Lempäälän Kisa on perinteikäs urheiluseura, jonka siipien suojissa on harrastettu vuosien saatossa lajia jos toistakin. Jääkiekossa nousu Suomi-sarjaan olisi kuitenkin seuran kiistatta suurin saavutus – vaikka LeKi toki onkin pelannut Suomen kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla aiemminkin, kolmen kauden verran.
Suuren sarjauudistuksen (1974) jälkeen Lempäälässä kiekkoiltiin kolmosdivarin Hämeen lohkossa parikymmentä vuotta – yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Keväällä 1978 LeKi karsi lohkovoittajana noususta kakkoseen, mutta joutui taipumaan Kangasalan Voitolle karsintojen viimeisessä vaiheessa. Voitto luopui kuitenkin saavuttamastaan paikasta, mikä tiesi iloisia uutisia Lempäälään.
Tai no, kuinka iloisiksi ne sitten osoittautuivatkaan… Kisan visiitti porrasta ylempänä jäi ranskalaiseksi. Putoamisesta ei voinut syytellä sarjan supistamistakaan, sillä LeKi oli koko porukan huonoin. Se sai 14 pelistään vain kolme pistettä kasaan ja jäi karsintasarjassakin viimeiseksi.
Kolmosessa Kisa jatkoi kuitenkin hyvällä tahdilla ja voitti kahtena seuraavana kautena Hämeen lohkonsa. Molemmilla kerroilla tie ylöspäin tyssäsi kuitenkin ennen varsinaisia karsintoja. Kestomenestykselle tuli kuitenkin stoppi 80-luvun kuluessa, kun tekojääradat ja hallit alkoivat yleistyä ympäri Hämeen maita ja mantuja.
Kaudella 1982-83 LeKi jäi jopa lohkossaan viimeiseksi, mutta selvitti sentään karsinnat Oriveden Fortunaa vastaan. Ailahdelleiden vuosien jälkeen LeKi oli taas keväällä 1989 tavoittelemassa nousua. Se sijoittui karsintasarjassa ykköseksi – mutta hävisi uusinnassa sen kanssa tasapisteisiin yltäneelle Salon Pallolle.
Myös 90-luvun ensimmäiset vuodet sujuivat varsin vaihtelevalla menestyksellä, mutta kaivattua boostia tekemiseen toi ikioma jäähalli (1995). Ensimmäisellä hallikaudellaan Keskimaan lohkossa pelannut Kisa pääsi yrittämään paikkaa karsintoihin, mutta Pirkkalan Pingviinit veivät paikan niukasti jatkokarsinnoissa.
Seuraavalla kaudella ei jatkopelejä tarvittu, sillä Hämeen lohkon voitto vei lempääläiset suoraan kakkosdivariin, jonka joukkuemäärä lähes tuplattiin. Nykymiehistöstä tuossa joukkueessa kiekkoilivat muuten Mikko Tamminen ja Miikka Keskitalo. LeKi sijoittui sekä kaudella 1997-98 että 98-99 kakkosessa keskikastiin, mutta paikka tulevaan Suomi-sarjaan jäi melko kauas. Uuden Suomi-sarjan myötä Kisan sarjataso heikkeni käytännössä pykälällä, vaikka se nimellisesti samana kakkosdivarina pysyikin.
Lempäälän sijainti (Valkeakosken vieressä, lähellä Tamperetta) on taannut sille hyvän tukun pelaajia. Niinpä se onkin tavoitellut paikkaa Suomi-sarjan karsintoihin jo viitenä aiempanakin keväänä. Tikkakoski pudotti sen sekä 2000 että 2001 jatkokarsinnoissa, kolme vuotta sitten lohkovoittaja joutui nöyrtymään paikallisvastustaja Kiekko-Ahmoille. Toissa kaudella katkeraa kalkkia tarjosivat hollolaiset ja viime vuonna siis jälleen vastaan asettuva Lauttakylän Luja.
