Jokipoikien lähtökohdat olivat selvät: Joukkue lähti palauttamaan uskottavuuttaan runkosarjaan ja lähes karsintasarjaan päättyneen viime kauden jälkeen.
SaPKo koki kesällä kovia menetyksiä, kun muun muassa Mestiksen parhaaksi pelaajaksi valitta Jan-Mikael Järvinen siirtyi Tapparaan ja kaupungin oma poika Jesper Piitulainen siirtyi paikalliskilpailija Jukureihin. SaPKon ollessa tuttuun tapaansa siirtomarkkinoilla melko maltillinen mietti moni savonlinnalaisten materiaalin riittävyyttä – turhaan.
Jokipojat pelasi runkosarjan lopussa pitkään merkityksettömiä pelejä runkosarjan nelossijan varmistuttua, eikä se voinut olla näkymättä joukkueen pelissä. Joukkueen nykyvire onkin pudotuspelien alla suuri arvoitus.
SaPKo puolestaan kamppaili lähes loppuun asti tiukasti ja varmistikin lopulta vitossijan. Joukkueen runkosarjan loppu oli erinomainen, ja se nostikin osakkeitaan monen silmissä voittamalla yhdeksän kymmenestä viimeisestä ottelusta. Savonlinnalaisista on povattu pudotuspelien mustaa hevosta.
Ottelusarjaan onkin vaikea löytää selkeää suosikkia: sarjasta on odotettavissa pitkä, tasainen ja jopa räjähdysherkkä.
Henkinen laiskuus Haapakosken haasteena
Jokipoikien runkosarja oli nousujohteista tekemistä aivan kalkkiviivoille saakka. Alkusyksyn murheen alhosta selvittyään joukkue repi sijoituksia edeltään yhden kerrallaan.
Valmentaja Mikko Haapakoski oli syksyn sateilla jo viittä vaille tuomittu epäonnistuneeksi kriittisten joensuulaisfanien keskuudessa, mutta sitten peli alkoi loksahdella uomiinsa. Joukkueen kaksi ensimmäistä ketjua syttyivät hurjaan liitoon, ja pakiston sekoilu vaihtui määrätietoiseen peliin omalla alueella. Haapakoski sai joukkueen hitsautumaan yhteen ja pelitavan toimimaan.
Parhaimmillaan joensuulaiset nakuttivat kuonoon koko sarjan kärkikolmikkoa hyvien, henkistä voimaa uhkuneiden esitysten jälkeen.
Joensuulaisten runkosarjan päätöspelit sujuivat kuitenkin astetta murheellisemmissa merkeissä. Nelossijan varmistuttua iski ensin hyvänolontunne, sitten sairausaalto. Jokipoikien esityksistä paistoi itsekkyys ja joukkuepeli loisti ajoittain poissaolollaan. Viidestä viimeisestä ottelustaan joukkue hävisi neljä. Kahteen viimeiseen peliin jouduttiin haalimaan häkkipäitä junioriorganisaatiosta, kun pahimmillaan 11 vakiokokoonpanon nimeä paranteli itseään sairastuvalla. Näinpä joukkueen lähtöasetelmat pudotuspeleihin ovatkin vaikeat. Haapakosken missiona on palauttaa joukkoihinsa kadonnut voittamisen mentaliteetti ja henkinen lujuus. Tässä onkin valmentajana kovasti kehittyneen oululaisen opinnäytetyön paikka: pelin perusasiat ovat kunnossa, nyt joukot vaativat johtajuutta ja uskonvalantaa käskyttäjältään.
Nuori joukkue hitsautui yhteen kevättä kohden
SaPKon pudotuspelipaikka näytti pitkään olevan työn ja tuskan takana. Joulukuussa tapahtuneen Kiekko-Laserin konkurssin myötä savonlinnalaiset menettivät kahdeksan pistettä ja joukkue putosi sarjassa itsestään riippumattomista syistä. Tämä oli nuorelle joukkueelle kova kolaus, mikä näkyikin joukkueen seuraavissa peleissä.
Tammikuun alettua joukkue sai jostain valtavan virran päälle ja hävisikin kuluvan vuoden puolella pelatuissa 15 runkosarjaottelussa vain kolmesti.
