Lähtökohdat kauteen 2002-03 eivät olleet kovin kaksiset. Sarjan joukkuemäärä nostettiin 16:sta 20:een, ja tämä vaikeutti perinteisesti etelä- ja pohjoislohkoihin halkaistun sarjan lohkojakoa. Lopulta joukkueet saatiin jaettua länsi- ja itälohkoihin, mutta ratkaisu sai osakseen ankaraa kritiikkiä. Tässä vaiheessa myös kaksi joukkuetta, IPK Iisalmesta ja VaPS Vammalasta, luopui sarjapaikastaan.
Kausi pelattiin siis läpi kahdessa yhdeksän joukkueen lohkossa. Itälohkossa pelimatkat pysyivät kohtuullisissa mitoissa, mutta länsilohkossa ne venyivät pitkiksi. Tilannetta helpotettiin räätälöimällä länteen välisarjat. Kustannuksia ne epäilemättä säästivät, mutta ainakin neljän joukkueen välisarjassa samat ryhmät tulivat turhankin tutuiksi. Ratkaisun urheilullisuutta sopii myös pohtia, sillä länsilohkon eteläisimmät seurat osoittivat olevansa keskimäärin kovempia kuin pohjoisen.
Jännitystä Suomi-sarjassa kuitenkin riitti, sillä lohkovoitosta ja pudotuspelipaikoista taisteltiin molemmissa lohkoissa viimeiselle kierrokselle asti. Maantieteellisesti kyseenalainen lohkojakokin osoittautui puolivälieräpeleissä urheilullisesti ajateltuna kohtalaisen onnistuneeksi. Vaikka neljästä jatkoonmenijästä kolme onkin itälohkosta, olivat pudotuspeliottelut varsin jännittäviä.
Seuraavassa pintapuolinen katsaus Suomi-sarjassa pelanneisiin joukkueisiin ja niiden menneeseen – tai muutamien kohdalla vieläkin jatkuvaan – kauteen.
Itälohko
1. Jokipojat
Viime keväänä niukasti etelälohkon pudotuspeleistä ulos jäänyt Jokipojat kasasi täksi kaudeksi joukkueen, jolla joensuulaiset saivat jopa hieman suosikin paineita niskaansa. Alkusyksy sujui kuitenkin tahmeasti, ja erityisen työlääksi osoittautui maalinteko. Jokipojat joutui tekemään valtavan määrän töitä yhden maalin eteen, eikä pistesaldo karttunut odotettuun tahtiin.
Kevätpuolella karjalaiset kuitenkin yltyivät hurjaan vireeseen, ja muutamasta mustasta hetkestä (kuten kotitappio Warkikselle) huolimatta joukkue nousi itälohkon voittoon. Pudotuspeleissä K-Oulu osoittautui yllättävän kovaksi vastukseksi, mutta Jokipojat selvitti ottelusarjan kuitenkin edukseen voitoin 2-1.
Jokipoikien puolustus on Suomi-sarja-tasolle suorastaan loistava. Maalivahti Pekka Mäkitalolla on Mestis-kokemusta Turun joukkueista, ja lähes koko puolustus on tuttu joensuulaisten Mestis-vuosilta. Täksi kaudeksi Jokipoikiin palasivat Keski-Euroopassa viimeksi pelannut Arttu Käyhkö ja FPS:ssä käväissyt Mikko Martikainen.
Hyökkäys koki tälle kaudelle kaksi menetystä, kun nuoret Tapio Ahtonen ja Henri Huohvanainen löysivät pelipaikan Mestiksestä. Menetykset on paikattu lähinnä nuorten pelaajien kehittymisellä, sillä 1980-luvulla syntyneet Mikko Vanninen, Jani Keränen ja Juhana Repo ovat pelanneet hyvän kauden. Kokeneemmista hyökkääjistä Jani Lahtinen on takonut lähes pisteen ottelua kohden, ja kevätpuolella kaukaloon paluun tehnyt Sami Vanninen teki pelaamissaan kahdeksassa runkosarjan ottelussa peräti 15 tehopistettä. Kaiken kaikkiaan Jokipoikien hyökkäys on ollut erittäin tasainen.
Itälohkon voitto oli Jokipojilta kova suoritus, vaikka joukkuetta kärkipäähän veikkailtiinkin. Mikäli joensuulaisten hyvä vire jatkuu, voi tie viedä saman tien Mestikseen, sillä ainakin puolustuksensa osalta joukkue lienee parempi kuin UJK. Hyökkäyksen onnistuminen on suurempi arvoitus, tehottomuus voi olla Jokipoikien ongelma jatkopeleissä.
2. HC Salamat
Suomi-sarjan kärkijoukkueisiin jo muutaman vuoden kuulunut Espoon Palloseura loi täksi kaudeksi nahkansa. Ruma ankanpoikanen muuttui HC Salamat –nimiseksi mediaseksikkääksi joutseneksi. Uuden kodin joukkue löysi Kirkkonummelta, jonka uutukainen Varuboden-Areena suorittaa Salamoiden kotiareenan virkaa. Joukkueen taustajoukoissa tai omistajissa on vilahdellut Teemu Selänteen, Hjallis Harkimon, Ari Mennaderin ja Marcus Grönholmin kaltaisia urheilujulkkiksia.
Viime vuonna EPS:n nimellä etelälohkon kolmoseksi yltänyt Salamat oli syksyllä pitkään kiinni itälohkon voitossa, mutta Jokipoikien hurjan kevätvireen edessä sekin joutui antautumaan. Salamat lähti pudotuspeleihin itälohkon kakkossijalta. Vastaansa se sai RoKi-79:n, joka harasi tiukasti vastaan, mutta joutui lopulta antautumaan kirkkonummelaisten hyökkäysvoiman edessä.
Vaikka kulisseissa Salamoiden naruja vetelevätkin maineikkaat herrat, ei meganimien kultainen kosketus vielä näy joukkueen kokoonpanossa. Salamapaidassa on tämän kauden pelannut melko lailla sama joukkue kuin EPS:ssa viime kaudella, ja valmentajana on jatkanut legendaarinen Matti Hagman. Pelaajalista on täksi kaudeksi hieman nuorentunut; Petro Koivusen ja Marco Poulsenin tapaisia jäähdytteleviä liigajyriä ei ole Salamissa enää nähty.
Ykköshyökkääjä Mikko Laineen siirryttyä HIFK:hon on joukkue ollut tällä kaudella yhä enemmän Tevasen veljesten varassa. Hyökkääjänä pelaava Antti Tevanen voitti ylivoimaisesti koko itälohkon pistepörssin ja velipoika Matti nakutteli puolustajalle huikeat 44 tehopistettä 31 ottelussa. Erinomaisen kauden on pelannut myös viime kaudella HeKissä alavireisesti esiintynyt Ari Katavisto, entinen KJT:n Mestis-pelaaja. Puolivälieräotteluissa RoKia vastaan Katavisto oli joukkueen tehokkain hyökkääjä.
