Paljon parempia aikojakin on Haapala kokenut kuin edessä odottavat Mestiksen putoamiskarsinnat. A-kirjainta rinnuksessaan kantavan kokeneen puolustajan viesti on kuitenkin selvä: karsinta hoidetaan rutiinilla, mutta vastustajien aliarviointiin ei sorruta.
Miika Haapala on itse asiassa ensimmäistä kertaa urallaan tilanteessa, jossa Jokipojat on karsimassa alaspäin – Suomi-sarjaan putoaminenkin kesällä 2001 kun johtui konkurssista, pelillisestihän Jokipojat säilyi Mestiksessä. Uusi tilanne ei 30-vuotiasta jykevää pakkia hämmennä.
– Eipä tässä mitään. Porukalla on ihan hyvä henki päällä. Seinäjoesta ei paljoa mitään tiedetä, mutta HeKi ja tietysti FPS ovat tuttuja porukoita.
– Syksyllä ei olisi millään uskonut, että mahdollisuuksia suoraan säilymiseen voisi vielä olla. Mutta hyvä loppukiri sitten otettiin, vaikkei se aivan riittänytkään. Ihan luottavaisena tässä karsimaan lähdetään, ”Haapis” jatkaa.
| taustaa Jokipojilla suosikin paineet
[lue lisää] |
Luottavainen mieli ei kuitenkaan Haapalan mukaan tarkoita lainkaan samaa kuin ylimielisyys paperilla heikompia vastustajia kohtaan.
– Kyllä se on nähty, että näissä peleissä nimet paperilla eivät välttämättä paina paljoakaan. Missään nimessä emme lähde peleihin takki auki tai aliarvioimaan vastustajia.
Viimeistään kahden edelliskevään kokemukset ovat osoittaneet Haapalalle ja Jokipojille, että mikä tahansa joukkue voi olla pelottavan vaarallinen – ainakin kotikaukalossaan. Esimerkiksi viime keväänä Suomi-sarjan pudotuspeleissä Jokipojat murjoi Mehtimäellään Kuusamon Pallo-Karhut 11-1 ja 8-3, mutta hävisi vierasottelunsa jatkoajan jälkeen 0-1. Tämä käynee hyvästä opista tulevan lauantain Pohjanmaan vierailua ajatellen.
– Seinäjokikaan ei ole varmasti helppo peli. PaKaa vastaan se jo vuosi sitten nähtiin, että pienessä kuumassa hallissa ei ole todellakaan helppoa pelata. Hävittiin Kuusamossa ihan ansaitusti.
– FPS nyt on paha, se saatiin selville jo edellisessä kotiottelussa. HeKi taas tuo joukkueen useiden entisten joensuulaisten ansioista oman jännitteensä. HeKin on varmasti helppo tulla karsintasarjan avausotteluun Joensuuhun, kun heillä ei ole suuria paineita, Haapala jatkaa muista vastustajista.
Mestis-rutiini kovaa valuuttaa
Kolmen Suomi-sarjavuoden jälkeen Mestikseen palanneet Jokipojat – kokenut Miika Haapala mukaan lukienkin - saivat opetella aikansa talon tavoille ennen kuin toivottua tulosta alkoi taas tulla. Jälkikäteen tämä on helppo todeta.
– Syksyllä pelattiin vielä vähän sellaista Suomi-sarjapeliä. Mestiksessä pitää olla terävä ja nopea. Sarjojen välillä on tilannekovuudessa suuri ero, aika ja tila ovat paljon vähemmässä Mestiksessä, Haapala pohtii.
Viimeistään kevään aikana Jokipojat kasvoi Mestis-tason joukkueeksi. ”Haapis” uskookin ylemmän sarjan rutiinin olevan Pohjois-Karjalan poikien merkittävin ase suomisarjalaisia vastaan.
– Toivottavasti Mestiksen tuoma jonkinlainen rutiini ja vauhdikkuus tuottavat tulosta. Yritetään pitää kovaa tempoa yllä ja pudottaa vastustaja kyydistä.
Tämä ei silti tarkoita sitä, että Jokipojat pyrkisi perustamaan pelinsä yltiöpäisen hyökkäämisen varaan:
– Aika tiukasti ja nöyrästi yritämme puolustaa. Mihinkään Havaiji-kiekkoon emme lähde.
– Monesti kun tulee paljon omiin, niin haukutaan vain puolustajia. Puolustaminen on kuitenkin koko viisikon homma. Se on ehkä ollut meillä sellainen heikkous, Haapala myöntää toimittajan näkemyksen joukkueen arimmasta kohdasta oikeaksi.
– Viisikkopuolustusta on kyllä nyt treenattu, valmentaja on painottanut sitä, Haapala lisää heti perään.
Kohtalainen kausi takana
Kulunut kausi on sujunut Miika Haapalalta kohtalaisesti. 43 runkosarjapeliä tuottivat tehot 6+10. Plusmiinustilastoon taas jäi erittäin runsas peliaika heikossa joukkueessa huomioiden siedettävä merkintä -10. Jokipoikien sisäisen puolustajien pistepörssin täpärästi ennen toista todellista joensuulaiskonkaria, Arttu Käyhköä, vienyt Haapala oli myös joukkueensa ahkerin laukoja.
