Jokipoikien tulokaskausi Mestiksessä oli, jos ei muuta, niin ainakin värikäs: NHL-pelaaja, valmentajanvaihdos, 15 ottelun voitoton putki, välillä taas pisteitä kärkijoukkueiden tahtiin, parhaimmillaan 3 200 katsojaa kotiottelussa, 36 eri kenttäpelaajaa, 6 vähintään yhden kokonaisen ottelun pelannutta maalivahtia… Niin, ja lopulta Mestis-paikan säilyttäminen karsintasarjan viimeisessä ottelussa.
| haastattelu Tapsa tahdittaa kakkoskenttää
[lue lisää] |
Viime joulun alla Jokipoikien edustusjoukkueen toimintaa pyörittävän Joensuun Kiekko ry:n johto visioi tulevaisuutta ja päätyi siihen, että Jokipojat on jääkiekon ja viihdealan seura, jonka päätehtävänä on voittaa Mestis vuoteen 2008 mennessä. Kunnioitettavan kova tavoite, mutta toisaalta minne muualle kuin vähintäänkin Mestiksen huipulle voisi edes tähdätä kaupungissa, missä valtaosa yleisöstä muistelee yhä kaiholla 1990-luvun alun SM-liigavuosia.
Alkavalla kaudella ei kuitenkaan ole vielä Jokipoikien vuoro. Jo pelaajamateriaaliltaankin joensuulaisryhmä on kaukana sieltä, missä tasoltaan heikentyneenkin Mestiksen kärki viilettää. Sarjapaikan vakiinnuttaminen, toiminnan pyörittäminen ilman viime kauden kaltaista pelaajarulettia sekä pudotuspelit riittävät hyvin tavoitteeksi.
Ari Reunasella kova vastuu
Jääkiekkojoukkueen tärkein yksittäinen pelaaja on maalivahti. Näin myös Jokipojissa. Maalivahtipeli onkin ensimmäinen kysymysmerkki Jokipoikien menestysmahdollisuuksia arvioidessa.
Viime kauden maalivahtiruletista viisastuneena Jokipojat haki keväällä ja kesällä riveihinsä kokenutta sekä Mestiksen tasolle rautaisen kovaa ykkösvahtia.
Jokipojat joutui kuitenkin pettymään. Nimimiestä ei luukulle löytynyt, ja kun Tomi Räisänenkin vaihtoi maisemaa, niin tilanne vaikutti huolestuttavalta. Kesäkuun alussa Jokipojat teki valintansa ja hankki keväällä Joensuussa vuokralla olleen TPS:n Ari Reunasen ns. omaksi pelaajaksi.
Jokainen saa itse päätellä, oliko Reunanen paniikkihankinta Jokipo-maalille vai sittenkin kauaskantoisen viisas sijoitus tulevaisuuteen. Tai sitten Reunanen oli paniikkihankinta, joka on kaikesta huolimatta myös kova tulevaisuuden maalivahti.
Suuria kysymyksiä, joihin varmaa vastausta ei tiedä vielä kukaan. Varmaa on kuitenkin se, että Reunasessa on potentiaalia. Reunanen torjui jo viime kaudella parhaimmillaan loistavasti. Loistotorjuntojen ohella Reunasen tavaramerkkinä olivat kuitenkin myös toisinaan varsin alokasmaiset hassit.
Kömmähdykset ovat toisinaan osa nuoren maalivahdin uraa. Syyskesän harjoitusotteluiden perusteella vaikuttaa siltä, että 21-vuotiaan Reunasen oppirahat alkavat hiljalleen olla maksettuja. Harjoituspeleissä Reunanen on kunnostautunut eleettömän varmana torjujana. Kovassakin pommituksessa pää on pysynyt kylmänä, ja toisaalta helpommissakaan peleissä Reunanen ei ole lipsautellut halpoja.
Tämä kaikki lupaa hyvää Jokipoikien kannalta. Ari Reunasella on perusosaamiseltaan kaikki edellytykset kavuta jopa Mestiksen parhaiden maalivahtien joukkoon. Hyvää maalivahtia Jokipojat myös tarvitsee. Reunasella ei ole vähempää kuin kova vastuu joensuulaisten ensi kauden menestyksestä.
Jokipoikien toinen maalivahti on Pekka Sorsa. Jyväskylästä välillä oppia hakenut ja aikoinaan poikien maajoukkueissakin esiintynyt nuorukainen oli jo vuosi sitten ennakkosuunnitelmissa Jokipon kakkosvahti. Tomi Räisäsen hankinta kauden alla pudotti kuitenkin Sorsan vahtimaan yli-ikäisenä Jokipoikien A-nuorten divarijoukkueen maalia.
Sorsa on torjunut toistaiseksi vain yhden Mestis-ottelun, viime kevään merkityksettömän runkosarjan päätöskamppailun Kajaanissa. Harjoitusotteluissa Sorsa on päässyt näyttämään osaamistaan ja selviytynyt kelvollisesti.