SaPKo sai runkosarjan lopussa varsinkin alkukaudesta harmaita hiuksia tuottaneen puolustuspelinsä kuosiin. Tähän vaikutti myös Teemu Seppäsen tulo joukkueeseen. Seppänen on pelannut Savonlinnassa loistavasti, ja mies pelastikin siirrolla kautensa, joka näytti päättyvän Jukureiden kolmosveskarina: nyt mies on napannut paikan toisen potentiaalisen pudotuspelimenestyjän ykkösmaalivahtina. Illasta toiseen varmasti torjuvan Seppäsen saapuminen onkin rauhoittanut savonlinnalaisten puolustusta, kun pelaajat voivat luottaa huippuluokan kassariin kuin muuriin.
Kahdessa kerroksessa
Joensuulaisten puolustus on pelannut lehtien pudottua tasaista ja varmaa peliä. Onnistujia puolustuksessa on useita, ja materiaalin leveys riittää haastamaan SaPKon jokaisessa tilanteessa.
Hyökkäyspäässä Jokipoikien menestys elää ja kuolee joukkueen kahden ensimmäisen ketjun myötä. Ykkösenä häärivä trio Roope Ranta–Juuso Rajala–Olavi Vauhkonen on sarjan kirkasta kärkiosaamista varsinkin ylivoimalla. Kakkosketju on pelannut suurimmaksi osaksi muodossa Joona Karevaara–Mikael Ruohomaa–Ilmari Pitkänen. Tämäkin ketju on vaarallinen ja luo painetta vastustajan maalille jatkuvalla syötöllä.
Joensuulaisten alemmat ketjut puolestaan eivät ole mainetekoihin yltäneet, ja niiden roolina on selkeästi lähinnä pitää oma pää puhtaana. Yritteliästä ja energistä peliä toki kolmos-nelosvitjoistakin löytyy, mutta peliä dominoimaan näistä ei ole ollut kuin ajoittain.
Kauden 2011–2012 Jokipojat on selkeästi kahden kerroksen joukkue. Siinä ei ole mitään vikaa, kunhan homma toimii ylemmän kastin herroilla siten, että vastustajan verkot venyvät tasaiseen tahtiin. Mikäli Rajalan ja Ruohomaan ketjut pimentyvät syystä tai toisesta, synkkenee joensuulaisittain myös tulevaisuus pudotuspeleissä oleellisesti.
Kestääkö nuoren joukkueen pää?
Viime vuonna suurin osa SaPKon pelaajista pelasi ensimmäisiä pudotuspelejään. Joukkue hävisi ensimmäisen pelin kotonaan Talvisalossa, eikä enää noussut tästä tappioasemasta.
Tänä vuonna joukkue on vuoden kokeneempi, eikä pudotuspelidebytantteja ole mukana enää niin montaa. Kysymys kuuluukin: Pystyykö SaPKo ottamaan seuraavan askeleen joukkueena ja menemään välieriin ensimmäistä kertaa Mestis-taipaleellaan?
Tässä kysymyksessä näyttelee suurta osaa se, kuinka moni pelaaja pystyy kantamaan vastuuta pudotuspeleissä. Ykkösketjulta Toni Hyvärinen–Ville Eskelinen–Niko Laakkonen ja kakkosketjulta Kalle Konsti–Kristian Ruisma–Mikko Nuutinen tätä varmasti odotetaan, mutta myös Antti Tenkasen, Joonas Toivasen ja Teemu Suhosen muodostama kolmosketju pystyy sitä parhaimmillaan ottamaan. Myöskään Ilkka Heikkilän johtama nelosketju ei ole huono hyökkäyspäässä, mutta sen pääasiallinen tehtävä on pitää oma pää puhtaana.
Volden paljon vartijana
Siirtorajan kynnyksellä Jokipojat kauppasi mainiosti torjuneen ykkösvahtinsa Antti Oren Espoon Bluesiin. Tilalle saatiin ratkaisuvoimaa Roope Rannan muodossa ja tolppien väliin kirjoittamaton lehti, norjalainen Lars Volden. Joskus kauppa kannattaa, toisinaan ei.