– Alkukausi meni, sanotaan, ei nyt ihan huonostikaan, mutta samalla tavalla kuin koko joukkueella. Kevättä kohti sitten paransin niin kuin joukkuekin. Tyydyttävän arvosanan antaisin itselleni tähän asti. Sitten olen tyytyväinen, jos säilytään, Haapala arvioi omaa tekemistään.
Haapala puolusti alkukauden ykköskentässä yhdessä Käyhkön kanssa. Hieman ennen valmentajanvaihdosta paikka muuttui, mutta Kari Rauhasen tartuttua ruoriin ”Haapis” on pelannut käytännössä koko ajan Esa Lehikoisen parina. Nuorten maajoukkueessakin kokeillut vasta 18-vuotias Lehikoinen on ehkäpä koko joukkueen lupaavin pelaaja, eikä Haapalallakaan ole hänestä mitään muuta kuin hyvää sanottavaa.
– Esan nuorta ikää ei kyllä kentällä huomaa, kaveri pelaa kuin aikamies. Hemmetin hyvä pelaaja, jolla on iso tulevaisuus edessä.
– Erityisempää työnjakoa meillä ei ole. Tilanteen mukaan kumpikin saa hyökätä. Toisaalta valmentaja on painottanut, että pakkien olisi syytä olla aina kiekon alla eli omalla sinisellä aika paljon pyöritään, Haapala kertoo.
Opiskelut ja avopuoliso pitäneet Joensuussa
Miika Haapala on Jokipoikien nykyjoukkueesta aivan ylivoimaisesti pisimpään yhtäjaksoisesti Joensuussa kiekkoillut pelaaja. Otteluita edustusjoukkueessa on tilillä jo reilut 400. Haapalaa pari vuotta vanhempi Arttu Käyhkö puolusti ensimmäiset ottelunsa edustuksessa jo kaudella 1990–91, mutta hän on välissä kierrellyt maailmaa vuosikausia.
Mutta mikä sitten on saanut JoKP:n kauden 1971–72 SM-sarjajoukkueessakin pelanneen Martti Haapalan pojan pysymään koko uransa kotikaupungissa?
– Kai sitä on vain tottunut olemaan täällä. Koulu ja avovaimo ovat Joensuussa, ja vielä melkein aina heti kauden jälkeen on tarjottu jatkosopimusta, Jokipoikien pitkäaikainen luottopuolustaja tuumii.
– KalPan suuntaan oli tosin konkurssikesän 2001 jälkeen sopimus jo periaatteessa valmis, mutta se kaatui sitten johonkin opiskelujuttuihin. Vuotta aiemmin olin taas käynyt viikon ajan JYPin testileirillä, Haapala paljastaa.
Vuosien saatossa Haapala on ehtinyt nähdä useita erilaisia ajanjaksoja joensuulaiskiekkoilussa. Välillä on pelattu jopa kakkosdivaria, parhaimmillaan lähetetty esimerkiksi Oulun Kärpät divisioonan jatkopeleissä kesälomille. Edustusjoukkueen pelinimikin on vaihtunut Joensuun Kiekko-Pojista Kiekko-Karhujen kautta Jokipoikiin.
– Ensimmäiset vuodet edustusjoukkueessa olivat hyviä. Silloin voitettiin kerran se joku Fazer-liigakin vai mikä lie 1. divisioona. Sitten oli taas näitä huonoja kausia taloussotkuineen. Nykyään niillekin voi tosin jo nauraa.
– Päällimmäisenä ja parhaina mielessä ovat kuitenkin kaksi Suomi-sarjakautta Variksen (Jouni) ja Tiaisen (Teemu) alaisuudessa. Panostettiin ja tehtiin hommia todella kovin. Sitten vielä viime keväänä lopulta noustiin takaisin Mestikseen. Se oli hienoa aikaa, ja sain itsekin olla suuressa roolissa, viime kaudella puolustajaksi ällistyttävät liki 60 tehopistettä kerännyt Haapala miettii.
Jääkiekkoilun ohella Haapala on myös ehtinyt panostaa tosissaan opiskeluun. Kolme vuotta sitten hän valmistui ammattikorkeakoulusta liiketalouden tradenomin paperit käsissään. Tiedonjano ei tähän loppunut, ja tätä nykyä Jokipoikien 181-senttinen ja 90-kiloinen puolustaja lukee avoimessa yliopistossa kasvatustiedettä sekä psykologiaa.
Vaan kuinka pitkään ura Jokipoikien takalinjojen yhtenä peruspilarina sitten vielä jatkuu? Mestiksessä jo Haapalan ikäisetkin pelaajat alkavat olla melkoisia harvinaisuuksia – ja täysin ymmärrettävästi; liki ammattilaismainen panostus kiekkoiluun amatööripalkkioilla ei välttämättä ole pidemmän päälle houkuttelevin mahdollinen vaihtoehto yksilön kannalta.
– Onhan tässä taas jo jotain puhetta ensi kaudesta ollut. Mutta teen päätöksen sitten keväällä, Haapala lopettaa.