Varjoista kohti valoja
Myös Kuusankosken Puhti on urheilun yleisseura. Jääkiekko on nostanut kunnolla päätään Kouvolan kupeessa sijaitsevassa tehdaskaupungissa kuitenkin vasta aivan viime vuosina. KuPun varhaishistorialliset kiekkoansiot jäävät vertailussa LeKiinkin kakkoseksi.
Maakunnan kiistaton ykkösseura oli KooKoo, mutta Puhdin edelle mahtui moni muukin. KuPu oli käytännössä Kymi-Saimaan alueen huonoin seura vuodesta toiseen. Muutamaa satunnaista kolmosdivarivisiittiä (niinä kausina, jolloin nelosta ei pelattu) lukuun ottamatta Kuusankoskella kiekkoiltiin alueen alimmalla sarjatasolla. Sielläkään KuPun taakse ei useimmiten montaa joukkuetta jäänyt.
Varsinkin junioripuolella oli kuitenkin nähtävissä pientä heräämistä 1990-luvun aikana, joten pitkän kädenväännön jälkeen Kuusankoskella vietettiin viimein vuonna 1998 oman jäähallin avajaisia. Kaupunki olikin ollut varsin korkealla listoilla, joissa hallittomat paikkakunnat olivat järjestetty suuruusjärjestykseen asukasluvuittain.
Halli lisäsi toki Puhdin edustuksenkin profiilia. Vielä kaudella 1997-98 KuPu oli jäänyt Kymi-Saimaan kolmosdivarilohkossaan jumboksi, mutta jo seuraavalla kaudella se sijoittui tuossa porukassa toiseksi. Sijoitus oli sama seuraavanakin vuonna, mutta kun KaPa kaatui karsinnoissa, oli tie kakkosdivariin auki.
Puhdin uusi sarjavalloitus käynnistyi melko hyvin, sillä ensimmäisen kakkosdivarivuoden sijoitus oli kolmas ja joukkue pääsi heti jatkopeleihinkin. PePo tosin pudotti sen noista karkeloista, ja seuraava kausi osoittautui hankalaksi. 2001-02 Puhdin lohko laajeni käsittämään Etelä-Suomen ja muuttui kovatasoisemmaksi. KuPulle jäikin eroa karsintaviivaan vain kahden pinnan verran.
Myöskään kausi 2002-03 ei KuPun osalta suoranaisesti aiheita tarkempaan sepostukseen anna – mutta välillisesti kuitenkin. Kuntaseitsikon kakkosjoukkueeksi noussut Anjalankosken Kiekko putosi nimittäin tuon kauden päätteeksi Suomi-sarjasta ja lopetti edustustason toimintansa. Aiemmin samaista valtikkaa hallinnut Valkealan Kiekko oli sekin hiipunut suurista päivistään. Näin tie oli siloitettu KuPun tulemiselle.
Viime kaudeksi Puhti sai pelaajia AaKoon jäämistöstä ja moni KooKoo-taustainenkin peluri siirtyi jatkamaan uraansa Kuusankoskelle. Miehistö osoittautui kovaksi jopa kakkosen parhaimpana pidettyyn Etelä-lohkoon – sijoituksena toinen palli. KuPun kevätkuntoa ihasteltiinkin sen verran rutkasti, että alueen kakkosseuran uskallettiin toivoa jopa nousevan täyttämään tyhjäksi jäänyttä paikkaa Suomi-sarjan kartalla. Tamperelainen uusiojoukkue HC Montreal oli kuitenkin toista mieltä, ja pudotti haaveilijat tylysti 0-7-voitollaan maan pinnalle, edeten itse karsintoihin ja sieltäkin ylös.
Tälle kaudelle Puhti nosti entisestään tasoaan – niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Nousu Suomi-sarjaan ei ole pakko, mutta jarruakaan ei varmasti painella.