Kimmo Nevalainen - lahjakkuuden tie Mestis-huipulle

MESTIS / Haastattelu
Jääkiekkoihmiset Joensuussa, Lappeenrannassa ja Kouvolassa ovat ihmetelleet kuluvana syksynä samaa asiaa: ”Mitä on tapahtunut Kimmo Nevalaiselle?” Jatkoaika päätti kysyä asiaa parin kauden aallonpohjan jälkeen Mestiksen ehdottomaksi huippupelaajaksi nousseelta Jokipoikien puolustajalta itseltään.

Kimmo Nevalaista pidettiin junioriaikoinaan jopa joensuulaiskiekkoilun kaikkien aikojen suurimpana lupauksena. Nuori puolustaja lähti suurin odotuksin maailmalle, mutta palasi Lappeenrannan ja Kouvolan kausien jälkeen takaisin kasvattajaseuraansa Jokipoikiin. Lahjakkuuden kotiinpaluulta odotettiin paljon, mutta niihin nähden viime kausi meni Nevalaiselta pahasti penkin alle.

Kuluvaksi kaudeksi kaikki on muuttunut. 23-vuotias Nevalainen valittiin kauden alla yllättäen Jokipoikien kapteeniksi, minkä lisäksi mies kuuluu joukkueensa kiistattomiin avainpelaajiin myös jäällä. Osoituksena valtavasta tasonnoususta ovat erityisesti alkukauden 15 ottelussa kasatut tehopisteet 1+19=20, joilla irtoaa puolustajien pistepörssin ylivoimainen johtopaikka. Myös tehotilastossa Nevalainen on massiiviset kymmenen maalia plussalla.

Joten. Kimmo Nevalainen, mitä on tapahtunut?

- Samalla tavalla pelaan kuin ennenkin, mutta nyt on vaan sattunut natsaamaan. Hyvien jätkien kanssa saan pelata ja Jamilta tulee luottamusta sekä paljon peliaikaa. Siitä se on vaan lähtenyt, ei mitään sen ihmeellisempää.

- Itseluottamus varmasti vaikuttaa paljon. Lisäksi kesällä tuli harjoiteltua vähän eri tavalla, ehkä vähän monipuolisemmin kuin aikaisempina kesinä, etsii Nevalainen selityksiä syksyn onnistumisiinsa.

Kiitokset ketjukavereille

Jokipoikien ykkösviisikko, johon Nevalainenkin kuuluu, on koossa ollessaan muodostanut ehkäpä koko sarjan toistaiseksi parhaan kentällisen. Nevalainen antaakin komeista tehopisteistään kiitokset nöyrästi ketjukavereilleen, vaikka itsekehu taitaisi tällä kertaa olla harvinaisen oikeutettua.

- Hyvä kenttä on edessä, ei siinä muuta tarvita. Kosket vaan kiekkoon muutaman kerran vaihdossa ja jätkät tekee maalin, niin saahan siitä syöttöpisteen. Ei tarvitse kuin lyödä jätkille kiekkoa vähän sinne päin, missä ne menee ja sitten jätkät hoitaa loput.

- Pitää vaan yrittää saada kiekot pois omasta päästä, niin sitten ne pääsee pörräämään hyökkäyspäähän ja tekemään maaleja. Siinä ei ole meillä (pakkipari Akkasen) Juuson kanssa paljon osaa. Ja ylivoimassa laukauksia paljon ja kiekkoa heti pojille, pitää vaan koettaa pysyä jaloista poissa, jatkaa Nevalainen ketjukavereidensa kehumista.

Joka tapauksessa suuri ansio lukuisista maaleista kuuluu myös Nevalaiselle, joka on lähettänyt hyökkääjiä monta kertaa läpiajoon tarkoilla avauksillaan.

- On niitä nopeita avauksiakin joukkoon välillä sattunut, vaikka ylivoimalla on tainnut tulla yli puolet minun pisteistä. Kun jätkät haluaa, että peliä käännetään nopeasti, niin silloin käännetään. Ensimmäinen syöttö omille, niin sieltä niitä paikkoja tulee, selvittää Nevalainen.

Maalinteko on tähän asti raipemaisin tehoin tekopaikkoja luoneelta Nevalaiselta onnistunut viidessätoista ottelussa vasta kerran. Paljon ylivoimalla pelaava puolustaja on laukonut miltei sata kertaa, mutta kovat kudit eivät ole maaliin uponneet.