Lähtökohtaisesti Sorsa on Jokipoikien kakkosvahti. Toisaalta mahdotonta ei liene sekään, että asetelma kääntyisi pitkän kauden aikana päälaelleen. Sorsa on kunnianhimoinen torjuja, jolla on potentiaalia saavuttaa enemmänkin kuin vain luukkuvahdin paikka kasvattajaseuransa edustusjoukkueessa.
Kuka johtaa puolustusta?
Siirtokesän suurimman takaiskun Jokipojat koki puolustuspäässä. Perusjoensuulaiset jykevät pakit Arttu Käyhkö ja Miika Haapala lopettivat kumpikin aktiiviuransa. Kolmikymppisillä miehillä olisi ollut vielä hyvää peliuraa jäljellä, mutta perhe-elämän ylivoima vei – sinänsä täysin ymmärrettävästi – mielenkiinnon Jokipoikien tulevasta Mestis-kaudesta.
Haapalan ja Käyhkön lopettaminen tekee karkean loven Jokipoikien puolustusmateriaaliin – rutinoituneet pakit olivat edelliskausina joensuulaisten peräpään kivijalka. Pukukopin puolella vuorostaan ”Aran” ja ”Haapiksen” lähtö jättää suuren aukon johtajuuteen; Käyhkö oli itseoikeutettu kapteeni, Haapala varakapteeni.
Alkavalla kaudella Jokipojat joutuu tulemaan toimeen ilman herrojen palveluksia. Uusiksi vastuunkantajiksi toivotaan mm. paluumuuttaja Kimmo Nevalaista sekä Hämeenlinnasta tullutta Jarno Virkkiä. Kaksikko Virkki-Nevalainen onkin päivystänyt yhdessä Jokipoikien ykkösketjun takana jo harjoitusotteluissa.
Nevalainen ja Virkki sopivat Jokipoikien pelaajahankintapolitiikkaan täydellisesti: kummaltakaan ei viime kauden perusteella ehkä yleisesti odoteta kummia, mutta Joensuussa aatokset ovat toiset. Viime kaudella Kouvolassa muun joukkueen mukana flopannut Nevalainen pääsee nyt näyttämään kykynsä kasvattajaseurassaan. Harjoitusotteluissa Nevalainen on ollut jopa Jokipoikien tehokkain pelaaja.
Virkin ja Nevalaisen takana Jokipoikien pakistosta löytyvät muun muassa Atte Valli ja Esa Lehikoinen. Kesken viime kauden Ässistä tullut Valli on halutessaan Mestiksen tasolle kova tekijä, parikymppisten maajoukkueessakin käynyttä Lehikoista pidetään vuorostaan joensuulaiskiekkoilun tämän hetken suurimpana lupauksena.
Jokipoikien puolustuksen suurin huolenaihe on pelaajamateriaalin kapeus. Ringissä on try-outitkin huomioiden ollut vain kahdeksan puolustajaa. Viime kaudella Jokipojilla oli useasti kolme pakkia samanaikaisesti loukkaantuneena sivussa. Vastaavaan ei olisi ensi talvena varaa.
Kaksi kovaa hyökkäyskolmikkoa
Hyökkäyspäädyssä Jokipoikien tilanne on varsin hyvä. Hyökkäys on vahvistunut edelliskaudesta. Jos loppukevään pelit loukkaantumisen takia väliin jättänyttä Pavel Brendliä ei lasketa mukaan, niin ainoa varsinainen menetys on Kokkolaan lähtenyt Mikko Vanninen.
Joensuulaiset saavat jalkeille kaksi kovaa ja otteluita ratkaisemaan pystyvää kolmikkoa. Jälkimmäisiinkin ketjuihin jää vielä kelpo hyökkääjiä, joista osa pystyy tarvittaessa ottamaan suurempaakin roolia.
Ykkösketjun peliä johtaa Topi Riutta. Laidoilla pelaavat Jukureista tullut Jani Väänänen ja Haukoista siirtynyt Toni Mustonen. Riutta ja Mustonen tekivät kumpikin viime kaudella reilut 30 pinnaa. Vähintään samaan pitäisi pystyä nytkin.
Väänänen taas on melkoinen arvoitus. Parhaalla kaudellaan hän on tehnyt Mestiksessä huimat 50 pistettä, mutta sittemmin hiipunut pahasti. Joensuussa homma ei ainakaan jää vastuusta kiinni. Nyt jos koskaan Väänäsellä on mahdollisuus kääntää uransa vielä uuteen nousuun. Harjoitusottelukauden perusteella Väänänen saattaa hyvinkin hyödyntää etsikkoaikansa; ajoittain laiskanoloisesta polkemisesta huolimatta pisteitä on syntynyt mukavasti.
Jokipoikien kakkosketju muodostuu vuorostaan Pohjois-Karjalan omista pojista. Lieksan Hurttien kasvatin Jani Keräsen rinnalla hyökkäävät omista junioreista muutamia vuosia sitten edustusjoukkueeseen nousseet Tapio Ahtonen ja Sami Puruskainen. Ahtosen johtama kolmikko liikkuu kaukalossa vauhdikkaasti ja kiekko singahtelee parhaimmillaan ihailtavan tarkasti lavasta lapaan.
