Mielipide

Toivottu paluumuuttaja

MESTIS / Kolumni
Yli 500 pistettä SM-liigassa ja Mestiksessä tehnyt Antti Virtasen palaa kasvattajaseuraansa TuToon mielellään. 14 vuoden kierros ympäri Suomea on tullut päätökseen ja ympyrä sulkeutuu.

– Pelaan TuTossa. Haluan pelata, olivat Antti Virtasen ensimmäiset sanat, kun hän tapasi TuTon johdon Jyväskylässä.

– JYPissä roolini pieneni, enkä enää pelannut niin paljon ylivoimaa mitä edellisinä kausina. Perheen kesken kävimme keskusteluja tulevaisuudesta. Suomessa pelatessa ei ollut kuin kaksi seuravaihtoehtoa – JYP tai TuTo. Päädyimme siihen tulokseen, että lähdemme ulkomaille. Päivää myöhemmin kuitenkin tuli puhelu Turusta ja päätös oli helppo; ei ole hienompaa paikkaa pelata kuin kasvajattajaseuran paidassa.

– Raha ei todellakaan ratkaise. Kaksi pientä lasta, sukulaiset Turussa, vanhat pelikaverit ja tietysti aivan uuden kipinän saanut kasvattajaseura, listaa Virtanen syitä paluuseensa.

Päävalmentaja Petri Niukkanen istuttaa Virtasen ykköskenttään yhdessä Ville-Vesa Vainiolan ja Markku Vuorisalon kanssa. Murheet vaikuttavat tällä hetkellä valmentajan silmissä pieniltä.

– Enää poikien pitää päättää kumpi vaihtaa vasempaan laitaan. Odotukset ovat tietysti kovat, kun puhutaan Antin tasoisesta pelaajasta, Niukkanen vakavoituu.

– Odotukset eivät kohdallani yllätä, vahvuuteni ovat hyökkäyspäässä ja haluan pelata sitä samaa peliä jota JYPissä kaksi vuotta sitten. Rooli pieneni viime kaudella, mutta toisaalta neljä vuotta Risto Dufvan valmennuksessa ovat tehneet minusta monipuolisemman pelaajan.

Virtanen tiedostaa Mestiksen muuttuneen vuosien aikana, eikä odota hyppäävänsä heikkotasoiseen sarjaan.

– Täytyy muistaa että Mestis on nykyään aivan eri tason liiga, mitä silloin kun viimeksi pelasin tätä sarjaa. Ei kukaan pysty tulemaan suoraan SM-liigasta tänne heittämään maaleja tuosta vaan, tämä on kova sarja.

– Kyllä minä Antille lupasin muutakin kuin pelkän palkan, päättää seuran puheenjohtaja Mikko Lehtinen, viitaten tuleviin hankintoihin.

Aika näyttää saako TuTo jatkossakin nimekkäitä paluumuuttajia.


Antti Virtanen tekee paluun Kupittaalle.
Jani Mesikämmen

Löytö nimeltä Paul Eriksson

– Uskallan sanoa, että tämä mies on todellinen löytö. Niukkanen toki päättää miehen pelipaikan, mutta olen enemmän kuin yllättynyt jollei Paul Eriksson pyöritä Kupittaalla ykkösylivoimaa, Juhani Tamminen heittää antaessaan puheenvuoron päävalmentaja Petri Niukkaselle.

– Paul on hyvin paljon samanlainen kuin eräs Sami Vatanen. Peliäly, liikkuminen ja rohkeus on häikäisevää. Eriksson pelaa ykköskentän takana Marlo Koposen parina. Paul on ikäänkuin neljäs hyökkääjä, joten hän tarvitsee rinnalleen kaverin, joka keskittyy puolustamiseen 100 prosenttisesti.

Mies itse on silminnähden tyytyväinen kolmeen Turussa viettämäänsä viikkoon.

– Suomi ja Ruotsi ovat hyvin samanlaisia maita, joten ei voi puhua mistään kulttuurierosta. Olen viihtynyt todella hyvin. Ihmiset ovat mukavia.

Entä kaukalon puolella?

– Suomessa peli on paljon vauhdikkaampaa ja aggressiivisempaa. Taktisesti vähän löysempää, yksilöille on enemmän tilaa. Nautin enemmän täällä pelaamisesta, oma osaamiseni tulee paremmin esiin. Toivon kehittyväni täällä, tekeväni paljon pisteitä ja auttavani joukkuetta sitä kautta.

– Tietysti haaveissa ovat NHL tai KHL, mutta realistisempi pelipaikka tulevaisuudessa voisi olla vaikka SM-liigassa. Ensin kuitenkin pitää pärjätä täällä ja pelata mahdollisimman hyvin.

Vertailu Sami Vataseen imartelee miestä.

– Hienoa että hyvät ominaisuuteni pelaajana on huomattu. Totta kai tekee itseluottamukselle hyvää tulla vertailluksi Vatasen kaltaiseen pelaajaan.

– Kausi on pitkä, eikä ole vielä edes alkanut. Paljon on vielä töitä jäljellä, Eriksson rauhoittelee.

Pistäkää nimi mieleen, hänestä kuullaan varmasti kauden aikana.

» Lähetä palautetta toimitukselle