Salamoiden puolustuksessa on Matti Tevasen ohella Mestis-kokemusta jättikokoisella Jore Makkosella, joka viime kaudella yritti pelipaikkaa K-Vantaan riveistä. Tevasen ja Makkosen ohella kauden tehopuolustajiin on kuulunut K-Kissoista tullut Sami Terimo. Maalin suulla on nähty parin edellisen kauden tapaan Hannu Seppänen, joka on ollut koko kauden Salamoiden selkeä ykkösmaalivahti.
Kohuhankinta Hayley Wickenheiser on tehnyt pelaamissaan 14 ottelussa tehopisteet 1+5, ja hänellä on joukkueessa lähinnä rivihyökkääjän rooli. Pelillisesti merkittävämpi hankinta on ollut talvella Sivor Novosibirskista tullut Viron maajoukkuepuolustaja Aleksander Agnevshtshikov. Kokenut pakki on tehtaillut pelaamissaan 13 ottelussa mukavat yhdeksän tehopistettä.
HC Salamilla on takanaan varsin mukavasti sujunut runkosarja. Jäähdyttelevien liigajyrien korvaaminen nuoremmilla ja yritteliäillä pelaajilla vaikuttaa olleen onnistunut ratkaisu. Karsintasarjaan Salamat lähtee yhtenä nousijaehdokkaana, vaikka mitenkään ylivoimainen suosikki se ei ole.
3. SaPKo
Perinteinen ykkösdivariseura SaPKo lähti kauteen yhtenä itälohkon voittajasuosikeista. Jo viime kaudella savonlinnalaiset olivat etelälohkon aatelia, ja täksi kaudeksi saatiin vahvistuksia sekä hyökkäykseen että valmennusportaaseen. Penkin päähän palasi seurassa 1980-luvun alussa pelannut Timo Turunen, joka on kerännyt valmennusmeriittejä ykkösdivisioonasta ja ulkomailta. Hyökkäykseen puolestaan saapuivat kovat paluumuuttajat Jarno Tiilikainen (Jukurit) ja Tommi Tarvainen (Saksan Oberliga).
SaPKo pelasikin hyvän runkosarjan, mutta ei ehkä loistanut aivan odotusten mukaisesti. Joukkue on pelannut ailahtelevaisesti, ja etenkin puolustukselle on sattunut useita todella heikkoja iltoja. Takalinjojen pitävyys onkin ollut savonlinnalaisten päällimmäinen huolenaihe, ja tilannetta on yritetty paikata kokoonpanomuutoksilla.
Pudotuspeleissä SaPKo pudotti Jeppiksen jatkosta voitoin 2-0. Vierasottelussa savonlinnalaisten vaaralliset hyökkääjät ratkaisivat pelin heti alussa, mutta kotona oli vaikeampaa. SaPKo selvisi kuitenkin odotetusti Mestiksen karsintasarjaan.
Joukkueen maalivahtikaksikko on melko nimekäs. Liigatorjujaksi aikanaan povattu kiertolaisveska Tomi Nyman sai ennen siirtoajan umpeutumista aisaparikseen Haukkojen ja FPS:n entisen maalivahdin Tomi Räisäsen.
Puolustuksessa ovet ovat käyneet tiuhaan. Ulkomailta takaisin SaPKoon palannut runkopuolustaja Janne Leinonen pelasi vain yhdeksän ottelua, ja Marko Paananen sai jo harjoituskaudella kutsun UJK:n riveihin. Kapeaa ja vuotavaa puolustusta ovat paikanneet paluun kentille tehnyt Ari Karjalainen sekä Hokin ja Hermeksen hylkäämä Jani Ojala. Takalinjat näyttäisivätkin tiivistyneen helmikuun aikana, sillä omassa päässä ei ole soinut enää yhtä tiuhaan tahtiin kuin aikaisemmin kaudella. Puolustuksen tehokkain pelaaja on ollut Mikko Lemettinen 26 pisteellään.
SaPKon hyökkäys on toiminut odotetun tehokkaasti, vaikka yksi vahvistuksista - Tommi Tarvainen - siirtyikin loppusyksyllä Warkikseen. Joukkueen tehokkain pistemies on ollut Kalle Konsti, ja hänen takanaan yli 30 pisteen tehot ovat takoneet Jarno Tiilikainen, Lauri Heinonen, Riku Turtiainen, Jussi-Pekka Leinonen ja Jyri Paavola. Kaiken kaikkiaan SaPKon hyökkäys on ollut itälohkon kovin ja tasaisin.
Vaikka SaPKo jäikin itälohkon kolmanneksi, se ei loppujen lopuksi jäänyt paljoakaan Jokipoikien ja HC Salamoiden taakse. Paikka karsintasarjassa on jo käsissä, eikä nousu Mestikseenkään ole täysin pois suljettu vaihtoehto.
4. PePo HC
Lappeenrantalainen pitkän linjan kakkosdivarijoukkue PePo nousi viime keväänä vihdoin Suomi-sarjaan. Taloudellisesti vakaalla pohjalla oleva seura lähti kauteen kokeneella joukkueella, joka intoutui etenkin kevätpuolella esittämään erinomaisia otteita. Pirteä ilme palkittiin lopulta pudotuspelipaikalla, joka varmistui vasta viimeisen kierroksen jatkoaikatrillerissä Ketterää vastaan.
Pudotuspeleissä PePo säikytteli länsilohkon voittanutta Diskosta voittamalla tämän kotonaan. Vierasotteluissa puristus ei kuitenkaan riittänyt voittoon asti, joten Mestiksen karsintasarja jäi PePolta haaveeksi.
PePon otteluissa heilui verkko ahkerasti molemmissa päissä. Joukkue teki itälohkon runkosarjassa kolmanneksi eniten maaleja, mutta myös päästi kolmanneksi eniten. Hyvän ja huonon päivän ero oli suuri: joukkue hävisi kotonaan SaPKolle 1-13, mutta voitti HC Salamat 7-2.
PePon tyylille ominaisesti joukkueen paras pistemies runkosarjassa oli puolustaja Jani Keskinen. Kolmatta kauttaan PePossa pelaava Keskinen teki 32 pelissä lähes 40 tehopistettä. Muu puolustus koostui lähinnä SaiPan entisistä a-junnuista, joiden joukkoon kokemusta toivat entisestä ykkösdivisioonasta tutut Marko Saarinen ja Marko Tissari.