Maalivahtikaksikon Volden–Eemeli Sivonen lähtökohtainen ykkösvahti on Volden. Sivosen kausi on ollut vaikea. Alussa miehelle ei juuri peliaikaa herunut, eikä hän onnistunut loppuvaiheessa vakuuttamaan kyvyillään aloituskokoonpanopaikan arvoisesti.
Volden oli joukkueen synkeät loppuhetket maajoukkuekomennuksella kotimaassaan, eikä miehen todellinen taso ole vielä kiveen hakattu. Vuonomaan poika muodostaakin pudotuspelisarjan suurimman kysymysmerkin. Mikäli nuorukaisen taidot tai henkinen kantti eivät riitä, on Jokipojat todella vakavien ongelmien äärellä.
Hirvosen lähtö onnistuttiin paikkaamaan
Siirtotakarajan viimeisenä päivänä puolustaja Pasi Hirvonen käytti sopimuksensa liigapykälän ja siirtyi TPS:ään. Siirto tuli kovana yllätyksenä SaPKolle, mutta joukkue onnistui hankkimaan paikkaajan ennen siirtojen takarajaa Niklas Stenroosin siirryttyä pässipaitoihin Suomi-sarjajoukkue HC Satakunnasta.
Stenroos tulikin suoraan Hirvosen tilalle Iiro Vehmasen vierelle, ja näin jo Ässien A-junioreista tuttu pakkipari oli kasassa. Sopeutumista joukkueeseen auttoi varmasti myös se, että myös Tenkanen ja Ruisma ovat entisiä patapaitoja ja miehet olivat jo valmiiksi tuttuja keskenään.
Hyvällä liikkeelllä ja sijoittumisella varustettu, puolustajaksi melko pienikokoinen Stenroos onkin vakuuttanut Savonlinnassa, eikä Hirvosen lähtö tunnu enää niin pahalta kolaukselta.
Pieni mutta pirullinen SaPKo
SaPKo on ollut Jokipojille vuosien saatossa todella vaikea vastus riippumatta joukkueiden sijoituksista sarjataulukossa. Kotonaan vanhan liiton henkeä hohkavassa hallissa pässipaidat ovat pyöritelleet useasti joensuulaisia mennen tullen. Tällä kaudella Jokipojat sai Savonlinnasta kerran mukaansa täyden pistepotin – ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2008. Joukkueena SaPKo on tämänvuotisten välierien alemman puoliskon hankalin vastus ärjypaidoille ja vieläpä suhteellisen kirkkaasti.
Miksi SaPKo sitten on juuri Jokipojille niin iso peikko? Sitä on vaikea sanoa, mutta yleensä savonlinnalaiset ovat syttyneet keskinäisiin otteluihin ärjypaitoja paremmin, huolimatta siitä kumman kotona on tahkottu. Useana vuonna aistittavissa on ollut tietynlaista "Daavid ja Goljat" –henkeä. Kotonaan pienessä kaukalossa salamannopeasti peliä kääntävä SaPKo on pelannut äärimmäisen yritteliästä ja vauhdikasta kiekkoa eikä ole jättänyt Jokipoikien viisikkopuolustukselle juurikaan mahdollisuuksia. Hyökkäyspäässä tilaan ja aikaan tottuneet joensuulaistaiteilijat ovat olleet voimattomia heti iholle pyrkivän SaPKo-pakiston kanssa.
Jokipoikien kokoonpano uudistui kuluneelle kaudelle roimasti. Nyt sieltä täältä haalitun joukkueen täytyy kyetä ratkaisemaan joensuulainen mysteeri ja voittaa SaPKo neljästi.
Arvio ottelusarjasta
Jokipojat voittaa sarjan tiukkojen pelien jälkeen, jos se yltää tasolleen. Joukkueessa on kuitenkin huomattavia kysymysmerkkejä ja riskitekijöitä, joten tämä pari on yllätysherkkä, eikä SaPKon selvänumeroinen jatkopaikkakaan olisi maailman seitsemäs ihme.
Jokipojat jatkoon voitoin 4-3.
