Divarin karsintasarja pelattiin kuuden joukkueen kaksinkertaisena sarjana. Sarjapaikkoja puolustaneiden Diskoksen ja Junkkareiden seurana kahdesta paikasta auringossa kilvoittelivat Uudenkaupungin Jääkotkat, Hyvinkään Ahmat, Vaasan Sport sekä Kiekko-Vantaa. Tai no; Junkkarien kohdalla ei kilvoittelusta tai sarjapaikan puolustamisesta voi puhua sanaakaan. Joukkue hävisi kaikki kymmenen peliään, eli päätti kautensa yhteensä kolmeenkymmenelläyhdellä peräkkäisellä tappiolla. Maalierokin karsintasarjasta oli suhteellisen selkeä: 12-85. Joukkueen tehokkain pelaaja oli Pasi Priuska (2+3).
Myös Kiekko-Vantaan saavutukset voidaan laskea pelkän kokemuksen hankkimiseen. Parin vuoden ikäinen seura selvitti heti kakkosdivarin tulokaskaudellaan pudotuspeleissä EPS:n ja IPK:n puhtaasti, mutta karsintasarjassa se voitti vain kaksi peliä ja keräsi viisi pistettä. Joukkuetta oli vahvistettu vasta muutamalla pelimiehellä. Pasi Laurila, Tomi Huotari, Marko Vuorinen ja Juha Ojala olivat pelanneet edelliskauden PiTassa. Lauri Leppä liittyi joukkoon kesken kauden Warkiksesta ja Junkkareissa käväissyt Tero Laukala puki taas lohipaitaan. Laukala tosin pelasi vain neljä karsintamatsia, hurjin tehoin 4+7. Joukkueen tehokkain pelaaja oli Jarmo Kokko (8+8), puolustaja Mika Virtanen (2+6) sijoittui sisäisessä pörssissä kolmannelle sijalle. Vantaalaisvahtien Janne Mäkisen ja Kari Mutkan torjuntaprosentit jäivät alle 87, sillä K-Vantaa päästi peräti 57 maalia. Itse se osui 34 kertaa.
Loput neljä joukkuetta sen sijaan kamppailivat tiukasti ja tasaväkisinä kärkisijoista. Viimeisen kierroksen jälkeen taulukon kärjessä oli UJK 15 pisteellä. Jää-Kotkat oli uusvanha tuttavuus näissä karkeloissa, sillä jo edellisellä kaudella divariin karsinut KaPa-65 ja sen paikalliskilpailija Lätkä77 oli yhdistetty uuden nimen alle täksi kaudeksi. Mölli Keinosen komentoon siirtyneessä joukkueessa jatkoi kummankin joukkueen parhaimmisto. Kokonaan uusia pelaajia olivat Turusta siirtyneet Pekka Mäkitalo, Jussi Eloranta ja Jari Laihi. Varsinaisia menetyksiäkään ei ollut kuin hyökkääjä Ilkka Siivonen ja kokenut ykkösvahti Klaus Savolainen. Mutta vartioihan joukkueen maalia erinomainen vahti nytkin: Kiekko-67:sta siirtynyt Mäkitalo torjui kiekot 90,76% varmuudella.
Onnistuneen maalivahtipelin ohella UJK:n aseena oli tehokas ykkösnyrkki, jonka kaikilla pelaajilla oli kokemusta liigastakin. Hyökkääjäkolmikon muodostivat Marko Väkiparta (8+10), Jari Neuvonen (4+13), Janne Ståhl (8+2) sekä puolustajat Tomi Uusitalo (5+6) ja Kai Ortio (2+2). Kuumaverisenä tunnettu Väkipartakin malttoi pysyä poissa jäähypenkiltä, ottaen kymmenessä pelissä vain neljä kaksiminuuttista. Tehonyrkki teki lähes UJK:n 47 maalista lähes kuusikymmentä prosenttia. Vain kaksi kymmenestä karsintaottelustaan hävinnyt joukkue päästi sarjassa 29 maalia.
Ekman nousun takuumiehenä
Uudenkaupungin lisäksi divarikartalle saatiin myös toinen uusi tulokas, kun kakkosdivarin etelälohkoa dominoinut Ahmat sijoittui kakkoseksi 14 pisteellä. Aiemmin HPK:n junioreita valmantanut Pasi Järvinen piiskasi hyvinkääläislauman oivaan vireeseen heti syksystä alkaen. Ahmat hävisi kakkosessa vain yhden 32 pelistään, repi eroa seuraavaan 18 pistettä ja saalisti maalieron 253-92. Tuoretta seuraa olikin rakennettu nousu mielessä. Edelliskauden pakeista sai jatkaa vain kaksi. Harri Salama tuli Haukoista, Ben Blomqvist ja Sami Luoto Porvoosta, Ari Salo Shakersista ja kokeneet Ari Piekkari ja V-M Piikkilä palasivat Ahmoihin. Uusia hyökkääjiä oli hankittu parin kentällisen verran: Kari Tuiskula ja Janne Suuronen Haukoista, Janne Ijäs Forssasta, Timo Palmu Joensuusta, Jussi Tapola KooVeen junnuista ja Jari Modig HPK:n nuorista. Vielä kesken kaudenkin rinkiä vahvistettiin kahdella hyökkääjällä: Jukka Lempinen tuli Haukoista, Hämeenlinnalaisen kiekkosuvun vesa Ville Tie oli puolestaan syksyn aikana kiertänyt jo Haukat, FoPS:n ja SaiPan. Niinpä Ahmojen tahti vain parani paranemistaan.