Lappeenrantalaisten tehohyökkääjät kuuluivat myös kokeneeseen kaartiin. Täksi kaudeksi comebackin tehnyt 35-vuotias entinen liigapelaaja Jouko Viljakainen teki kolmen vuoden poissaolostaan huolimatta 32 pelissä 26 tehopistettä, ja hänen ikätoverinsa, niin ikään SM-liigasta tuttu Ari Saarinen pysytteli samanlaisessa pistetahdissa. Tehokkain hyökkääjä oli kuitenkin täksi kaudeksi Lappeenrantaan siirtynyt Ketterän monivuotinen runkopelaaja Mikko Suninen. Hieman nuoremmasta hyökkääjäkaartista onnistuivat Petteri Toikka ja Jani Kivakka.
Pudotuspelipaikka oli ennakko-odotuksiin nähden erinomainen saavutus PePolle. Joukkueessa on kiekollista taitoa, mutta vauhti ei aivan riittänyt karsintasarjapaikkaan. Siitä huolimatta PePo oli kauden positiivisin yllättäjä itälohkossa.
5. Ketterä
Perinteikäs divisioonaseura Ketterä päätti viime keväänä vihdoin korpivaelluksensa kakkosessa nousemalla Suomi-sarjaan. Kakkosen kärkiseuroihin pitkään lukeutuneelle Ketterälle povattiin menestystä myös Suomi-sarjassa, ja hyvän kauden pelanneet imatralaiset olivatkin lopulta erittäin lähellä pudotuspelipaikkaa.
Imatralaiset aloittivat kauden suorastaan loistavasti ja pitivät alkusyksystä hallussaan jopa itälohkon kärkipaikkaa muutaman kierroksen ajan. Vähitellen ote hieman heltyi, ja syksyn mittaan Ketterä putosi mukaan playoff-viivan sijoitustaisteluun, joka jatkuikin aina viimeiselle kierrokselle asti.
Ketterän selkäranka itälohkossa oli tiukka puolustus, jonka lukkona seisoi SaiPan entinen liigamaalivahti Matti Viitakoski. Viiden Ruotsin-vuoden jälkeen takaisin Itä-Suomeen palannut Viitakoski kuului Suomi-sarjan ehdottomaan veskarieliittiin. Tasaisen puolustuksen kärkinimiä olivat tehopakki Turkka Partanen ja pitkän linjan venäläisvahvistus Aleksander Solovjev. Myös Jukurien isokokoinen lupaus Kari Riepponen vahvisti Ketterän takalinjoja suurimman osan kautta.
Tasainen oli myös Ketterän hyökkäys. Joukkue käytti neljää hyökkäysketjua, ja vastuu tehoista jakautui tasaisesti. Parhaiksi pistemiehiksi itsensä pelasivat SaiPan a-junioreista tullut Vesa Koppi ja entinen liigasentteri Juha-Pekka Rinkinen. Myös luottohyökkääjät Tero Roiha ja Jarno Lempiäinen sekä Jää-Kotkissa viime kaudella esiintynyt Riku Vattukumpu tehtailivat mukavasti pisteitä.
Ketterän tasainen ja Suomi-sarja-tasolle melko kokenut joukkue oli yksi itälohkon positiivisista yllätyksistä. Loppusijoitus jäi melko lähelle sitä, mitä ennen kautta ounasteltiinkin, mutta sarjanousija osoitti pystyvänsä parhaimmillaan kamppailemaan tasapäisesti Suomi-sarjan kärkiseuroja vastaan.
6. HeKi
HeKin kausi oli kovin samanlainen kuin edellinenkin. Joukkue taisteli pitkään pudotuspelipaikasta, mutta koko kauden jatkunut ailahtelu – etenkin kotitappiot sarjan häntäpään joukkueille – pudottivat itähämäläiset ulos playoffeista. Sijoitukseksi tuli lopulta viime kaudelta tuttu kuudes tila.
HeKin ilme oli kuitenkin pirteämpi kuin vuosi sitten, sillä joukkue ylitti jossain määrin siihen asetetut ennakko-odotukset. Nuorentunut ja nimilistaltaan heikentynyt ryhmä pelasi parhaimmillaan todella hyvää jääkiekkoa. Heinolalaiset olivat parhaimmillaan sarjan kärkiryhmiä vastaan, mistä kertoo esimerkiksi HC Salamoista otettu vierasvoitto. Vastaavasti kotitappiot AaKoota ja Warkista vastaan osoittavat, ettei joukkueen rutiinitaso ollut kovin korkealla.
Heinolan pölyt karistivat viime kauden jälkeen jaloistaan tehohyökkääjät Janne Suuronen, Ari Katavisto ja Janne Sinkkonen. Tero Särkiniemi lopetti ja siirtyi valmennuspuolelle. Myös puolustuksesta lähti pari runkopelaajaa. Ainoa merkittävä hankinta oli KJT:n maalivahti Mika Nyman, joka pelasi kohtalaisen hyvän kauden HeKin ykköstorjujana. Muut aukot paikattiin junioripelaajilla, joista etenkin Pelicansin a-junnuista tulleet Pasi Marttila ja Timo Pulkkinen sekä HeKin omista junnuista edustukseen nostettu Teppo Laakkonen pelasivat mainion debyyttikauden.
HeKi sinnitteli kauden läpi kuudella puolustajalla, jotka muodostivat lopulta varsin tasaisen ryhmän. Hyökkääjistä onnistui parhaiten toista kauttaan HeKissä pelannut Henri Toivanen. Ahmoissa Mestis-vauhtia yhden kauden kokeillut Toivanen oli pettymys debyyttikaudellaan, mutta tänä talvena hän nousi itälohkon vaarallisimpien hyökkääjien joukkoon. Myös viime kauden runkohyökkääjiin kuuluneet Arto Roimola, Pekka Heinonen ja Aki Kaskinen pelasivat hyvän kauden.
HeKi ei parantanut sijoitustaan, mutta nuorella joukkueella taistelua loppuun asti pudotuspelipaikasta voi pitää hyvänä saavutuksena. Jos joukkueen runko pysyy kasassa kesän yli ja etenkin puolustukseen löytyy lisää verta, voi pudotuspelipaikka olla jo ensi keväänä todellisuutta.
7. Titaanit
Titaanit palasi mainion edelliskauden jälkeen arkeen jäämällä itälohkossa seitsemänneksi. Sijoituksen putoaminen oli odotettu tapahtuma, sillä joukkue menetti pari kentällistä tärkeitä pelaajia. Lupaavat Jussi Onnela ja Ossi Louhivaara siirtyivät KooKoon paitaan ja liuta kokeneempia pelaajia lähti alempiin sarjoihin jäähdyttelemään.