Autoritaarinen valmennus
Jokipoikien arvoitusten ketjussa yksi keskeinen lenkki on valmennus. Autoritaariseksi johtajaksi kuvaillun tamperelaisen Kari Rauhasen tyyli on pelaajia sekä fyysisesti että henkisesti kuluttava. Toisaalta tunnettu tosiasia on myös se, että usein parhaat tulokset saavutetaan ruuvia sopivasti kiristämällä.
Jokipoikien A-nuorten ykkösdivisioonajoukkueen kakkosvalmentajana viime kauden aloittanut Rauhanen nousi joulukuun alussa edustusjoukkueen käskijäksi puolivahingossa. Joensuulaisjoukkuetta kolmatta vuotta luotsanneet Jouni Varis ja Teemu Tiainen jättivät yllättäen eroanomuksensa, ja Rauhanen napattiin äkkiä tilapäisvalmentajaksi. Rauhanen onnistui kääntämään hetkessä Jokipoikien kurssin, ja tammikuussa mies palkittiin hyvästä työstä peräti kevääseen 2007 ulottuvalla sopimuksella.
Kari Rauhanen vaihtoi ensitöikseen Jokipoikien pelityylin lähes entisen peilikuvaksi. Aiemmin iloisesti ja jopa yltiöpäisen rohkeasti hyökännyt joukkue vaihtoi 1-2-2-ryhmitykseen ja ryhtyi esittämään sumputtamiseen, roiskimiseen ja vastahyökkäyksiin pohjautuvaa ”Karjalan paskakiekkoa”. Yleisön ja vastustajien kannalta ikävä pelitapa toi kuitenkin tulosta: viidestä valmentajanvaihdosta seuranneesta ottelusta Jokipojat otti yhtä vaille täydet pisteet.
Kevään aikana Rauhanen pyrki hiomaan Jokipoikien peliä takaisin kiekollisempaan suuntaan. Alkavalla kaudella Jokipojat pelaa jo varsin erilaista kiekkoa kuin viime vuoden joulukuussa. Tiukka puolustuspelaaminen, fyysisyys ja kova taistelutahto ovat toki yhä Rauhasen pelifilosofian avainasioita.
Rauhanen arvostaa erityisesti yksilöiden kehittämistä. Enemmän kuin Jokipoikien tavoitteista joukkueena hän on puhunut siitä, että mahdollisimman moni pelaaja kehittyisi yksilönä ja pelaisi tulevaisuudessa korkeammalla sarjatasolla.
Jokipojilla ei ole ainakaan toistaiseksi virallista kakkosvalmentajaa Mika Asikaisen poistuttua Joensuusta viime kauden päätteeksi. Seuran A-nuorten päävalmentaja Pasi Parviainen on tosin toisinaan harjoitusotteluissa nähty Rauhasen parina vaihtoaitiossa.
Taistelee pudotuspelipaikasta
Jokipoikien menestyksen veikkaaminen alkavalla kaudella on harvinaisen vaikeaa. Jatkoajan Mestis-toimitus on kollektiivisessa arvioissaan rankannut joukkueen jäävän täpärästi pudotuspelien ulkopuolelle. Toisaalta erot keskikastissa ovat äärimmäisen pienet, joten parempi sijakaan ei olisi minkään luokan yllätys.
Kaiken mennessä nappiin Jokipojat voisi periaatteessa taistella jopa pudotuspelien kotiedusta. Jos Kari Rauhanen saa revittyä joukkueesta tehot irti, vahvistukset onnistuvat, maalivahtipeli pitää, ja joensuulaiset välttävät loukkaantumissumat, niin kannattajille voi olla tiedossa iloisia yllätyksiä.
Toisaalta vähintään yhtä todennäköistä on se, että useampi osa-alue kuitenkin pettää. Tällöin Jokipojat voi löytää itsensä keväällä – jälleen kerran – Mestiksen karsintasarjasta.
Kokonaan oma juttunsa ovat vielä kauden aikana joukkueessa mahdollisesti tapahtuvat pelaajamuutokset. KalPan noustua SM-liigaan seurojen välisestä yhteistyöstä on puhuttu, mutta toistaiseksi pelaajaliikennettä ei ole ollut kumpaankaan suuntaan.
Myös 2. divisioonaan nousseesta farmiseura Kontiolahden Kajastuksesta Jokipojat voisi saada muutaman selkeän vahvistuksen. Joensuun naapurikunnan joukkueessa höntsäilee useita aktiiviuransa lopettaneita kavereita, jotka voisivat halutessaan olla yhä tekijämiehiä Mestiksen tasollakin. Esimerkiksi 27-vuotiaan Mikko Kinnusen uskoisi edelleenkin olevan missä tahansa Mestiksen porukassa joukkueensa taitavimpia hyökkääjiä.