- Kyllä minä olen sitä vähän kiroillut. Kun pääsen b-pisteiden välistä ampumaan, niin välillä menee ohi, välillä yli ja välillä osuu kaverin mailaan. Toivottavasti tällä kaudella muutaman maalinkin saisin vielä tehtyä. Tärkeintä kuitenkin on, että se joukkueen pistesarake karttuu joka pelin jälkeen.

Kauppi innoittajana

Epäilemättä yksi tärkeimmistä vaikuttajista Nevalaisen valtavan harppauksen takana on Jokipoikien päävalmentajaksi täksi kaudeksi siirtynyt Jami Kauppi. Ainakin muutos viime kaudella joensuulaisjoukkuetta kovin ottein valmentaneen Kari Rauhasen aikaan vaikuttaa olevan melkoinen.

- Jami on tuonut iloisuuden takaisin tuohon porukkaan, samoin kuin joukkuehengen ylipäätäänkin. Muutenkin se on tuonut rentoutta tuohon hommaan. Nyt meillä on taas iso joukkue, jonka eteen kaikki tekee hommia. Tiedetään jokainen tavoite, ja sen eteen tehdään täysillä töitä, kehuu Nevalainen vilpittömästi valmentajaansa.

- Jamille voi mennä vapaasti juttelemaan riippumatta siitä, onko niin sanottu vitoskentän äijä tai ihan kuka tahansa. Se antaa palautteen rakentavasti sekä kuuntelee ja ymmärtää pelaajia, eikä rupea heti huutamaan naama punaisena. Valmentajanvaihdos toi itselle ihan eri peli-ilmeen. Kyllä se vaihdos vaikutti tähän porukkaan, ihan eri ilmeellä ollaan kuin viime kaudella joulun jälkeen.

Myös kakkosvalmentajaksi värvätty toissakauden jokipoikakapteeni Arttu Käyhkö saa nykyisen kapteenin kehut.

- Arttu tuo kokemuksensa joukkueen käyttöön ja antaa omia näkökulmia joka asiaan. Sillä on niin paljon kokemusta, jota vastaan ei voi kukaan lähteä sanomaan. Arttua kuunnellaan ja totellaan aina, se on iso asia.

Myös valmennusjohdon luoma taktiikka sopii mainiosti kiekollisena puolustajana tunnetulle Nevalaiselle.

- Hyökkäävää kiekkoahan se Jami painottaa. Hyvä, että tänne on tuotu hyökkäävämpää ja liikkuvampaa peliä, ettei vaan peruutella ja peruutella. Pelisysteemistä olen tykännyt tosi paljon, saa mennä silloin kun on paikka ja hyökkääjät ajaa hanakasti kiinni vastustajaan. Nämä meidän nuoret saa esimerkiksi hirveästi riistoja aikaiseksi ja hankkii vastustajalle jäähyjä. Mutasen Samikin hankkii ottelussaan varmaan neljä-viisi jäähyä vastustajalle.

Valmennusjohdon erinomaisen onnistumisen todistaa se, että Jokipojat keikkuu sarjan kärkiporukassa, vaikka kauteen valmistautuminen myöhästyi varsin pahasti.

Sekä valmentajia että pelaajia etsittiin joensuulaisjoukkueeseen huomattavasti useimpia kilpailijoita kauemmin, mutta silti homma on sujunut heti alusta alkaen kuin mallikkaasti. Tätä ihmettelee tyytyväisenä myös Nevalainen.

- Ei se kesäharjoittelun myöhästyminen ole loppujen lopuksi haitannut. Koko porukka hitsautui heti yhteen, vaikka muiltakin paikkakunnilta tuli paljon pelaajia ja joukkue muuttui. Kaikki ovat sopeutuneet tosi hyvin, joten ei voi olla kuin ylpeä tästä joukkueesta.

Erilainen kesä takana

Totutusta eroava kesäinen harjoitusohjelma saattoi erityisesti Nevalaisen kaltaisille kokeneemmille pelaajille olla jopa eduksi.

- Keväällä jo vähän naureskeltiinkin, kun valmentajaa vaan odotettiin ja odotettiin. Pelattiin sählyä ja muuta, mutta ehkä se teki lopulta ihan hyvää, kun kerrankin joukkuetreenit eivät alkaneet heti toukokuun alusta. Oli rennompaa, kun sai tehdä hyppyjä ja pelata vapaasti ilman tiettyä ohjelmaa. Erittäin hyvä ja vähän erilainen kesä oli, pääsi pääkin huilaamaan kunnolla.

Erilaista kesää seurasi syksy, joka on ollut suuri menestys keskikastiin povatulle Jokipojille. Viidestätoista ensimmäisestä ottelusta tappioon on päättynyt vain neljä, joten sarjasijoitus on toistaiseksi asettanut aivan kärkipäähän.