Lähtijöiden jättämät aukot paikattiin omilla junioreilla, ja Titaanit pelasikin kauden läpi todella nuorella joukkueella. Hyökkäyksessä ei ollut yhtään yli 24-vuotiasta pelaajaa, ja joukkueen vanhin pelaaja, maalivahti Kimmo Leinonen, täytti kauden aikana 28 vuotta.
Titaanien alkukausi sujui suorastaan loistavasti, sillä tappioitta sujunut lokakuu ja marraskuussa jatkuneet voitto-ottelut nostivat joukkueen sarjan kärkisijoille. Joulukuussa alkanut alamäki, joka kulminoitui 14-2-murskatappioon SaPKolle, jatkui aina kauden loppuun asti. Marraskuun 24. päivä otetun Jokipojat-voiton jälkeen Titaanit voitti vain kolme ottelua.
Titaanien menestys oli pitkälti muutamien avainpelaajien varassa. Luottovahti Leinonen pelasi jälleen hyvän kauden, ja puolustuksessa monivuotiset runkopakit Kimmo Paakki ja Pasi Eväkoski, AaKoosta tullut Raine Räisänen sekä entinen KooKoo-juniori Anssi Hasko saivat paljon vastuuta.
Hyökkäystehot olivat lähes yksinomaan kaksikon Simo Rouvinen – Tero Vuorinen varassa. Tutkaparin poissa ollessa Titaanit joutui yleensä vaikeuksiin. Nuoriso-osaston hyökkääjistä Tero ja Tomi Pylväläinen olivat isossa roolissa, ja vasta 17-vuotias Niko Niemi kunnostautui ampumalla runkosarjassa seitsemän maalia.
Titaanien loppusijoitus oli melko odotettu, sen sijaan kauden kaksijakoisuus yllätti. Syksyn huuma taittui syöksykierteeksi, jota ei kunnolla saatu oikaistua missään vaiheessa. Sarjapaikka joka tapauksessa säilyi reilulla marginaalilla, joten Kotkassa voidaan aloittaa valmistautuminen seuraavaan kauteen.
8. Warkis
Itälohkon kolmannelle sarjanousijalle Warkikselle povattiin vaikeaa kautta. Varkautelaiset eivät kakkosdivisioonassakaan olleet mitenkään suvereeneja, vaan nousu Suomi-sarjaan tapahtui lopulta varsin niukalla marginaalilla.
Warkis jatkoi tällä kaudella pitkälti edellisvuotisen kaltaisella ryhmällä. Alkusyksyllä näyttikin siltä, että joukkue jää AaKoon kanssa itälohkon heittopussiksi. Lokakuussa Warkis kuitenkin vahvistui merkittävästi, kun joukkueeseen liittyi liuta entisiä KalPa-pelaajia. Arto Kejonen, Matias Miettinen, Pasi Ahosilta ja Antti Pyysing nousivat joukkueen kärkinimiksi, ja samalla varkautelaiset jättivät AaKoon yksin sarjataulukon hännille. Myöhemmin syksyllä joukkueeseen liittyi vielä SaPKosta lähtenyt Tommi Tarvainen.
Vahvistuksistaan huolimatta Warkis ei kyennyt missään vaiheessa hätyyttelemään yläpuolellaan olevia joukkueita. Pisteitä satunnaisesti napsinut joukkue asettui jo varhaisessa vaiheessa tukevasti itälohkon toiseksi viimeiselle sijalle. Joukkueen runko oli ehkä lähempänä kakkosdivisioonan kuin Suomi-sarjan tasoa. Etenkin puolustuksella oli jatkuvasti vaikeuksia, ja Warkis päästikin sarjassa vielä enemmän maaleja kuin jumbojoukkue AaKoo.
Warkiksen tehokkaimpia pelaajia olivat uudet vahvistukset, joista parhaiten onnistunut Kejonen tehtaili 29 ottelussa komeat 45 pistettä. Miettinen, Ahosilta ja Tarvainen olivat seuraavaksi tehokkaimpia. Viimekautisista warkislaisista parhaiten onnistui 30 tehopistettä tehnyt Timo Savolainen. Potentiaalinen tulevaisuuden pelaaja melko kokeneessa ryhmässä on tammikuussa 17 vuotta täyttänyt pakki Matti Koistinen, joka pelasi Warkiksen puolustuksessa lähes kaikki ottelut.
Ilman vahvistuksiaan Warkis olisi ollut tasapäinen kilpailija AaKoolle, mutta nyt joukkue ylsi itälohkossa kahdeksannelle tilalle. Varkautelaisten kausi jatkuu Suomi-sarjan karsinnoilla, joissa sarjapaikan säilyttäminen on todennäköistä. Warkiksen ryhmän kärki on niin nimekäs, että kakkosdivisioonajoukkueet ovat helisemässä.
9. AaKoo
Anjalankoskelaisten kausi on ollut raskas. Viime kaudella etelälohkon seitsemänneksi sijoittunut joukkue lähti hakemaan parempaa sijoitusta tälle kaudelle, mutta tulos oli surkea. AaKoo jäi itälohkon heittopussiksi.
Vaikka joukkueen runko pysyikin melko samana kuin viime kaudella, lähti AaKoon kausi menemään alusta alkaen pieleen. Kymenlaaksolaiset olivat hyvin mukana monessa pelissä, mutta niukat tappiot seurasivat toisiaan. Ensimmäisen voittonsa AaKoo otti vasta marraskuun alussa Warkiksen kustannuksella. Joukkue taisteli muutaman pisteen vielä joulu-tammikuun peleistä, mutta helmikuusta lähtien alamäki oli jyrkkä ja muutama murskatappiokin nähtiin.
AaKoon ongelmat kulminoituvat kokemattomiin maalivahteihin ja tehottomaan hyökkäykseen. Joukkueen viime kauden ykkösmaalivahti Ville Malm kävi syksyllä pelaamassa muutamia pelejä, mutta valtaosan kautta ykköstorjujana on ollut viime kauden kolmosvahti Tommi Saarnisto ja hänen varamiehenään ValKin b-junioreista tullut 18-vuotias Roni Turtiainen.
Puolustuksen parhaimmisto on hyvinkin Suomi-sarja-tasoa, mutta materiaali on kapea. Nikolai Kuharuk, Juha Narinen, Titaaneista tullut kookas Jarno Suhonen sekä KooKoon edustusjoukkueeseen tyrkyllä ollut Mikko Tarkiainen ovat saaneet paljon peliaikaa.
