Alkavalla kaudella Kai Tillanen pyrkii haastamaan Joensuusta tulleen Ari Reunasen tosissaan taisteluun ykkösmaalivahdin paikasta. Millainen tämä yleisöönmenevällä tyylillä torjuva mies on? Annetaan puheenvuoro Kai Tillaselle.
Juniorivuodet
Kai Tillanen innostui maalivahdin tontista nähtyään televisiosta Suomen maajoukkueen pelin.
– Se vaan näytti niin hienolta, kun pelin jälkeen kaikki menivät onnittelemaan maalivahtia, Tillanen muistelee.
Aluksi pojalle hommattiin kuitenkin kenttäpelaajan varusteet, mutta jo ensimmäisissä harjoituksissa valmentajan kysyessä maalivahdiksi halukkaista, niin oli pikku-Kaitsulla käsi pystyssä. Tie vei Hippo-liigan kautta Jukurien F-junnuihin, jossa samaan aikaan uraansa aloitteli nykyään Salamoissa pelaava Timo Korhonen.
– Muita lajeja en harrastanut. Lentopalloa kokeilin seurassa, mutta olin niin huono ettei siitä mitään tullut. Kesällä toki poikien kanssa pelattiin jalkapalloa, mutta missään joukkueessa en pelannut.
Juniorivuodet menivät ilman suuria menestyksiä lukuunottamatta kautta C-junioreissa, jolloin koko kaudella joukkue hävisi vain kaksi peliä. Rippikouluikäisenä Tillanen debytoi myös Jukurien edustuksessa kaudella 1996-97 pelaten kaksi ottelua.
– Sehän tuntui silloin aivan mahtavalta. Vieraissa voitettiin Lieksan Hurtat 7-3, mutta toisessa pelissä sitten vastustaja teki neljä maalia ja kävi käsky vaihtoon.
Kaudelle 1998-99 tie vei äidin työpaikan mukana Etelä-Suomeen ja pelipaikka löytyi aluksi Riihimäen Nikkareista, jossa Tillanen pelasi A-nuorissa ja pyöri myös edustuksen mukana. Nikkarit -kaudelta löytyy myös miehen uran surkuhupaisin muisto.
– Ketterää vastaan oli peli ja kavereilla oli ollut edellisenä iltana pikkujoulut, joten osa pelaajista oli "huonossa hapessa". Imatralle päästyämme vastustaja jo odotti kentällä ja kaiken huipuksi pelaamaan määrätty maalivahti ei ollut pelikunnossa, joten käsky kävi maalille. Hävittiin silloin 17-4 ja vaihtoonkaan ei päässyt. Seuraavan päivän lehdessä valmentaja totesi ruokamyrkytyksen iskeneen matkalla Imatralle, nauraa Tillanen.
Nikkareissa Tillanen pelasi kauden viimeisen pelin kenttäpelaajana - paikkana vasen laitahyökkääjä ja saldo 0+1.
Nikkareista tie vei Hyvinkäälle Ahmoihin, jossa vierähti kaksi kautta. Tilille tuli myös ensimmäinen Mestis-ottelu, kun mies avasi luukkua Joensuussa Ari Kumpulan hoitaessa torjuntavastuun.
Viimeinen juniorikausi meni Mikkelissä Jukureiden A-junioreissa. Armeija sotki kauden lähes täysin ja kaudesta jäi valju maku, vaikka joukkue pärjäsikin hyvin Jukureiden jäädessä vain pisteen päähän SM-karsinnoista.
Kiertolaisvuodet
Syksyllä 2002 Tillanen otti yhteyttä Suomi-sarjassa pelaavaan Warkikseen ja näyttöjen jälkeen pelipaikka heltisikin.
– Opettavainen kausi, sillä pelejä ja vetoja tuli paljon. No, sain ainakin pelata.
Kausi 2003-04 oli värikäs, sillä Tillanen pelasi kolmessa eri seurassa ja kolmella eri sarjatasolla. Kausi alkoi SaPKossa Suomi-sarjassa.
– Ari-Pekka Selin oli silloin valmentajana ja kevään try-outin kautta sain sopimuksen. Syksyllä kuitenkin Frederico Bobba tuli ja pelit jäivät vähiin.
Tillanen haki peliaikaa II-divisioonan Rantasalmen urheilijoista.
– Siellä vedin muutaman pelin ja Konttorin Mikko meni vaihdossa SaPKoon.
Loppuvuodesta oli taas seuran etsintä edessä.
