Divarikonkarit KooKoo ja Sport kohtasivat toisensa ensimmäisen kerran pudotuspelien maailmassa kevään 2002 välierissä. Kiekkokansa oli poikkeuksellisen innoissaan Kouvolassa, sillä vain vuotta aiemmin putoamisviivan alapuolelle räpiköinyt KooKoo lähti nyt pudotuspeleihin runkosarjan yllätyskakkosena.
Puolivälierissä KooKoo oli kuitenkin joutunut ahtaalle: FPS kukistui kangertelun jälkeen voitoin 3-2. Runkosarjassa neljänneksi yltänyt Sport kepitti puolestaan TuTon pykälää selvemmin, eli lukemin 3-1.
Välieräsarjan valtiksi osoittautui joka tapauksessa kotietu. Kaikki viisi kamppailua päättyivät isännille – eli toisin sanoen KooKoo taisteli tiensä finaaliin otteluvoitoin 3-2.
Tasaisten joukkueiden tasaisessa sarjassa mikä tahansa olisi ollut mahdollista. Sarjan ratkaisuksi saattoikin muodostua ensimmäisen ottelun voittomaali, joka syntyi vasta kuudennessa(!) erässä. Sekä pelaajien että katsojienkin iltapuhde venyi varsin pitkäksi, kun paremmuutta selviteltiin iltamyöhään saakka. Tomi Pölläsen vastahyökkäyksestä iskemä 3-2-maali näytti tuntuvan jonkinlaiselta helpotukselta jopa hävinneen osapuolen pelureille reilun sadan minuutin uurastamisen jälkeen.
Lopuissa peleissä voittajat saatiin ratkottua jo varsinaisten peliaikojen puitteissa. Tiiviissä tahdissa pelatun sarjan seuraavat ottelut päättyivät 3-1, 4-2 ja 5-1 –lukemiin, joten finalisti ratkottiin vasta viidennessä pelissä Kouvolassa.
Loukkaantumisista kärsinyt KooKoo sai ratkaisupeliin mukaan kärkihyökkääjät Timo Nurmbergin ja Reino Soijärven, mutta voiton takuuna hääri jälleen Reijo Mansikan ”kaikki munat yhteen koriin –hengessä” kasaan parsima Pölläsen, Tatu Katteluksen ja Antti Karhulan tehovitja. Selvää 5-2-voittoa oli juhlistamassa yli 2700 kouvolalaista.
Sportin kukistamiseen KooKoon kevään ilonaiheet sitten jäivätkin, sillä Jukurit uusi mestaruutensa helposti kolmella 5-1-voitollaan. Myös Sport hävisi viimeisen pelinsä, kun KalPa oli pronssiottelussa parempi maalein 3-4.
Häivähdys pronssia tähän väliin
Joukkueet kohtasivat toisensa myös seuraavana keväänä. KooKoo oli ollut jälleen runkosarjan kakkonen, kun taas Sport oli onnistunut kipuamaan tahmean syksyn ja valmentajanvaihdon jälkeen sijalle viisi.
Ensimmäisellä pudotuskierroksella Sport passitti KalPan kesälomalle voitoin 3-1 ja KooKoo kukisti Ahmat samoin lukemin. Finaalipaikka jäi kuitenkin molemmilta haaveeksi: Jukurit voitti Sportin ja K-Vantaa KooKoon luvuin 3-1.
Kauden päätös sujui Sportin kannalta jo turhankin tutuksi tulleella tavalla. Joukkue oli nimittäin nyt jo kolmatta kertaa putkeen pronssipelissä – ja hävisi sen myös kolmatta kertaa peräkkäin. KooKoo voitti tasaisen ottelun maalein 4-3.
Ja nyhrän me näytetään!
Kevät 2004: ilmassa leijailee vahvaa revanssihengen hajua. Tällä kertaa välienselvittelyn vuoro oli jo puolivälierävaiheessa, sillä kummankaan joukkueen runkosarja ei ollut sujunut aivan odotetulla tasolla. Sport oli sijoittunut runkosarjassa neljänneksi ja maalinteon kanssa tuskaillut KooKoo viidenneksi.
Tasaisen sarjan voittajaksi ennakoitiin Sportia, jonka peräsimeen Mikko Manner oli hypännyt kesken kauden. Ja tasainen ja huikea tuosta välienselvittelystä lopulta tulikin!
Vielä ensimmäiset pelit päättyivät selviin kotivoittoihin (4-1 ja 3-0), mutta seuraavissa koitoksissa nitropurkkeja olisi sopinut jakaa kummankin leirin kannattajille.
Ensin ryöstössä onnistui KooKoo, kun se haki voiton Vaasasta huikean jännitysnäytelmän jälkeen. Sport oli onnistunut punnertamaan pelin väkisin tasoihin, mutta Soijärvi hiljensi lopulta hallin pujottelemalla maalintekoon aivan ottelun viimeisillä hetkillä ja KooKoo voitti 4-5.
Ottelusarja venyi kuitenkin tälläkin kertaa viiteen otteluun, kun Sport puolusti onnistuneesti avauserän maaliaan, voitti Kouvolassa 0-1 ja vei retkueen vielä kerran Vaasaan.