AaKoon tehokkain hyökkääjä on ollut KooKoon vanha sotaratsu Antti Kiljunen. Hyökkäys on kuitenkin kaiken kaikkiaan ollut hampaaton. Kiljusen lisäksi vain pienikokoinen Antti Ahola ja KooKoon a-junioreista täksi kaudeksi Anjalankoskelle siirtynyt Markus Sarlo ovat päässeet yli kymmenen tehopisteen. Joukkueen kuuden parhaan pistemiehen joukossa on kolme puolustajaa, mikä kertoo osaltaan hyökkääjien epäonnistumisesta.
AaKoo on tehnyt yhteistyötä KooKoon kanssa, mutta kovin paljon apuja se ei Kouvolasta ole saanut. Viime kauden paras pistemies, nyt KooKoon nelosketjussa pelaava Teemu Peltola kävi pelaamassa muutaman ottelun AaKoon paidassa samoin kuin hyökkääjät Teppo Liukkonen ja Mikko Koivistoinen. KooKoon testissä syksyllä ollut ex-liigapelaaja Jari Suorsa pelasi syystalven AaKoossa mukavin tehoin, mutta lähti sitten Saksaan leveämmän leivän toivossa.
Helmikuun peleissä AaKoo on ollut ajoittain matkassa todella kapealla miehistöllä, joten joukkueen tämänhetkinen iskukyky on pieni arvoitus. Karsinnoissa kakkosdivarin kärkiseuroja vastaan voi kuitenkin olla vaikeuksia luvassa.
Länsilohko
1. Diskos
Mestiksen heittopussiksi vuosi sitten joutunut Diskos putosi viime kauden päätteeksi Suomi-sarjaan. Joukkue hajosi jo toisena keväänä peräkkäin lähes täysin, mutta Tikkakosken Kiekon viimetalvinen luopuminen kakkosdivisioonapaikasta sekä Jyväskylän vetovoima opiskelevien kiekkoilijoiden keskuudessa helpottivat Jyväskylän kakkosseuran pelaajahankintoja. Diskos sai kasaan ryhmän, jonka meriitit on kerätty alasarjoista, mutta joka vauhdillaan ja tasaisuudellaan pelasi itsensä länsilohkon voittajaksi.
Diskoksen kausi alkoi vaihtelevasti, mutta syksyn kuluessa joukkue nousi yhä selvemmin kamppailemaan länsilohkon voitosta. Jeppiksen kanssa käyty tasapäinen taistelu ratkesi vasta viimeisillä helmikuun kierroksilla Diskoksen eduksi. Joukkueen vaarallisin ase oli vauhdikas neljän ketjun hyökkäyspeli, ja D-paidat heiluttivatkin vastustajan maaliverkkoa länsilohkon joukkueista ahkerimmin.
Jyväskyläläisten maalin suulla torjui valtaosan otteluista kokenut Mestis-vahti Tero Kujala. Kapean puolustuksen johtotähti oli Juha Hanhikoski, joka voitti myös länsilohkon puolustajien pistepörssin. Jukureissa kaksi Mestis-mestaruutta voittanut Petteri Muotka oli suurimman osan syyskautta sivussa, mutta nousi keväällä joukkueen kärkipakkien joukkoon. Mielenkiintoisen lisän takalinjoille toi lähes 500 SM-liigaottelua hyökkääjänä pelannut Mika Paananen, joka palasi talvella yli vuoden tauon jälkeen kaukaloon – ja tällä kertaa puolustajana.
Tasaisen hyökkäyksen tehokkaimpia ovat olleet viime kauden Mestis-ryhmästä tuttujen Lauri Selänteen ja Jani Leinosen lisäksi SaPKosta tullut Kimmo Kosonen, JYPin A-nuorista naapuriseuraan siirtynyt Tero Kettunen, TiKissä viimeksi pelannut Jussi Ranta sekä Warkiksen parhaimmistoon kuulunut Jari Markkanen. Ratkaisupeleissä hyökkäyskalustoa vahvistaa myös siirtoajan umpeutuessa kasvattajaseuraansa palannut viime kauden kapteeni Tuomo Yläinen.
Diskos päätyi odotetusti länsilohkon kärkeen, eikä lohkovoittokaan jättiyllätys ollut. Puolivälierissä joukkue oli ajoittain vaikeuksissa PePon kanssa, mutta selvitti tiensä Mestis-karsintaan. Nouseminen Mestikseen on kuitenkin työn ja tuskan takana.
2. Jeppis
SHT:n tavoin kakkosdivisioonasta Suomi-sarjaan noussut Pietarsaaren Jeppis jatkoi voittokulkuaan myös sarjatasoa ylempänä. Jeppis taisteli Diskoksen ja RoKi-79:n kanssa loppuun asti länsilohkon voitosta ja pääsi pudotuspeleihin lohkon kakkospaikalta. Puolivälierissä SaPKo osoittautui kuitenkin paremmaksi, ja Jeppiksen mahdollisuudet toiseen perättäiseen sarjanousuun kariutuivat.
Jeppis pelasi koko kauden pirteästi ja osoitti olevansa hyvän Suomi-sarja-tason joukkue. Ratkaisukierroksilla joukkue kuitenkin kärsi pari ratkaisevaa tappiota ja jäi lopulta Diskoksen taakse. Kohtalokkaiksi lohkovoiton kannalta muodostuivat syksyinen tappio Haukiputaan Ahmoille ja keväällä EtPolle hävitty vieraspeli.
Jeppiksen riveissä esiintyi kolme hyvinkin nimekästä pelaajaa: I divisioonan pistepörssiä aikoinaan hallinnut Marko Lapinkoski, Hermeksessä useana kautena hyviä otteita esittänyt Petri Laitinen ja pitkäaikainen divarimaalivahti Tommi Hietala. Tästä huolimatta Jeppis oli tasainen joukkue, joka ei seissyt pelkästään tähtipelaajiensa varassa.
Lapinkosken ja Laitisen lisäksi Jeppiksen tehohyökkääjiä olivat runkosarjassa kakkosdivisioonaan pudonneista Junkkareista tullut Ville Aappola ja viime kauden HPK:n a-junioreissa pelannut Ville Lapinkorpi. Myös pitkän linjan jeppisläinen Magnus Saarman onnistui uudella sarjatasolla hyvin.
Tommi Hietalan edessä pelannut puolustus osoittautui pitäväksi. Jo 1990-luvun alussa Pietarsaaren Centersiä ykkösdivisioonassa edustanut 32-vuotias Kai Pihlapuro oli edelleen puolustuksen tukipylväitä. Muut puolustajat olivat nuorempaa pietarsaarelaiskaartia, joka sopeutui yllättävän hyvin Suomi-sarjaan.
