Parin vuoden takainen kausi Kajaanin Hokin paidassa oli taitavalle vauhtikoneelle menestys. Juho-Tuomas Appel dominoi Mestiksessä varsinkin syksyllä 2004, jolloin mies iski 25 ottelussa pisteet 16+12. Jatkoajan toimitus valitsi Appelin kuukauden Mestis-pelaajaksi loka- ja joulukuussa.
Keväällä pistetehtailu laantui hieman, ja 41 pelin jälkeen tilillä komeili 18 maalia ja 15 maaliin johtanutta syöttöä. Kevään pudotuspeleissä Appelin tilastoihin merkattiin pisteet 0+2.
Uran paras kausi sai Appelin puhelimet soimaan, ja miehen siirtyminen Vaasan Sportiin olikin lähellä kesän 2005 aikana. Lopulta Appelin vaakakuppi kääntyi Hokin puoleen.
– Vaasaan siirtymisestä oli jotain pientä puhetta, mutta se vain kariutui. Sportilla oli taloudellisia epäselvyyksiä ja kesä oli niin pitkällä, että piti saada varma pelipaikka seuraavalle kaudelle. Hokki soitti neljä kuukautta ja päätin jäädä. En sitten pystynyt pelaamaan kauden aikana ollenkaan ja se oli ikävä juttu, Appel sanoo.
Appel allekirjoitti yksivuotisen sopimuksen Hokin kanssa heinäkuussa 2005. Silloin kaikki näytti vielä hyvältä.
Välit viilenivät Hokki-johdon kanssa
Loukkaantumiset pitivät kuitenkin Appelin kaukalon ulkopuolella koko viime kauden ajan. Vasemman jalan nivus- ja lonkkavaivojen perimmäinen syy löytyi vasta neljännellä leikkauskerralla viime joulukuussa, ja tämä vaikutti Appelin ja kajaanilaisseuran johdon väleihin.
– Välit olivat ja ovat olleet tiukalla. Se ei ole mikään salaisuus. Loukkaantumisesta ja sen hoidosta on ollut hieman eriäviä mielipiteitä, mutta voin sanoa, että omalta puolelta yritin kaikkeni että saan sen kuntoon.
– Viime syksy oli raskas, kun mitään vikaa ei meinannut löytyä. Lopulta Kaartisen Esko löysi vian ja hänelle olen todella kiitollinen, että pystyn edes harrastamaan liikuntaa, Appel jatkaa.
Appelin ja pelaajayhdistyksen välejä Hokkiin kiristivät loukkaantumiskulut, joita hyökkääjä joutui maksamaan omasta pussistaan.
– On siihen palanut kieltämättä henkilökohtaista rahaakin. Kuvio ei ole vieläkään ihan selvä, joten katsotaan ihan rauhassa miten se menee. Kaikin puolin ikävää, että asiat menivät miten menivät, Appel toteaa.
Motivaatio löytyy perusliikunnasta
23-vuotiaan maalitykin kiekkoura oli vaakalaudalla vielä syyskuun alussa. Jääharjoittelu Rovaniemen Kiekon Suomi-sarja-joukkueen kanssa sujui kuitenkin sen verran mallikkaasti, että Appel teki paluun pelikentille RoKin paidassa yli vuoden pelitauon jälkeen.
– Motivaatio löytyy puhtaasti siitä, kun katsoo tasan vuoden taaksepäin. Silloin peruskävelykin teki kipeää. Perusliikunnasta se motivaatio tulee, Appel kertoo.
Rovaniemelle Appelin toi opiskelupaikka Lapin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.
– Keväällä pääsin oikikseen. Se ei ole mikään semmoinen paikka, että riittää kun ilmestyt paikalle. Töitä joutuu tekemään, että sen kahlaa läpi ja sekin on haaste.