Vaikka ei mahalaskukaan Hyvinkäällä kaukana ollut. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella TuusKi piinasi ensimmäisen pelin ajan (6-5), mutta jo toisessa luvut olivat Ahmoille odotetummat 11-3. Toisen kierroksen vastustaja AaKoo pani kuitenkin ennakkosuosikit erittäin ahtaalle anastamalla avausottelusta vierasvoiton. Anjalankoskella peli oli selkä seinää vasten pelanneille hyvinkääläisille kaksi minuuttia ennen loppua helpottavan tuntuisesti 2-4. AaKoon virolainen Nikolai Kuharuk iski kuitenkin viime hetkien aikana kaksi kassia ja vei pelin jatkoajalle. Kari Tuiskula pelasti Ahmoille voiton ajassa 62.54 ja kolmas peli (12-3) oli enää muodollisuus.
Ahmat hankki nousunsa divariin karsintasarjan puolen välin tietämillä, kun se selvitti härkäviikkonsa kunnialla. Viikon sisällä pelastuista viidesta ottelusta se voitti neljä, ja hävisi vain Vaasassa. Tappio Sportille oli samalla Ahmoille koko kauden ensimmäinen ja ainoa vierastappio. Käytännössä nousu varmistui Jyväskylästä haetulla 4-6-voitolla. Ahmat oli karsintasarjan tehokkain joukkue ja sen maaliero 58-23 oli selvästi paras. Tehot joukkueen sisällä jakautuivat varsin tasaisesti, sillä maalinteossa onnistui peräti 20 eri pelaajaa. Ahneimpia olivat Tapola (4+11), Tuiskula (7+7), Janne Ijäs (4+10) ja maalipörssin voitonkin jakanut puolustaja Blomqvist (8+3). Vaikka hyvinkääläiset tekivätkin sarjassa eniten maaleja, oli Ahmojen nousun takuumies kaikki karsintaminuutit pelannut maalivahti Jarno Ekman. Joensuun visiitiltään palannut Ekman torjui kiekot yli 91% varmuudella.
Diskos ja Sport jäivät viivan alle vaivaisella pisteellä. Hyvästä karsintasarjan maalierosta (51-28) huolimatta jyväskyläläisten elo divarissa jäi tällä haavaa vain yhden kauden mittaiseksi. Pistepörssin voittaneen Pasi Kankaan (5+15) johdolla Diskos kuritti heikompiaan, muttei pystynyt ottamaan tarvittavia pisteitä tiukoista ratkaisupeleistä. Taitavan, mutta ajoittain turhautuneen, joukkueen ilmentymä oli Pasi Sinikunnas. Yhdeksässä pelissä kuusitoista tehopistettä kerännyt hyökkääjä sai rangaistussarakkeeseensa minuuttilukeman 82. Mikko Rantala, Jukka Hentunen ja Jori Halonen saivat kukin kasaan vähintään kymmenen pistettä. Maalivahti Tero Kujalan tilastoiksi yhdeksästä pelatusta ottelusta jäi 90,12%.
Vaasalaisilla oli ollut vuotta aiemmin kaikki nousun avaimet omissa käsissään, mutta homma oli ryssitty taidokkaasti. Sport kuului jälleen suurimpiin nousijasuosikkeihin. Venäläisten lisäksi menetyksiä ei juurikaan ollut, kun taas tulopuolelle kirjattiin pari kovaa puolustuajaa. Yli 400 liigapeliä pelannut Jari Munck palasi kasvattiseuraansa HIFK:stä ja Petri Virolainen kahden Lukon junnuissa vietetyn kauden jälkeen. Pakistoon hankittiin vielä lisäksi latvialainen Aleksanders Siskovits. Uusia hyökkääjiä olivat junnuista nostettu Markus Jämsä ja kesken kauden Ruotsista palannut Patrik Westerback. Homma sujuikin varsin hyvin. UJK jäi kakkosen länsilohkossa kahden pisteen päähän eikä Seinäjoelta tai Rovaniemeltä löytynyt pysäyttäjiä vaasalaisille.
Jari Härkälän valmennuksessa pelannut Sport oli vielä karsintasarjassakin hyvin pelissä mukana. Sarjan puolessavälissä sille sattui kuitenkin ratkaisevan heikko jakso. Peräkkäisinä päivinä koetut tappiot kotona Diskokselle ja vieraissa UJK:lle jättivät sitä viivasta ratkaisevat pari pistettä. Maalieronsa (48-27) johdosta Diskoksenkin taakse jääneen Sportin tehokkain pelaaja oli Westerback (2+11). Vähintään kymmenen pistettä saivat kasaan myös Pekka Lehmus, Jouni Rautavuori, Kari Teräväinen ja Mikko Manner. Ykkösvahti Johan Sjöberg torjui kiekot 88,17% varmuudella, kolme ottelua pelannut Sami Salokangas taas tilastoi lukemikseen 93,68%.