Pelittojen kausi on ollut odotuksiin nähden täydellisen surkea. Tulosten mukaan. Lähes 20 yhden maalin tappiota kertoo karua kieltään heinolalaisten henkisestä kantista. Kausi on tähän saakka ollut, ja on putoamiskarsintasarjan tuloksesta riippumatta, oikea Muumimamman pannukakku. Missä syyt? Niitä on kliseisesti sanottuna aina monia. Onko todella?
Syy ei ole toimiston. Peliitoiksi muuttunut seura onnistui brändäämään heinolalaisen kiekon seuran puheenjohtaja Ossi Arvelan ja toimitusjohtaja , KHL-tähti Karri Rämön, johdolla loistavasti. Ihmiset tulivat peleihin. Makkaraa myytiin ja Facebook-tykkääjien määrä saatiin uudelle tuhannelle. T-paitoja ja lippiksiä saatiin kaupaksi.
Syy ei ole pelaajien. Kauteen lähdettäessä Sportin päävalmentaja Pasi Räsänen nosti Peliitat sarjan mustaksi hevoseksi. Niin moni muukin. Heinolassakin luultiin menestyksen viimein saavuttaneen Tähtisillan hoodit. Pelaajat harjoittelivat hyvin ja pelaajat olivat, kerrankin, oikeasti hyviä. Ainakin paperilla.
Lahden avut osoittautuivat loistaviksi ja Heinolaan saatiin takaisin muutama kova paluumuuttaja, Henri Manninen ja Jani Keinänen etunenässä. Joukkue vahvistui kesällä viikko viikolta ja omat junnut heivattiin uusien pelaajien tieltä Kuusankoskelle. Menestyksen eväät olivat korissa. Ei muuta, kuin syömään?
Syy ei ole kannattajien, eikä varsinkaan huoltajien tai lääkäreiden. Apuvalmentajiakaan on turha syyttää, kun tietää Janne Sinkkosen ylivallan joukkueen johtohahmona.
Mitäs sitten tapahtui? Kaikki meni vihkoon. Muutama voitto sokaisi heinolalaiset ja joukkue luotti liikaa itseensä. Kuten myös Janne Sinkkonen. Viikko toisensa jälkeen kärsityt yhden maalin tappiot syövyttivät joukkueen itseluottamuksen ja vaikka välillä joukkue saavuttikin maukkaita voittoja, oli joukkueen kortit pelatut yllättävänkin nopeasti.
Vaikka joukkueen kapteeniksi itseoikeutetusti nimitetty Aki Nurminen ei ollut pelillisesti kovinkaan merkittävä pala heinolalaisjoukkuetta, oli hänen merkityksensä Peliittojen pukuhuoneessa korvaamaton. Tuo heinolalaisen Mestis-kiekkoilun ainoa elävä legenda loukkaantui juuri ratkaisevalla hetkellä. Hetkellä, jolloin joukkueen suurinta johtajaa olisi eniten tarvittu auttamaan. Peliittojen kausi oli lopullisesti tuomittu katastrofiin. Syy ei silti ole Nurmisen tai Nurmisen polven.
Syy on. No, Sinkkosen. Janne Sinkkonen on tulevaisuuden nimi. Apuvalmentajamarkkinoilla. Tästä ikuisesta taistelijasta, huutajasta ja räyhääjästä, tuskin ikinä tulee huippupäävalmentajaa mihinkään suomalaiseen jääkiekkoseuraan. Hän on silti jo nyt se, mitä monet päävalmentajat kaipaavat tuekseen. Raivohärkä, joka saa joukkueen taistelemaan illasta toiseen.
Taktista osaamista Sinkkosella on melko vähän ja siksi päävalmentajan palli on aivan liian epämukava tälle tulevaisuuden huippuapuvalmentajalle.
Tämä on ilmainen vinkki jokaiselle seurajohtajalle ja päävalmentajalle: palkkaa "Jasi", jos haluat joukkueesi taistelevan illasta toiseen hullun lailla.
Peliitat joutuu todennäköisesti Suomi-sarjakarsintaan. Mitä sitten? Ei Kooveesta, KeuPa HT:sta tai HCK:sta ole mitään vastusta Peliitoille. Sinkkosesta huolimatta tai juuri hänen ansiostaan.
Jos muuta Sinkkonen ei osaa, niin osaa hän ainakin sytyttää liekin. Ja sitä liekkiä tarvitaan takuuvarmasti jossain SM-liigajoukkueessa jo seuraavan parin vuoden aikana.
