Vainiola: ”Jos on tarpeeksi hyvä, pääsee ihan mihin vaan”

MESTIS / Haastattelu
Raumalla kiekko-oppinsa ammentanut Ville-Vesa Vainiola on ollut koko kauden TUTOn pelin sielu ja sydän. Ykkösketjun sentteri hankittiin keväällä isoon rooliin ja tämän roolin Vainiola on täyttänyt odotusten mukaisesti. Nyt edessä on kuitenkin uusi haaste – pudotuspelit.

Raumalla syntynyt ja varttunut Ville-Vesa Vainiola voitti a-junioreiden SM-sarjan pistepörssin kaudella 2004–2005 Lukon paidassa. Taakse pörssissä jäivät mm. Juhamatti Aaltonen, Perttu Lindgren ja Tuomas Kiiskinen.

– Hyvät muistot jäi Rauman junnuvuosilta. Meillä oli tosi lahjakas ikäluokka, josta on tullut paljon hyviä pelureita suhteessa siihen, miten pieni paikka Rauma on.

Petri Lammassaaren kanssa pelattiin juniorivuodet yhdessä,mutta aikuisten peleissä ei montaa peliä päästy yhdessä pelaamaan. Kyllä siellä paljon hyviä pelikavereita oli, Vainiola muistelee ja mainitsee Markus Nordlundin, Otto Honkaheimon, Jarkko Hattusen, Marko Virtalan ja Iiro Tarkin nimet esimerkkeinä.

Taitavalla sentterillä piti olla tie auki tähtiin, mutta paikka auringossa ei auennut, vaikka Vainiola pääsi kolme kautta yrittämään läpimurtoa Lukon edustusjoukkueessa.

– Ei hirveästi jäänyt niistä käteen. Aikamoinen pettymys se oli itselle. A-junnujen ykkösketjusta nelosketjun vasempaan laitaan tai katsomoon, en oikein sisäistänyt sitä ja oli vähän ulkopuolinen olo. Olisi pitänyt päästä jonnekkin, missä olisi saanut peliaikaa.

Peli-ilo löytyy lännestä

Pelipaikan perässä Vainiola otti suunnaksi lännen ja Ruotsin Allsvenskanissa pelaavan Oskarshamnin joukkueen. Vaan eipä peli sielläkään lähtenyt käyntiin nappia painamalla.

– Kolme vuotta kun oli istunut penkillä, niin siitä on hankala alkaa yht´äkkiä pelaamaan paljon. Alku Oskarshamnissa oli tosi vaikeaa sen takia, ettei ollut tottunut pelaamaan sellaisia minuutteja.

Mitä pidemmälle kausi eteni, sitä paremmin alkoi mies löytää paikkaansa joukkueessa ja sen ulkopuolella. Tämä heijastui myös otteisiin askissa ja loppu sujuikin kohtuullisen mallikkaasti.

– Loppua kohden helpotti ja viimeiset 25 matsia menikin piste per peli vauhdilla. Se antoi uskoa tulevaan. Hieno ja opettava kokemus se kausi.

Ruotsista Vainiola palasi takaisin Suomeen ja Kouvolaan. Mestis tuntui oikealta sarjalta, vastuu ja jälki kaukalossa kulkivat käsi kädessä ja näytti siltä, että myös joukkueena Kookoo oli marssimassa kohti mestaruutta. Mutta sitten tapahtui jotain.

– Tiputtiin välierissä viidennen matsin jatkoajalla, eli pienestä se oli kiinni. Varsinkin silloin ekalla kaudella pelattiin sellaista kiekkoa, että olin ihan varma, että noustaan liigaan. Välillä ei vaan saatu parasta irti kun olisi tarvittu. Ja tietysti vastustajatkin aika hyvin pistää kampoihin, kun kaikki haluavat voittaa.


Ville-Vesa Vainiola on yksi Mestiksen parhaista keskushyökkääjistä kentän molemmissa päissä.
Jaakko Stenroos - http://jaskan.kuvat.fi/

Lähes mestarijoukkueessa

Pettymykseen päättyneen kauden jälkeen Vainiola tarttui todella kovaan haasteeseen ja lähti koittamaan siipiensä kantavuutta Nordenskiöldinkadulla.

