Huikean ottelumäärän nykypäivän Mestiksessä täyteen saava Markku Vuorisalo on pelannut runkosarjassa ennen Sport-kamppailua 435 runkosarjaottelua, 63 playoff-ottelua ja yhden liigakarsintapelin. Yhteismääräksi kasaantuu 499.
– Onhan se paljon. Silloin kun aloitin, olin nuori poika ja nyt olen melkein joukkueen vanhin. Niin ne ajat vaan muuttuu. Ei sitä silloin b-junnuna osannut ajatella, että pelaanpa tässä nyt 500 matsia TUTOn paidassa. Näköjään niitä on tullut vaan pelattua. En tiedä edes monesko kausi nyt on jo menossa.
Jatkosuunnitelmia uralle ei vielä ole. Kliseisesti kausi kerrallaan pelaava laitahyökkääjä on kuitenkin yhdestä asiasta varma.
– Toista viittäsataa ei tule kylläkään täyteen, hän nauraa.
– Olen aina pelannut kauden kerrallaan ja tehnyt yhden kauden mittaisia sopimuksia. Se on paljon helpompi lopettaa pelit siinä vaiheessa, kun mitta joskus tulee täyteen. Itse asiassa pari vuotta sitten lopetin. Pelasin silloin jopa pari peliäkin Vekon Eccojen harrastesarja-joukkueessa, mutta sitten tuli puhelu Itävallasta ja päätin lähteä vielä sinne pelaamaan. Ja tässä sitä ollaan vieläkin.
Vuorisalo on kaikkien aikojen toiseksi eniten otteluita TUTOn paidassa pelannut pelaaja. Edellään ainoastaan Tero Forsell, jonka ottelumäärän Vuorisalo saavuttaa kuluvan kauden aikana, mikäli vain pysyy terveenä. Maalitilastossa hän on jo kärkipaikalla, syötöissä ja pisteissä edellä on Forsell.
– Vähän tuli yllätyksenä nämä tilastot, mutta se on varmaa, että Forsell jää edelle pisteissä, ei niin kauaa jaksa enää pelata millään.
TUTOlainen viimeiseen saakka
Vuorisalo on pelannut pitkään TUTOssa, tilastoissa ”kauneusvirheenä” ainoastaan yksi Hermeksessä pelattu kausi. Syy Kokkolan vierailuun on yksinkertainen; vastuuta ei ollut Turussa tarjolla, joten sitä oli pakko etsiä muualta. Nykytilanteessa Vuorisalo ei näe todennäköisenä muualla pelaamista.
– TUTO on ainut vaihtoehto Mestiksessä. Näillä näkymin lopetan kyllä aikanaan TUTOssa, maalitykki naulaa lyhyesti.
Kaksi ulkomaanreissua ovat olleet Vuorisalolle hyviä kokemuksia ja tarjonneet hienoja hetkiä. Tulevaisuudessakin keikkahommat kiinnostavat, mikäli kiinnostusta löytyy.
– Toisaalta eihän sitä ikinä tiedä, monet ovat saaneet hyviä tarjouksia ulkomailta ja tarttuneet niihin. Jos sellainen tulee vielä itselle eteen, pitää harkita tarkkaan. Jos kaikki natsaa, niin mikä ettei.
500 ottelun otantajaksoon mahtuu joukkuekavereitakin mukaan reilusti toista sataa. Uran alkuvaiheessa nuori Vuorisalo ei vielä ollut joukkueen profiilipelaajia, mutta kun vierelle sijoitettiin oikeanlainen keskushyökkääjä, alkoi punalamppu syttyä vastustajan päädyssä.
– Forsellin Tero ja Pulliaisen Tuukka on parhaat sentterit kenen kanssa olen saanut pelata. Ihmetellä täytyy, ettei kumpikaan ole lyönyt liigassa oikein kunnolla läpi. Ihan älyttömän hyviä pelaajia molemmat.
Tutolaisia pelaajia listatessaan Marre nostaa esiin kaksi ketjukoostumusta omilta pelivuosiltaan. Timo Pärssinen–Aki Uusikartano–Antti Virtanen teki sinipunavalkoisissa paidoissa 90-luvulla todella pahaa jälkeä kaukalossa nuoren Vuorisalon vielä ihaillessa ketjun dominointia vaihtopenkiltä. Ykkösketjun siirryttyä kirkkaampiin valoihin, piti muiden astua eturiviin.
– Atte Saunamäen ja Tero Forsellin kanssa oli aikanaan todella hienoa pelata. Forsellin kohdalla olen yrittänyt silloin tällöin koittaa kepillä jäätä, josko mies vielä kerran tekisi paluun, mutta ei taida sitä paluuta enää tulla. Vaikka kyllä Tero väittää, että pystyisi edelleen pelaamaan Mestiksessä.