- Suurin syy menestykseen on iso joukkue. Altavastaajan roolikaan ei tietyissä peleissä vaikuta, kun me tiedetään pystyvämme lyömään jokainen vastustaja tuossa sarjassa, selittää kapteeni joukkueensa erinomaista menestystä.

Kapteeninvalinta yllätyksenä

Omaa rooliaan kapteenina Nevalainen ei suostu korostamaan, vaan kokee olevansa pelkästään yksi pelaaja muiden joukossa.

- Pitää olla omalla tekemisellä esimerkkinä, joten ei voi alahuuli mutrulla olla jäällä. Ihan samanlainen pelaaja olen kuitenkin joukkueessa kuin kaikki muutkin. Valmentaja huutaa minulle samalla tavalla kuin muillekin, kaikki ollaan joukkueessa ihan samanarvoisia.

Merkitystä kunnioitetulla valinnalla epäilemättä silti on vasta 23-vuotiaalle pelimiehelle. Monien muiden tavoin alkusyksyn valinta kapteeniksi yllätti myös Nevalaisen itsensä.

- Kyllä se valinta tuli minullekin yllätyksenä, en odottanut yhtään. Mutta kunnia-asia tietysti on olla kapteenina, kun jätkät ovat niin äänestäneet. Kaikin puolin on ollut mukavaa, varmaan juuri sen takia, kun ei ole ollut ongelmia, eikä tarvinnut minkäänlaisia kriisipalavereita järjestää.

- Viikoittain pidetään palaveri varakapteenien ja muutaman muun pelaajan kanssa. Tämä meidän homma on kaikin puolin avonaista, eikä mitään selän takana kyräilyä ole ollenkaan. Jokainen joukkueessa tietää, mitä tapahtuu. Se on uutta ja Jamin tuomaa, ikinä ennen ei tällaista ole ollut, kertoo Nevalainen kapteenin roolistaan toimivassa joukkueessa.

Pitkä tie Mestis-huipulle

Nevalainen nousi Jokipoikien edustusjoukkueeseen jo 16-vuotiaana ja pelasi vakiokokoonpanossa Mestistä vain vuotta vanhempana kaudella 2000-2001.

Vielä yhden kasvattajaseurassaan vietetyn kauden jälkeen nuori puolustaja siirtyi SaiPaan, jossa saaliiksi kertyi junioripelien lisäksi 43 liigaottelua. Liigakauden jälkeen nuorukaisen tie vei puolustusvoimien urheilukouluun Lahteen, jolloin Nevalainen kiekkoili samalla KooKoossa.

Mietittävääkin kolmen vuoden pituiselta reissulta jäi, sillä odotettua kehittymistä ammattikiekkoilijaksi ei ainakin vielä tuolloin tapahtunut.

- Hyvä maku jäi, vaikka nyt tekisin paljon asioita toisin, jos saisin elää ne ajat uudestaan. Mutta turha jossitella, sillä silloin ne tuntui oikeilta ratkaisuilta, kertoo Nevalainen ajastaan Lappeenrannassa liigajoukkueen porteilla.

- Olisin harjoitellut paremmin sen ajan, jolloin en päässyt liigassa pelaamaan. Aamujäillä olisin voinut tehdä enemmän hommia, enkä lähteä aina heti ensimmäisten joukossa pois. Sieltä se ura olisi lähtenyt. Jäi vähän harmittamaan, mutta turha menneitä on jäädä murehtimaan.

Liigarooli jäi pieneksi

Kaudeksi 2003-04 toista kauttaan SaiPassa aloittanut Nevalainen sai liigasopimuksen. Tilastoihin kertyi suuri määrä liigapelejä, mutta juuri minkäänlaista vastuuta nuori joensuulaispelaajalle ei otteluissa saanut.

- Joitakin pelejä pääsin liigassa pelaamaan, pari-kolme vaihtoa yleensä erässä ja välillä sitten ei yhtään. Jos oli loukkaantumisia, niin sitten pääsin pelaamaan koko pelin, mutta useimmiten olin seitsemäs pakki. Mukavia aikoja oli kaikkiaan ne kaksi vuotta Lappeenrannassa, sain itsenäistyä ja seurassa kaikki toimi.

- Pelaajana liigakausi ei kehittänyt, mutta päätä sen sijaan sitäkin enemmän. Oli henkisesti rankkaa aina vain odottaa, että pääsisi liigaan pelaamaan. Mutta sekin vain kasvattaa, pitää treenata kovemmin, jos aikoo päästä pelaamaan. Tuli vähän liikaa löysäiltyä, ja tässä on lopputulos. Siinä olisi ollut yksi mahdollisuus nousta liigatasolle, mutta ratkaisut on tehty, huokaa Nevalainen.