– Tällä hetkellä mennään ihan pelaamisen ilosta. Jatkosta en osaa sanoa, mutta olisihan se siistiä päästä vielä kunnolla jauhamaan. En ole kuitenkaan sitä enempää ajatellut kun koulukin on alkanut, Appel jatkaa.
Appel kertoo yllättyneensä alkusyksyn aikana omasta fyysisestä kunnostaan vuoden pelaamattomuuden jälkeen.
– Se on tällä hetkellä yllättävänkin hyvä, vaikka jääkuntoa ei olekaan. Olen pystynyt pelaamaan ja on pieni yllätys, että fyysinen kunto on näin hyvä, vaikka kyllä kesällä on jotain tehtykin, Oulussa kesän viettänyt Appel toteaa.
– Seuran harjoitusten ohessa harjoittelen jonkun verran omatoimisesti. Joukkueella on neljä jääharjoitusta viikossa plus pelit päälle, joten jäällä en ole enempää kuin muutkaan. Jotain muuta on sitten tehty, mutta koulu vie osan ajasta. Määrällisesti harjoittelua ei ole hirveästi vähemmän kuin aikaisempina vuosina, Appel jatkaa.
RoKin pörssiykkönen nauttii pelaamisesta
Appel on palannut kaukaloihin ainakin pisteiden valossa väkevästi. Kymmenen pelatun ottelun jälkeen miehen tilillä on seitsemän maalia ja 12 maaliin johtanutta syöttöä, millä irtoaa RoKin sisäisen pistepörssin ykkössija. Jäähyjä Appelin tilastoihin on merkattu kahdeksan minuutin verran.
Tilastollisesti hyvin sujunut alkukausi ei kuitenkaan saa urallaan 13 SM-liigaottelua ja 15 poikien maaottelua pelannutta hyökkääjää paukuttelemaan henkseleitään.
– Sanotaanko että viimeiset kaksi peliä on kulkenut. Ensimmäiset kahdeksan peliä oli hakemista, mutta ei peli ole vieläkään sitä mitä se voisi olla. Olen kuitenkin ollut kauan pelaamatta, joten nyt on mukavaa vain pelata.
Appelin taidot eivät kadonneet loukkaantumisen takia tulleen välivuoden aikana. Mies on kunnossa ollessaan ylivoimainen pelaaja Suomi-sarja-tasolle, ja tasoero Appelin ja sarjan rivimiesten välillä on murhaava.
Appel antoi poikkeuksellisia näytteitä alivoimapelaajan taidostaan lokakuun lopun vierasottelussa Nivala Cowboysia vastaan. Tuolloin mies tappoi alivoimaa luistelemalla kiekon kanssa minuutin ajan vastustajia ympäri.
– Siinä sattui vain hyvä rako pitää kiekkoa. Sai pidettyä kerrankin vähän pidemmän aikaa kuin tavallisesti, Appel kertoo.
Peli luistaa ketjukavereiden kanssa
Appel hyökkää RoKin paidassa samassa ketjussa Veli-Matti Kilpijärven, 21, ja Juho Joonan, 22, kanssa. Kolmikko on löytänyt viime peleissä yhteisen sävelen ja se saa Appelinkin tyytyväiseksi.
– Aluksi yhteispelissä oli hakemista. Viime peleissä on alkanut luistaa, ja on ollut mukava pelata kun olemme löytäneet toisiamme.
– Kilpijärvi on peliä rakentava sentteri. Joona on taas samanlainen pelaaja kuin minäkin. Pieni ja vikkelä maalintekijä, Appel kuvailee ketjukavereitaan.
Kilpijärvi ja Joona ovat sijoittuneet Appelin tapaan korkealle joukkueen sisäisessä pistepörssissä. Tehot 5+8 hankkinut Kilpijärvi on ollut alkukaudesta rovaniemeläisten viidenneksi tehokkain pelimies. Pisteet 8+6 nakuttanut Joona puolestaan on RoKi-pörssin nelosena.