Jeppiksen kautta voi pitää onnistuneena, vaikka paikka Mestis-karsinnoissakaan ei jäänyt kauaksi. Marko Lapinkoski ja Petri Laitinen ovat edelleen kovia tekijöitä kaukalossa.
3. RoKi-79
Rovaniemeläinen RoKi-79 oli kauden yllättäjiä Suomi-sarjassa. Aiempina vuosina varsin vaatimattomasti menestynyt seura oli nyt liikkeellä nuorella ja yhtenäisellä joukkueella, joka taisteli loppuun asti länsilohkon voitosta. Joukkueen ase oli tiukka viisikkopeli, ja maalinteko sitä vastaan osoittautui vaikeaksi. RoKille tehtiin maaleja selvästi vähemmän kuin muille lännen joukkueille, eikä puolustus romahtanut koko kaudella kuin kerran: 9-2-vierastappiossa KOO-VEE:lle.
RoKi hyötyi jonkin verran pääsystä helpompaan välisarjaan kuin Diskos ja Jeppis. Kokonaisuutena se ei ehkä aivan näiden kahden joukkueen tasoinen ollut. RoKin puolustus oli joka tapauksessa sarjan eliittiä, ja nuori joukkue liikkuu hyvin. Tiukka viisikkopeli oli vastustajille myrkkyä etenkin joukkueen kotihallissa. Hyökkäyksestä puuttuivat kuitenkin henkilökohtaisella panoksellaan otteluita ratkaisevat profiilipelaajat. Tehtyjen maalien määrässä RoKi jäi kauas Diskoksen ja Jeppiksen taakse.
RoKin selvästi tehokkain hyökkääjä oli runkosarjassa kakkosdivisioonan LoKV:stä siirtynyt entinen Jokeri-juniori Matti Huhtamäki. Viime kaudella Mestiksen Ahmoissa pelannut Mikael Kylmämaa sekä pitkän linjan rokilaiset Petri Lukkarila ja Ilari Sainio olivat niin ikään joukkueen runkopelaajia. Etenkin syyskaudella heilutteli maaliverkkoja ahkerasti myös Ruotsin ykkösdivisioonassa pelannut Mikael Kojo.
Maalivahdeista ykköstorjujaksi nousi kakkosdivisioonan Lempäälän Kiekosta tullut Harri Kohvakka, joka kävi tammikuussa torjumassa yhden ottelun Mestistä Hermeksen paidassa. Hänen edessään pelaava puolustus oli pitkälti sama kuin edellisellä kaudella. Merkittävin vahvistus takalinjoilla oli paluun kaukaloon tehnyt 30-vuotias Mika Hand. Muu puolustus koostui nuorehkoista pohjoisten jääkiekkoseurojen kasvateista.
Vaikka HC Salamat osoittautuikin puolivälierissä vahvemmaksi, RoKi osoitti olevansa Suomi-sarjan kärkipään joukkue. Melko nimettömällä joukkueella napattu pudotuspelipaikka on erinomainen saavutus.
4. K-Oulu
Viime kaudella jopa lähellä Mestis-nousua olleen Kiekko-Oulun kausi alkoi todella vaikeasti. Joukkue menetti täksi kaudeksi pari avainpelaajaansa, mutta silti vajoaminen putoamisviivan alle oli yllätys. Marraskuun alussa K-Oulu kuitenkin kaatoi RoKin vieraskentällä, ja tästä alkoi oululaisten nousu.
Joulutauolle siirryttäessä joukkue oli jo noussut viidenneksi, ja kevätkaudella se hurjasteli viimeiselle pudotuspelipaikalle. Puolivälierissä K-Oulu ei päästänyt itälohkon voittaneita Jokipoikia helpolla vaan piinasi näitä loppuun asti. Joensuulaiset menivät Mestis-karsintaan pidemmän kaavan kautta voitoin 2-1.
Kärppien syventynyt yhteistyö Kajaanin Hokin kanssa on heikensi K-Oulun joukkuetta viime kaudesta. Edellistalven tehokaksikko Sami Eero – Olli Piippo jatkoi kuitenkin joukkueessa ja oli jälleen vastustajien päänvaiva numero yksi. Piippo keräsi 46 tehopistettä, Eero 43. Tehokaksikkoa säesti Ruotsin I divisioonasta tullut Tero Huttula, jolla on takanaan myös yksi ykkösdivarikausi SaPKossa. Huttula teki 27 ottelussa 40 pistettä.
Kokonaisuutena K-Oulu luotti tällä kaudella melko kokeneisiin hyökkääjiin. Junioripelaajia ei kokoonpanossa juurikaan ollut. Suurin osa hyökkääjistä on kantanut K-Oulun paitaa kakkosdivisioonassa ja Suomi-sarjassa jo useiden kausien ajan.
K-Oulun ykkösmaalivahtina pelasi viime kaudella Olli Purasen varjoon jäänyt Teemu Korhonen, joka onnistui tehtävässään hyvin. Myös Hokissa käväissyt Riku Välitalo saapui kesken syksyn vahvistamaan K-Oulun maalivahtiosastoa.
Vaikka K-Oulun hyökkääjät olivat lähinnä tuttuja oululaiskiekkoilijoita, uusiutui puolustus tälle kaudelle lähes täysin. Viime kauden runkopuolustajista jatkoivat vain Janne Soppela, Teemu Jaakola sekä 36-vuotias Jouko Sarkkinen. Uudet puolustajat ovat lähinnä Kärppien yli-ikäisiksi tulleita a-junioreita. Tehokkaimmat pakit olivat kuitenkin Haukiputaan Ahmoista tulleet Ari-Pekka Kervinen ja Lassi Juntunen. Tammikuussa puolustusta tuli vahvistamaan Kärpissä, Diskoksessa ja KalPassa ykkösdivaria pelannut Vesa Ek.
K-Oulun nousu länsilohkon jumbosijalta pudotuspelipaikalle ja Jokipoikien tasavertaiseksi haastajaksi oli yksi Suomi-sarjan mielenkiintoisimpia prosesseja. Joukkue näytti loppujen lopuksi kärsineen varsin vähän siitä, että sen viimetalvinen kilpakumppani Hokki vei paikan Kärppien ensisijaisena yhteistyökumppanina. K-Oulu kuulunee jatkossakin pohjoisen kärkiseuroihin.
5. KOO-VEE
Suomi-sarjan kärkijoukkueisiin vuosikaudet kuuluneella Tampereen KOO-VEE:llä on takana vaisuin kausi miesmuistiin. Vaikka joukkue ei viime kaudesta ole juuri muuttunut, ailahtelivat otteet kuluvana talvena laidasta laitaan, ja tämä maksoi lopulta pudotuspelipaikan. KOO-VEE kykeni ainoana joukkueena hakemaan vieraspisteet sarjakärki Diskoksen kotihallista, mutta vastaavasti tamperelaiset muun muassa hävisivät kotonaan karsintaviivan alle jääneelle SHT:lle.