– Juniori-ikäisille pelaajille olisi tärkeää saada peliaikaa ja vastuuta miesten peleissä kasvattajaseurassaan. Junnut ovat täynnä intoa ja antavat kentällä aina kaikkensa, kun ovat niin innoissaan mahdollisuudesta päästä pelaamaan aikuisten pelejä. Atte ja Aleksi Sillanpää, sekä Jesse Virtanen ovat tällä kaudella esiintyneet edukseen debyyteissään. Virtanen toi heti ensimmäisissä vaihdoissaan kaivattua fyysisyyttä joukkueen pelaamiseen. Näitä tulevaisuuden nimiä rohkeasti vaan esiin.
Tämän hetken TUTO
TUTO Hockey uudisti kauden alla organisaatiotaan isolla kädellä. Uudistusta on tapahtunut monella sektorilla ja tämä saakin kiitosta seuraikonilta.
– Nyt on ainakin toimiston aktiivisuus aivan eriluokkaa mitä edellisinä TUTO-vuosinani. Paljon on erilaisia tapahtumia ja Kupittaalta tuntuu kuuluvan aika usein kummia, ”Marre” viittaa turkulaisten markkinointisloganiin.
– Vaan eipä se toiminta tuolla kopin puolella tai jäällä ole muuttunut. Ei ole kausi oikein vastannut omia odotuksia, summaa Vuorisalo tahmeaa alkukautta.
Syyt menestymättömyyteen ovat Vuorisalon mukaan pieniä, mutta ratkaisevia. Itseluottamus, oikeat ketjukoostumukset, työnteko ja hyvä joukkuehenki. Niiden asioiden ympärille perinteisesti rakentuvat voittavat joukkueet.
– Ei ketjukoostumukset ole vielä oikein loksahtaneet kohdalleen, niitä tässä vielä vähän hiotaan. Itsellä muutama viime ottelu meni Famularen ja Reivosen kanssa tosi hyvin, sitten Derekille tuli kymppitili täyteen ja itselle iski flunssa, ja taas oltiin lähtöruudussa.
– Tiukat tappiot ovat aika paljon itsestä kiinni. Pienikin fuskaaminen näkyy heti kentällä. Esimerkiksi hyökkääjien takakarvaus on pieni ja vähäpätöisen tuntuinen asia, mutta vaikuttaa välittömästi siihen, miten helposti vastustaja pääsee rakentamaan hyökkäyksiään. Esimerkiksi Mikkelin Jukurit on mielestäni aina ollut sellainen joukkue, jota vastaan on ollut inhottava pelata, siellä ei saa hetkeäkään rauhaa. Nykyään JYP-Akatemia on aika samanlainen, kun siellä on kaveri koko ajan iholla kiinni, niin vaikeata se pelaaminen on niitä vastaan. Siitä jos oma joukkue vähän tinkii, vastustaja pääsee iskemään vastaiskuista ja ylivoimahyökkäyksistä maaleja, Vuorisalo selvittää.
TUTO aloitti kauden Petri Niukkasen komennossa. Otteet kaukalossa eivät kuitenkaan tyydyttäneet seurajohtoa ja Niukkanen sai siirtyä sivuun päävalmentajan pallilta. Tilalle tuli Kari Makkonen.
– Harjoitukset ovat nyt lyhyempiä ja terävämpiä, ei siellä muuten isoa muutosta harjoitteluun tullut. Ilmapiiri on parantunut koko ajan, osittain myös pelaajaliikenteen takia. Nyt on tosi hyvä henki, ei se siitä ainakaan tule olemaan kiinni. Itseluottamus kun saadaan nousemaan, niin hyvältä näyttää.
– Tosin pienestä se voi välillä olla itseluottamuskin kiinni. Itsellä kävi vielä vanhoilla päivillä niinkin lapsellinen moka, että pelasin alkukauden väärän mittaisella mailalla. Vaihdoin mailamerkkiä ja lähetin viimeisen mailan tehtaalle malliksi. Uudet mailat tulivat, mutta vasta pari viikkoa sitten selvisi, että ne olivatkin 3-4 senttiä pidempiä mitä piti. Olin koko alkukauden tuskaillut kun tuntui siltä, että kiekot lähtevät ihan mihin sattuu. Nyt syykin selvisi ja sahauksen jälkeen vedot lähtee taas sinne minne pitääkin, eli maalia kohti, päättää Vuorisalo viidensadan ottelun ja lähes kahdensadan maalin kokemuksella.