Viiden peli oli paras mahdollinen osoitus siitä, mitä kaikkea pudotuspelien kuolemankamppailu voikaan sisältää. Uskoa, toivoa ja yllätyksen – ja rutkasti ironiaa sisältävän loppuratkaisun.
Tunnelma oli katossa reilun kolmentuhannen vaasalaisen miehittämässä hallissa, kun kotijoukkue johti peliä 2-0 ja väsynyt KooKoo vaikutti lyödyltä. Vaan kuinkas sitten kävikään? Täysin vastaanottavana osapuolena koko pelin ollut KooKoo punnersi ensin kavennuksen toisessa erässä ja lopulta pelin tasoihin päätöserässä.
Ratkaisun odotettiin jo venyvän jatkoajalle, mutta sitten yksi virhe kostautui kallilla tavalla.
Kouvolassa kautensa aloittanut Antti Karhula oli siirtynyt kesken kauden Sportin riveihin, kun fanien odottama paluu KooKoo-nuttuun oli epäonnistunut pahasti. Ottelusarjan alla ex-joukkuettaan mielikuvituksettomasta ja varovaisesta pelistä moittineesta kokeneesta hyökkääjästä tuli lopulta vaasalaisten syntipukki, kun mies sohlasi kiekon oman maalin edustalla Soijärvelle.
Hölmistyneiden vaasalaisten kirikään ei päässyt kunnolla käyntiin, kun Markus Jämsä joutui jäähylle taklattuaan polvivaivoista kärsinyttä KooKoo-vahti Jaakko Suomalaista. KooKoo vei pelin 2-3 ja lähetti Sportin kesälomille.
Huikea sarja kulutti tosin KooKoonkin energiat niin vähiin, ettei joukkueella ollut sanansijaa välierissä Jukureita vastaan. Kouvolalaiset hävisivät lopulta myös pronssiottelun Kokkolassa.
Viimeinkin vaasalaisten vuoro
Kolmatta kohtaamista saatiin odottaa pitkään, mutta lopulta odotus palkittiin viime keväänä. Ison rahan joukkueena tunnettu Sport oli nyt liikkeellä aiempaa pienemmällä profiililla, mutta peli oli kulkenut hyvin nuoremmallakin porukalla Antti Strömbergin ohjeistuksella. Ismo Lehkosen luotsaama KooKoo oli kuitenkin ainakin hienoinen ennakkosuosikki tässä otteluparissa.
Puolivälierissä molemmat olivat kepittäneet haastajansa puhtaasti 3-0. KooKoo löi K-Laserin, mutta menetti samalla ykkösvahtinsa Mikko Rämön sairastuvalle. Sport puolestaan lähetti LeKin lomille.
Spekulointi Rämön tilanteesta kiihtyi heti ottelusarjan avauksen jälkeen. Antti Hölli upotti 2-3-voittomaalin varsin erikoisella tavalla Mikael Vuorion selän taakse kolmannen erän alussa.
KooKoon loppukiriä haittasi vielä Jaakko Lehtosen ulosajon arvoinen törttöily – josta paukahti videotarkistelun jälkeen vielä kahden ottelun pelikielto.
Ykkösvahdin palaaminen maalille ei kuitenkaan auttanut kotietunsa menettänyttä KooKoota.
Sport käytti ylivoimansa tehokkaasti hyväkseen, eli teki maalit kummankin kouvolalaisjäähyn aikana. Lähes nelituhatpäinen yleisö saikin juhlia 4-1-voittoa.
KooKoo ei kuitenkaan suostunut luovuttamaan sovinnolla. Rämö oli nyt muurina maalillaan, kun kouvolalaiset venyttivät jatkoa ottelusarjalle 4-0-voitollaan.
Kovin kaukana ei ollut sekään, että karavaani olisi suunnannut vielä kerran takaisin Kymenlaaksoon.
Vierasjoukkue johti nimittäin peliä Vaasassa pitkään maalein 0-2, mutta Sport ratkaisi sarjan kohtaalon lopulta kolmannessa erässä. Eetu Heikkinen ja Kim Nabb toivat ensin isännät tasoihin ja lopulta tehokkaan sarjan pelannut puolustaja Heikkinen maalasi ylivoimalla Sportin loppuotteluihin ajassa 57.04.
Jälkikäteen voitaneen kai todeta, että parempi meni jatkoon ottelusarjasta tälläkin kertaa. Vaasalaisten vire vei joukkueen nimittäin aina liigakarsintoihin saakka. Sport voitti finaaleissa Jukurit 3-2. Ratkaisuosuma syntyi jatkoajalla Mikkelissä. KooKoon paras lataus jäi puolestaan välieriin ja pronssit matkasivat lopulta Jyväskylään.
Viime kevään taistelupareista on jäljellä vielä noin puolet: mukaanlukien ykkösvahdit Joni Puurula ja Rämö, sekä lähes kaikki tehokkaimmista kenttäpelaajista. Kuriositeettina mainittakoon puolestaan Sport-puolustaja Ari Gröndahl, joka vielä vuosi sitten pelasi vastaavan sarjan KooKoon väreissä.
Keväällä 2004 kohdanneista joukkueista mukana on enää puolestaan kaksi pelaajaa. Pete Suonpää pelasi Sportin riveissä jo tuolloin, juniori-ikäinen Eemeli Koskelainen paikkasi puolestaan poissaolijoita KooKoon kokoonpanossa.