Menestymään tottuneen KOO-VEE:n kausi sujui muutenkin erittäin vaihtelevasti. Kokenut joukkue pelasi Robin Hood –kiekkoa eli oli vaikeuksissa heikompia joukkueita vastaan, mutta nappasi paljon pisteitä kärkikolmikolta (Diskos, Jeppis, RoKi). Kevään viimeisillä kierroksilla KOO-VEE alkoi tosissaan taistella pudotuspelipaikasta, mutta vierastappio pahimmalle kilpakumppanille K-Oululle jätti tamperelaiset pudotuspeliviivan alle.
KOO-VEE:n kärkihyökkääjänä jatkoi tälläkin kaudella Sami Järvenpää. Pitkän linjan peruskooveeläinen takoi viime kaudella lähes 2 tehopistettä ottelua kohden ja teki nytkin 35 pistettä 25 ottelussa. Kokeneet Teemu Numminen ja Sami Ahmavuo, peruskooveeläiseksi pikku hiljaa kasvava Mikko Parkkinen, yhden kauden Mestiksessä pelannut Jose Nippala sekä KOO-VEEn omista a-junioreista täksi kaudeksi edustusjoukkueeseen siirtynyt Kai Kinnunen olivat tamperelaisten muita runkohyökkääjiä. Tammikuussa Hermeksestä tullut Juha-Matti Tomunen oli tehokas niissä peleissä, jotka ehti pelata.
Melko nimettömän ja kokemattoman puolustuksen tähti oli Ilveksen liigajoukkueessa lainassa käynyt Kimmo Lisko, joka kuitenkin suuntasi ennen siirtoajan umpeutumista Kuusamon Pallo-Karhujen riveihin. Maalivahtiosasto eli koko kauden ajan, ja maalin suulla pelasi peräti neljä eri vahtia vähintään kolme ottelua. Liigassakin tällä kaudella torjunut Jaakko Huhti palasi Ilveksestä kilpaveljiin loppukaudeksi ja oli ratkaisukierroksilla joukkueen ykkösmaalivahti.
KOO-VEE on ollut vuosikaudet takuuvarma pudotuspelijoukkue, ja tämänvuotinen ryhmäkin osoitti pelaavansa parhaimmillaan Suomi-sarjan kärkijoukkueiden tasolla. Siihen nähden kesäloman alkaminen jo runkosarjan jälkeen on paha pettymys, vaikka pudotuspelipaikka ei kauaksi jäänytkään.
6. Raahe-K
Pohjoislohkon viimeisen pudotuspelipaikan viime keväänä napannut Raahe-Kiekko piti syyskauden jälkeen hallussaan samaista neljättä sijaa. Joukkueen vire ei kuitenkaan loppukaudesta ollut paras mahdollinen, ja keväällä piristyneet K-Oulu ja KOO-VEE nousivat raahelaisten ohi sysäten nämä pois pudotuspeleistä.
Raahe-K aloitti kauden mainiosti, mutta kärkisijoista alkusyksyllä taistellut joukkue pelasi EtPo-72:n kustannuksella otettua hulppeaa 17-2-voittoa lukuun ottamatta vaisun marras-joulukuun ja valui kärkitaistelusta lähelle lohkon keskikastia. Marraskuussa joukkueen ehdottomiin tehopelaajiin kuulunut Mika Ritoniemi jätti Raahe-K:n, ja Hokista tullut maalivahti Sami Kitinpramikaan jatkoi joulutauolla matkaansa Hyvinkään Ahmoihin.
Raahe-Kiekon hyökkääjistä erottui kolme ylitse muiden. Junkkareista siirtynyt nuori hyökkääjä Henri Mustonen teki 22 ottelussa 36 tehopistettä, ennen kuin loukkaantui tammikuun lopussa. Häntä säestivät viime kauden tehohyökkääjä, HPK-kasvatti Ari Viitala sekä kakkosdivisioonan Nivala Cowboysista Raaheen siirtynyt Mikko Ahola. Ennen siirtoajan umpeutumista Raahe-K sai Hermeksestä vahvistuksekseen kasvattajaseuraansa palanneen Teemu Lahden, joka iskikin kymmenen maalia yhtä monessa pelaamassaan ottelussa.
Raahe-Kiekon ykkösmaalivahtina pelasi Kitinpramin lähdön jälkeen vasta 18-vuotias Juho Ukkola. Myös joukkueen puolustus oli varsin junioripitoinen. Ainoat yli 20-vuotiaat pakit olivat Kajaanin Hokissa kauden aloittanut Juha Falin ja pitkän linjan raahelaiskiekkoilija Markku Tiikkaja.
Maalivahtien ja puolustuksen kokemattomuuteen nähden Raahe-K pelasi varsin hyvän kauden, vaikka syksyn hyvä vire ei jatkunutkaan sarjan loppuun asti. Raahelaiset eivät romahtaneet missään vaiheessa vaan sekoittivat länsilohkon kärkitaistelua kaatamalla RoKi-79:n helmikuun ratkaisukierroksilla sekä kotona että vieraissa.
7. EtPo-72
Ylitorniolainen EtPo-72 on luisteluttanut kaksivuotisen Suomi-sarja-taipaleensa aikana jäälle vanhan hyvän ajan alasarjajoukkueen: yhdistelmän nuoria kotikylän poikia, entisiä divarijyriä ja veteraani-ikäisiä itäapuja. Kirsikkana kakun päällä nähtiin tälläkin kaudella legendaarinen Konstantin Astrahantsev - vuoden 1993 maailmanmestari Venäjän paidassa.
Vuosi sitten EtPo ylsi pudotuspeleihin asti, mutta tällä kaudella se jäi muutaman pisteen päähän neljännestä sijasta. Kompastuskiveksi muodostui penkin alle mennyt syyskausi, jonka aikana joukkue vajosi karsintaviivan alapuolelle. Ryhdikäs kevätkausi nosti ylitorniolaiset kuitenkin hetkeksi mukaan playoff-kamppailuun.
Vanhan hyvän ajan alasarjajoukkueen tavoin myös EtPo pelasi todellista on/off -kiekkoa. Joukkue hävisi marraskuussa sarjataulukossa lopulta huonommin sijoittuneelle Raahe-Kiekolle käsittämättömin lukemin 17-2, mutta oli keväällä ratkaisemassa länsilohkon voittokamppailua kukistamalla Jeppiksen puhtaasti 3-0.