Appel näkee suurimmat erot Mestiksen ja Suomi-sarjan välillä vauhdissa ja taitotasossa.
– Huomaa, että tämä on eri sarja, ja Mestiksen ja Suomi-sarjan erot ovat verrattavissa SM-liigan ja Mestiksen eroihin. Joka asioissa on hieman eroa heikompaan sarjaan verrattuna.
Suomi-sarjan pohjois- ja etelälohkojen eroista Appel ei ole vielä muodostanut kuvaa.
– En oikein osaa sanoa, sillä emme ole pelanneet etelän porukoita vastaan. Monissa joukkueissa on kuitenkin yksi tai kaksi kentällistä hyviä äijiä ja sen jälkeen vähän huonompia.
Ei paineita kahdesta edelliskaudesta
RoKin kaksi edellistä kautta ovat päättyneet katkeraan putoamiseen Suomi-sarjan pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Appelin mukaan tämä ei ole jättänyt paineita joukkueen sisälle.
– Ehkä se sinänsä tuntuu ilmapiirissä, että ollaan edetty maltillisemmin eikä lähdetty soitellen sotaan. Nousu on varmaan kaikilla tavoitteena, mutta tänä vuonna mennään ehkä pienemmin palasin. Ei joukkueen sisälle ole mitään paineita jäänyt, Appel vakuuttaa.
Loka-marraskuun vaihteessa RoKi pitää pohjoislohkon piikkipaikkaa kahden pisteen turvin ennen Haukiputaan Ahmoja. Ahmojen perässä seuraavat kahden pisteen välein oululainen Kiekko-Laser sekä JHT Kalajoelta.
Rovaniemeläisjoukkue lähtee luultavasti kevään pudotuspeleihin taas pohjoislohkon ykkösenä. Kuinka kahden edelliskevään kohtalon voi Appelin mielestä välttää?
– Toivottavasti lähdetään ykkösenä. Tulevaisuutta ei vielä tiedä, mutta ei kukaan lähde välttelemään kohtaloa vaan kaikkensa sinne lähdetään tekemään. Mutta ei sitä voi vielä ajatella, tässä on niin monta kuukautta aikaa että ehtii tapahtua monennäköistä.
Appelin mukaan nykymuotoisessa Suomi-sarjassa pelataan kohtuullisen paljon pelejä pelaajien siviilitausta huomioon ottaen.
– Pelaajat pelaavat ns. amatööripohjalta, joten siinä mielessä sarja on kova. Porukkaa käy töissä ja koulussa, joten ei tämä helppo sarja ole.
Kotiareena saa kiitosta
Sarjan matkustelua jo kärppävuosinaan reissaamiseen tottunut Appel ei pidä pahana itselleen. Matkat eivät miehen mukaan ole liian pitkiä.
– Olen aina reissannut, joten matkustelu ei haittaa. Mutta jonain aamuna kun menee kouluun, niin väsy on puserossa kun lähtee koulusta.
RoKi pelaa kotiottelunsa Lappi Areenalla, jossa löytyy muun muassa 3500 istumapaikkaa ja 11 aitiota. Vuonna 2002 valmistunut monitoimihalli saa kehuja Appelilta.
– Jos omasta joukkueesta sanoo, niin tilat ovat ihan uskomattomat. Mestiksessäkään ei varmaan kenelläkään ole tuollaisia tiloja, jos ei lasketa Turkuhallissa pelaavaa TuToa. Muualla onkin sitten vähän heikommat hallit.
Vaikka kontrasti hulppean kotiareenan ja sarjan heikoimpien jäähallien välillä onkin huomattava, ei Appelilla ole vielä kerrottavanaan värikkäitä kertomuksia Suomi-sarja-hallien olosuhteista.
– Ei ainakaan vielä ole tullut mitään ihan levotonta vastaan. Katsotaan sitten kun vuorossa on Haukipudas ja pakkasta on 25 astetta. Sitten voi olla aika kylmä, Appel naurahtaa.