– SaPKo hankki Tomi Nymanin ja ilmoitti ettei käyttöä enää ole.
Seuraavaksi edessä oli paluu Ahmoihin.
– Korhosen Timolle soittelin ja kyselin olisiko molarille käyttöä. Siellä oli tuttu valmentaja Lehtisen Pide ja pelipaikka irtosi.
Ensimmäinen pelattu Mestis-peli oli edessä KooKoota vastaan.
– Vaihdossa sisään ja sen jälkeen sainkin pelata. KooKoon maalilla oli muuten Jaska (Jaakko Suomalainen) ja myöhemmin tuli Jaskan kanssa tuota peliä muisteltua.
Ahmojen kausi oli raskas pelaajapulan vuoksi ja rahojen oltua vähissä.
– Kerrankin Kuopioon lähdettiin kahdellatoista miehellä, joista kaksi oli veskareita. Kahdella ketjulla siinä yritettiin rimpuilla, Tillanen muisteli päätään pyöritellen.
Ahmojen kausi päättyi putoamiseen ja Tillanen palasi työelämään Savonlinnaan.
Paluu Jukureihin
Ahmojen pudottua Tillanen mietti mitä seuraavaksi ja otti puhelun Mikkeliin.
– Dufvan Ristolle soittelin ja kyselin tietäisikö Risto kuka tarvitsee maalivahtia. Risto totesi Jukurien etsivän kaveria Mikko Strömbergille ja eipä tarvinnut kahdesti miettiä.
Mikko Strömberg pelasi 2004-05 unelmakauden ja peliaikaa ei Tillaselle liikoja irronnut.
– Alusta asti oli selvää että olen selvä kakkonen. Lähinnä tulin harjoittelemaan ja kehittymään. Strömbergiltä sain todella paljon oppia ja kehityin kauden aikana mielestäni paljon. Strömbergin kanssa tulin hyvin juttuun ja pidämme vieläkin tiiviisti yhteyttä. Oli "Ströbä" vaan jäätävä
sillä kaudella, Tillanen huokaa vieläkin ihaillen.
Tillanen kävikin hakemassa välillä tuntumaa SaPKosta.
– Ilmoitettiin että siellä olisi mahdollista pelata kuusi peliä ja samalla saada pelituntumaa, jos Strömbergille sattuisi jotain.
Tämän jälkeen oli edessä Mestis-debyytti Jukureissa.
– Ensin hävittiin kotona Jokipojille 2-1, mutta kaksi seuraavaa voitettiin vieraissa 5-0, olisiko vastassa ollut Hermes ja FPS, Tillanen muisteli.
Kauden saldo oli siis kolme ottelua ja kaksi nollapeliä. Torjuntaprosentti oli 96.72 ja Mestiksen maalivahtitilaston ykkössija, kun otetaan mukaan kaikki maalivahdit.
– Joo, tuosta saa aina välillä kopissa kuittia.
Kaudella 2005-06 Strömbergin tilalle tuli Jaakko Suomalainen. Tillanen pääsi ensikertaa kehiin loppusyksystä Joensuussa, mutta ensimmäisen erän jälkeen maaliin luisteli Jaakko Suomalainen.
– Joo, taisi mennä vähän ylilatauksen puolelle ja en ehkä myöskään ollut ihan hereillä. Seuraavaa peliä sainkin sitten taas odottaa.
Tammikuussa pelattu Hermes-peli oli Tillaselle ikimuistoinen.
– Isä oli kuollut aikaisemmin ja ennen peliä päätin, että tämä peli torjutaan isän muistoksi. Voitto tuli (3-1) ja onnistuneen pelin (23 torjuntaa) jälkeen tunnetila oli melkoinen!
Myös kevään Järvenpään peli jäi mieleen. Tillanen oli Haukkoja vastaan kentän paras pistemies.
– Haukat voitettiin 3-1 ja saldona 0+2. Toisen torjuin kilvellä kentälle ja toisessa Sipiläinen taisi syöttää Piiroisen läpi.
Kausi päättyi Jukurien osalta mestaruuteen. Tillanen pelasi kauden aikana seitsemän ottelua prosentilla 90.30.
– Urani kohokohta, tulee vieläkin kylmät väreet kun fiiliksiä muistelee ja olivathan ne mestaruusjuhlatkin melkoiset.
Alkavalla kaudella toiseksi maalivahdiksi tuli Joensuusta Ari Reunanen.