Jatko on kuitenkin huomattavasti positiivisempi.

- Ei sen puoleen, hyvin menee nytkin, naurahtaa joensuulaispuolustaja.

Päätoimisuus yhä haaveissa

Eikä tulevaisuus ammattikiekkoilijana ole lainkaan pois suljettu vaihtoehto vieläkään, vaikka näytönpaikka nuorena pieleen menikin.

- Ikää on tullut lisää, niin en höyryä joka paikkaan kuten nuorempana ja osaan ajatellakin asioita välillä. Olisihan se kieltämättä mukavaa tehdä päätoimisesti sitä, mistä tykkää. Tähän asti en ole vielä siihen pystynyt, mutta ehkä sitten tulevaisuudessa. Ne mahdolliset kyselyt liigaan ei ole kuitenkaan minun murheita, mie vaan pelaan, tuumaa Nevalainen rennosti.

Kehittämisen kohteita tuntuu vielä jonkin verran löytyvän ennen kuin tähtäimessä oleva ammattilaisura mahdollisesti realisoituu.

- Varmaan yläkertaa pitäisi kehittää. Parhaat avut ovat kohtuullinen liike ja ehkä laukaus. Kehitettävää puolestaan ainakin fyysinen pelaaminen, sillä taklauksia pitäisi antaa enemmän. Liian hissun kissun tulee mentyä kulmiin, välillä voisi rymistelläkin. Ja henkilökohtaista taitoa pystyy aina kehittämään. Kokoahan minä en saa lisää, mietiskelee Nevalainen.

- En ole nähnyt liigapelejä aikoihin, joten en osaa oikein sanoa, miten kaukana liigataso itseltä on. Varmaan seiska-kasipakkina pystyisin olemaan, mutta sellaiseen rooliin lähtemistä harkitsisin moneen kertaan. Kaikki tykkäävät pelata, penkin päässä ei ole mukava istua. On tavoite liigassa, mutta se riippuu monista asioista. Pelataan ensin tämä kausi hyvin, ja katsotaan sitten keväällä. Mukava täälläkin (Joensuussa) olisi pelata.

Ylös aallonpohjasta

Kaksi edellistä kautta ovat menneet Nevalaiselta enemmän tai vähemmän mönkään. KooKoossa kausi 2004-2005 sujui koko joukkueelta heikosti, sillä yksi mitalisuosikeista joutui jopa ulos pudotuspeleistä. Mutta edes vielä seuraavalla kaudella Jokipojissa Nevalaisen peli ei loksahtanut uomiinsa.

- Itsekin olen sitä notkahduksen syytä moneen kertaan miettinyt, mutta vastausta ei ole löytynyt. Ei vaan kulkenut, turha kai notkahdusta on sen kummemmin selittää.

- Joukkueelta se KooKoon kausi oli vaisu, vaikka meiltä odotettiin paljon. Paljon vaihtuvuutta ja nuori joukkue oli silloin, joten ei varmaan kestetty paineita. Itselläni ensimmäinen vuosi uudessa paikassa on aina mennyt huonosti. Valmentajasta (Reijo Mansikka) tykkäsin, mutta taisi olla ihan korvien välistä kiinni se homma, muistelee Nevalainen aikaansa Kouvolassa.

Nevalaisen tie huippulahjakkaasta juniorista Mestis-tähdeksi on ollut varsin pitkä. Nyt kiekkoilu joka tapauksessa sujuu ja johtavan kiekollisen puolustajan rooli kasvattajaseurassa miellyttää kovasti. Nimittäminen Mestis-tähdeksi sen sijaan särähtää vielä korvassa.

- Jätetään se tähti-sana kuitenkin pois… pelkkä Mestis-tason pelaaja ennemminkin. Toivottavasti tästä jatkuu kuitenkin tie ylöspäin.

- Onhan tämä kieltämättä sitä, mitä olen tavoitellutkin. Viime vuonna odotin pelaavani huomattavasti paremmin, mutta kyllä nytkin maittaa. Ei enää haittaa yhtään, vaikka viime vuosi meni huonosti. Viime kaudella harjoittelumotivaatio ei välttämättä ihan huipussaan ollut, mutta nyt taas on. Joka päivä pitää tehdä hommia, jos meinaa ylöspäin, päättää Nevalainen luottavaisena tulevaan.

Hyvältä näyttää.

» Lähetä palautetta toimitukselle