Tie SM-liigaan ei tälläkään kertaa kuitenkaan auennut, vaan HIFK päätti olla jatkamatta sopimusta koeajan jälkeen. Vainiolan tie vei takaisin Kouvolaan, IFK:n tie mestaruuteen.

Mies ei myönnä katkeroituneensa, vaikkei sopimusta saanutkaan, vaan tiedostaa mestarijoukkueen olleen niin kova, ettei hänelle olisi sopivaa ruutua löytynyt.

– Pääsin hyvin mukaan HIFK:n porukkaan, mutta kyllä se joukkue niin kova oli, että oli fiksu ratkaisu lähteä Kouvolaan. Siellä oli niin kova nippu, ettei siinä olisi välttämättä päässyt pelaamaan roolissa, joka minulle sopii parhaiten. Viimeisestä finaalistakin oli pois kokoonpanosta sellaisia jätkiä, jotka ovat pelanneet maajoukkueessa.

Mestaruus jäi kokematta ja mitali saamatta, mutta jo pelkkä kesätreeni tulevan mestarijoukkueen kyydissä toi Vainiolan omaan treenaamiseen rutkasti lisää tekemisen meininkiä.

– Kokonaisuutena sekin oli hieno kokemus, kun pääsi näkemään esimerkiksi Ville Peltosen ja Mikael Granlundin päivittäistä tekemistä ja sitä miten koko joukkue teki kaiken niin ammattimaisesti.

– Mietin että olisi hieno olla mukana, mutta samaan aikaan olin onnellinen jätkien puolesta. Sain olla keväästä syksyyn asti mukana siinä ja näin miten se mestaruus rakennettiin, kovalla työllä ja ammattimaisuudella.

Länsirannikko kutsuu

Seuraavaksi ponnahduslaudaksi tarjoutui TUTO Hockey. Vainiola näki monta syytä, miksi valita juuri Juhani Tammisen pöytään heittämä tarjous.

– Täältä oltiin kiinnostuneita, Rauma on lähellä, vaikka toki Turkukin hieno kaupunki. Lisäksi täällä on Mestiksen parhaat puitteet ja luvattiin iso rooli itselle, Vainiola listaa asioita, joilla Tamminen sai houkuteltua sentterin TUTO-paitaan.

Vainiola oli tottunut edellisillä kausillaan pelaamaan Mestiksen voitosta ja sillä mielin hän tähänkin kauteen asennoitui; vain voitot merkitsevät.

– Odotin joukkueelta menestystä ja taistelua kärkisijoista. Pistetavoitteita en itselleni asettanut, päätin vain nauttia pelaamisesta.

Kausi ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin odotetusti ja vaikeudet seurasivat toisiaan. Marraskuussa joukkue oli vajonnut sarjataulokssa viimeiseksi ja otti tukkaan jumbofinaalissa Heinolan Peliitoilta. Tämä koetteli totta kai joukkuetta isolla kädellä.

– Aikamoista taistelua se oli että sai pidettyä fiilistä yllä. Välillä näytti huonolta, mutta noi on sellaisia paikkoja kun pystyy nousemaan sieltä ylös ja venymään, niin se kasvattaa joukkuetta ihan älyttömästi. Eli tavallaan ihan hieno kokemus. Jyrkkä alamäki ja mahalasku, niin se tunne on älyttömän hieno, kun sieltä on noussut, fiilistelee Vainiola makeaa kuudetta sijaa runkosarjassa.

Altavastaajana liikkeelle

Runkosarja on kuitenkin nyt historiaa ja edessä olevat haasteet kasvavat päivä päivältä. Pudotuspelit ovat kliseisesti oma maailmansa, jossa voi tapahtua mitä tahansa, mutta Vainiolla on selkeä näkemys lähtökohdista.

