealaista suitsutettiin ennen sarjan alkua jopa kakkosketjutason pakiksi, mutta katetta puheille ei ole ilmennyt. Useimmiten Kim on pelannut pienestä puolustajapulasta kärsivän joensuulaisjoukkueen seitsemäntenä pakkina minimaalisella peliajalla.

Muutamassa loppusyksyn ottelussa Kim pääsi muiden puolustajien loukkaantumisten vuoksi aloittamaan kakkosketjun takana. Viimeistään viimeisessä erässä mies kuitenkin istui jälleen lukuisten virheiden vuoksi vaihtopenkillä. Eksotiikkaa sympaattinen korealainen on kyllä tuonut, mutta kentällä anti on ollut toistaiseksi positiivinen lähinnä kulloisellekin vastustajalle.

Loppusyksyn peleissä A-junioreista edustukseen nostettu Ville Väänänen on ohittanut Kim Woo-Jaen pelipaikoista kilpailtaessa. Lisäksi Tomi Pakarinen palaa Pietarsaaresta joulutauolla kasvattajaseuraansa vähintään testiin, joten korealaisen paikka pelaavassa kokoonpanossa saattaa olla keväällä entistäkin tiukemmassa.

Puolustajien vähyyden lisäksi pieni ongelma Jokipoikien pelaajistossa oli syksyn aikana keskushyökkääjien puute. Ykkösketjun keskelle määrättiin Jani Keränen, joka oli koko siihenastisen aikuisuransa pelannut laidassa. Muitakin ennakkoluulottomia keskushyökkääjävalintoja jouduttiin tekemään, sillä kokoonpanossa on toistaiseksi vain kaksi puhdasta keskushyökkääjää.

Vieraissa vaikeaa

Iloinen ilme palasi heti kauden aluksi pelaajien kasvoille. Jokipojissa luotetaan jälleen perijoensuulaisena pidettävään pelitapaan, jonka avainteemoja ovat vastustajaa kovempi vauhdinpito ja innokas hyökkääminen. Liigassakin valmentaneen Jami Kaupin näkemys hyökkäävän pelitavan autuudesta oli tiedossa jo edellisilta vuosilta, joten Jokipoikien pelitapa on ollut odotettu.

Itseensä uskovasta ja hyökkäystä yli muiden osa-alueiden korostavasta pelitavasta johtuu osittain joensuulaisjoukkueen tulosten valtava ero pelipaikasta riippuen. Kotiottelussa suosikkina pelattaessa hyökkäävä peliajatus toimii, mutta sen sijaan vaikeilla vieraskentillä vaadittavaan nöyrempään pelisysteemiin ei tunnu toimivia ideoita löytyvän.

Tutulla ja avaralla kotikentällä Jokipojat pelaa iloista peliä ja pystyy voittamaan tarvittaessa nihkeämmälläkin pelillä. Suunnitellut kuviot mahtuvat kotikaukalon laajalle jäälle ja kun tuttu miljöö tuo tarvittavaa itseluottamusta, oli Jokipojat syksyn ajan koko sarjan paras kotijoukkue. Viidessätoista kotiottelussaan joensuulaiset kärsivät vain yhden ainoan tappion.

Vieraskentälläkin edistystä aikaisempaan näytti aluksi tapahtuneen, mutta viimeisimmät pelireissut menivät sitäkin pahemmin pieleen. Valmennusjohto on vierasotteluihin lähtiessä kehottanut joukkuettaan pelaamaan normaalia passiivisemmin ja korostanut virheiden välttämistä, puolustuspeli ei ole pysynyt riittävän tarkkana.

Ja kun hyökkäyssommitelmatkaan eivät suju vieraassa ympäristössä lähimainkaan kotikaukalon tapaan, on joensuulaisten viimeisimmästä vierasvoitosta kulunut joulunaluspäivinä karusti jo kaksi kuukautta.

Synkin osoitus vieraspelaamisen sietämättömästä vaikeudesta koettiin joulukuun alussa, jolloin Jokipojat romahti vierasreissunsa toisena päivänä Heinolassa. Sarjanousija HeKi mätti täysin poissa tolaltaan olleen kakkosvahti Pekka Sorsan ohi kahdeksan maalia ja voitti tylysti 8-0. Myös muut sarjanousijat KOO-VEE ja SaPKo ovat kyenneet kotivoittoihin joensuulaisista.

Joka tapauksessa Jokipoikien syyskausi oli odotuksiin menestys, vaikka parannettavaa jäi. Mikäli otteet suunnitellusti vielä kevääksi paranevat, osakkeet ovat jatkossa korkealla.

» Lähetä palautetta toimitukselle