– Tosissaan lähden tietenkin tappelemaan pelipaikasta. Keväällä tuli kyselyjä myös muista mestisjoukkueista, mutta täällä haluan lyödä itseni läpi. Pienestä saakka olen halunnut pelata Jukureissa ykkösenä.
Syksyn viidestä harjoituspelistä Tillanen on pelannut kolme ja Reunanen kaksi ottelua. Tillanen on onnistunut hyvin, ja erityisesti Marski-cupissa SaiPaa vastaan, kun tilille tuli 49 torjuntaa.
– Siinä pelissä oli kyllä onneakin mukana. Vantaata vastaan eilen (1-2) en voinut maaleille mitään.
Tulevaisuuden suunnitelmiin Tillanen suhtautuu rauhallisesti.
– Pitää muistaa, että ennen kuin voi juosta pitää oppia kävelemään, eli katsellaan ihan rauhassa. Voisi vaikka pyrkiä tuplaamaan pelatut mestisottelut (23 peliä) tähän mennessä.
Risto Dufvan vaihtuminen Reijo Ruotsalaiseen näkyy Tillasen mielestä Jukurien harjoittelussa lähinnä oheisharjoittelussa.
– Oheistreeniä on enemmän, esimerkiksi aitaa ja punttia. Räjähtävää ja pelivoimaa treenataan enemmän kuin Riston aikana. Pelityyli on myös ehkä hyökkäävämpää ja luovempaa.
Mikko Eloranta tuli mukaan maalivahtivalmentajaksi.
– Pitkässä juoksussa Mikko tulee olemaan varmasti tärkeä henkinen tuki. Eloranta on tehnyt myös maalivahdeille oman harjoitusohjelman ja käynyt katsomassa tällä kaudella kaikki Jukureiden pelit, joista tulee palaute.
Mestiksestä ja muusta
Tällä hetkellä Tillanen työskentelee Kiitolinjan palveluksessa. Koulutukseltaan mies on lähihoitaja.
– Osa-aikaisena terminaalimiehenä pyörin ja tarvittaessa ajan myös rekkaa. Työnantajalle olen todella kiitollinen positiivisesta suhtautumisesta pelaamiseen.
Ulkopuolisia paineita mies ei ota.
– Jatkoajan ja paikallislehden otteluraportit luen, mutta esimerkiksi keskustelupalstoja en lue kauden aikana. Siellä on niin helppo puukottaa nimimerkillä. Pakko on myöntää, että vaikea on olla täällä maalivahti, kun miettii mihin jukurifanit ovat tottuneet. Leinonen (Tero), Nikkilä (Tommi), Strömberg ja Suomalainen ovat kaikki lähteneet SM-liigaan täältä.
Kun kysyy Kai Tillaselta omia hyviä ja huonoja puolia.
– Hyviä.......(pitkä hiljaisuus), no ehkä iso koko.
- Huonoja? Oikeastaan oon raakile koko jätkä ja joka osa-alueella riittää parannettavaa, ehkä erityisesti mailapelissä.
Pelipaikkakunnista puhuttaessa Vaasa saa maininnan.
– Olihan siellä finaaleissa huikea tunne luistella jäälle kun halli laulaa KAATUU, KAATUU!! Runkosarjan peleissä riitti myös tunnelmaa.
Myös jukurifanit saavat kiitosta.
– Kyllä se lämmittää aina mieltä, kun näkee esimerkiksi Joensuussa ja Kirkkonummella paikalle saapuneen faniryhmän, joka pitää myös hyvin ääntä.
Mestiksen tulevaisuus?
– Pelaajien ja fanien kannalta oli aivan ehdotonta avata liiga, sillä onhan se aivan eriasia kun pääsee edes karsimaan. Toivotaan että tuo liiganousu on myös Mikkelissä mahdollista edes joskus.
Uusi pelisysteemi ei saa kiitosta.
– Niin, voit voittaa runkosarjan, mutta hävitä ekan pleijarisarjan ja joutua karsimaan. Aivan älytöntä, Tillanen ihmettelee.
– Myös pelitahti tuntuu raa'alle. Ei tarvitse pahasti loukkaantua ja menettää helposti kymmenen peliä.
Lopuksi heitän miehelle kysymyksen, eikö olisi hienoa torjua Jukurit liigakarsintoihin kotihallissa, yleisön huutaessa KAITSU, KAITSU!!
– Olisihan se hieno tunne, jotain mitä voisi joskus lapsille kertoa..