– Lähdetään ehdottomasti haastajana. Sport on koko Mestiksen suurin mestarisuosikki. Uskon kuitenkin, että meillä on kaikki mahdollisuudet yllättää.

Vastus on TUTOlle kovin mahdollinen, varsinkin vieraspelit Sportia vastaan kertovat karua kieltä joukkueiden tasoerosta. Kolmessa viimeisessä Vaasan pelissä maalit Sportin eduksi 16-3. Jos TUTO mielii sarjasta jatkoon, on vieraissakin opittava voittamaan. Runkosarjassa turkulaiset olivat koko sarjan huonoin vierasjoukkue. Lähtökohta on karu.

– Sportilla ei ole mitään heikkouksia. Meidän peruspelaamisen taso pitää olla todella korkealla tasolla, jotta voittoja irtoaa.


Matkaa on vielä paljon jäljellä siihen, että taustalla näkyvä mestaruusviiri saisi seuraa.

Oman joukkueensa pelaamisesta Vainiola löytää paljon parannettavaa.

– Ailahtelu on suurin heikkous meidän pelaamisessa, ei aina pysy viisikko kasassa, saatetaan ylihyökätä tai muuten pelata itsemme ulos tilanteista. Se, että ollaan päästetty toiseksi eniten maaleja ja otettu eniten jäähyjä, kertoo myöskin omaa kieltään. Nyt pitää koko joukkueen nöyrtyä ja alkaa pelaamaan joukkueen eteen. Siitä meidän ei ole varaa lipsua yhtään. Jos lipsumme, meillä ei ole mitään palaa tässä sarjassa.

– Omat vahvuutemme ovat ehdottomasti tuolla hyökkäyspäässä. Siellä me pystytään pelit ratkaisemaan. Ei ole muuta tavoitetta, kuin voittaa peli kerrallaan. Ei saa miettiä menneitä eikä tulevaa.

Kovemmat pelit tähtäimessä

Uransa alkuvaihella Vainiola ei kunnolla sisäistänyt puolustavaa roolia nelosketjussa, kun oli tottunut ratkaisemaan pelejä hyökkävässä ja kiekollisessa roolissa. Mies on kuitenkin huomannut, ettei tie huipulle aukea, ennenkuin peli on kokonaisvaltaisesti riittävällä tasolla, sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan.

– Puolustuspelaamiseen olen panostanut tällä kaudella. Jos meinaa liigassa vielä pelata, se osa-alue on todella tärkeä. Nyt olen joka peliin lähtenyt sillä mentaliteetilla, että pelaan puolustuksen kautta. Ja se on helpottanut hyökkäyspelaamista.

Hän jakaa myös kiitosta ketjukavereilleen. Kun koko ketju pelaa samalla ajatuksella, peli on helpompaa. Miehen tavoitteet ovat tänä keväänä tietysti siellä missä jokaisella Mestiksen pudotuspeleihin selvinneen joukkueen pelaajalla on, eli voittamisessa. Jatkossa SM-liiga kiinnostaa edelleen ja sen eteen hän tekee päivittäin työnsä.

– Kovempiin peleihin tähdätään. Joka päivä pitää kehittyä ja miettiä mitä parantaa. Tällä hetkellä ollaan hyvällä tiellä. Nuorempana tuli vähän hätäiltyä ja kasattua itselle vähän turhan suuria paineita. Nyt on oppinut ottamaan hiukan rennommin. Kun tekee parhaansa, se riittää just siihen mihin se riittää. Jos on tarpeeksi hyvä, pääsee ihan mihin vaan.

Henkilökohtaisella tasolla hyvin sujuneesta runkosarjasta Vainiola sai tunnustuksena Jatkoajan arvovaltaisen raadin äänestämänä paikan sarjan kakkostähdistöstä. Mies tunnustaa, että hyvältähän ne henkilökohtaisetkin tunnustukset tuntuvat.

– Ei sitä ikinä lähde mitään tähdistöpaikkaa tavoittelemaan, mutta on se hieno kiitos päivittäisestä työstä, että huomataan.

» Lähetä palautetta toimitukselle