EtPon tehomiehiä olivat viimekautiseen tapaan kotikonnuillensa palanneet entiset Jää-Kotkien pelaajat Jani Rautio, Tuomas Rautio ja Juha Pietsalo. Lukossa neljä liigaotteluakin pelannut Jani Rautio paukutti viime kaudella peräti 83 tehopistettä, mutta joutui tänä vuonna tyytymään 52:een. Tälläkin lukemalla irtosi silti länsilohkon pistepörssin reilu voitto. Konstantin Astrahantsev ja Juha Pietsalo säestivät 41 pisteellä. Puolustajien aatelia oli Tuomas Raution lisäksi Lapin seuroissa pitkään kiekkoillut Teppo Kangas.
Venäläisveteraaneista hääri vastustajien kauhuna Astrahantsevin, 35, lisäksi myös Nikolai Sikorski, 34, joka oli joukkueen kolmanneksi paras maalintekijä 16 osumallaan. Peräti 40-vuotias Viktor Loginov palasi neljän vuoden tauon jälkeen täksi kaudeksi EtPon riveihin, mutta ei esiintynyt kuin yhdeksässä ottelussa. Nuorista pelaajista paras oli 20-vuotias Markus Kuusela, joka pelasi parikymmentä ottelua reilulla piste/peli –tahdilla.
EtPon loppusijoitus oli melko odotettu, sillä materiaalin tasaisuudessa joukkue ei pysty kilpailemaan länsilohkon parhaiden kanssa. Joukkueella on kentällisen verran erittäin taitavia pelaajia, mutta heidän panoksensa ei läheskään aina riitä voittoon. Joka tapauksessa EtPo on kokeneine sarjajyrineen länsilohkon värikkäimpiä joukkueita ellei jopa värikkäin.
8. SHT
Sarjanousija SHT Seinäjoelta oli alkusyksyllä ihmeissään Suomi-sarja-tempolla pelaavien vastustajien kanssa. Pohjalaisjoukkueella oli vaikeuksia etenkin maalinteossa, ja joukkue valahti pian sarjan hännille. Kun toinen alkukauden epäonnistuja K-Oulu sai loppusyksyllä juonesta kiinni ja aloitti nousun, kävi SHT:n tilanne suorastaan tukalaksi.
Talven tullen joukkue pystyi kuitenkin tiivistämään puolustustaan ja kääntämään muutaman kerran niukat tappiot voitoiksi. Ryhtiliike nosti joukkueen jumbosijalta ohi Haukiputaan Ahmojen. SHT pelasi melko hidasvauhtista kiekkoa, mutta puolusti tarkasti, ja tämä taktiikka toi joukkueelle loppukaudesta mukavasti pisteitä.
SHT teki selvästi vähiten maaleja länsilohkossa, ja joukkueen hyökkäysarsenaali onkin Suomi-sarja-tasolle melko vaatimaton. Joukkueen sisäisessä pistepörssissä olivat omaa luokkaansa joukkueen monivuotinen tehomies, entinen TPS-juniori Mikko Nevala sekä entinen Lukko- ja Sport-hyökkääjä Tero Järvelä. Muiden hyökkääjien kokemus rajoittui lähinnä eteläpohjalaiseen alasarjakiekkoiluun, eivätkä he kyenneet Suomi-sarjassa ihmeisiin.
Puolustus oli niin ikään vailla suuria tähtiä, ja siihen nähden se suoriutui urakastaan kunnialla. Päästettyjen maalien määrässä SHT jäi lähelle länsilohkon keskitasoa. Puolustuksen yllättäjä oli syksyllä 19 vuotta täyttänyt Jussi Pernaa, joka oli 11:llä osumallaan joukkueen toiseksi paras maalintekijä. Täksi kaudeksi takaisin kotikonnuilleen palannut Pernaa kiekkoili viime kaudella Lukon a-junioreissa. Maalivahdeista pelasi itsensä ykköstorjujaksi viime kaudella KOO-VEE:n kakkosmaalivahtina esiintynyt Rami Renko.
SHT:n kausi alkoi niin huonosti, että loppusijoitukseen on syytä olla kohtalaisen tyytyväinen, vaikka joukkue joutuukin karsimaan sarjapaikastaan. Kykyihinsä nähden joukkue pelasi varsin mukavasti ja pystyi säännöllisesti kiusaamaan parempia joukkueita. Seinäjokelaiset myös kärsivät länsilohkon jatkuvista välisarjoista. Joukkue joutui pelaamaan valtaosan otteluistaan Jeppistä, Diskosta ja KOO-VEEtä vastaan.
9. Ahmat Haukipudas
Haukiputaan Ahmat säilytti viime keväänä Suomi-sarja-paikkansa vasta karsintojen kautta, eikä menestystä tullut tällä kaudella senkään vertaa. Ahmat taisteli syyskauden paikasta länsilohkon keskikastissa, mutta valui heikosti sujuneen kevään ansiosta sarjajumboksi. Sijoitus oli odotettu, sillä edellisen kauden joukkueesta lähti muutama tärkeä pelaaja ja heidän jättämänsä aukko korvattiin nuorilla.
Ahmat pelasi alkusyksyn todella ailahtelevaisesti. Joukkue kaatoi kotonaan sittemmin pudotuspeleihin selvinneet Jeppiksen ja RoKi-79:n, mutta otti vastaavasti myös murskatappioita. Talvella taival kävi tuskaisemmaksi. Ahmat otti marraskuun jälkeen sarjassa enää yhden voiton.
Kaudella 2001-02 Ahmojen hyökkäysteho oli epätavallisen selvästi neljän pelaajan harteilla. Jari Kontio, Markku Holappa, Arto Holtinkoski ja Toni Karjala tekivät yli 40 tehopistettä mieheen seuraavaksi tehokkaimpien jäädessä alle 20 pisteeseen. Kun nelikosta Holappa ja Karjala jättivät joukkueen ja Holtinkoski pelasi vain alkusyksystä, olivat joukkueen ongelmat odotettuja.
Kokeneiden pelaajien väistyessä Ahmojen tehopelaajiksi nousivat nuoret lupaukset. Toista kauttaan joukkueessa pelannut Kärppien entinen a-juniori Teemu Ahonen yli kaksinkertaisti pistesaldonsa ja oli tällä kaudella haukiputaalaisten tehokkain pelaaja. Myös Kärppien b-junioreista tullut 18-vuotias Jari Löfman debytoi mukavasti Suomi-sarja-tasolla takoen 27 ottelussa 23 pistettä, ja samaan lukemaan ylsi parikymppinen Henri Hietala. Puolustus vuoti koko kauden ajan: Ahmat päästi omiin eniten maaleja koko lohkossa.
Ahmoja odottaa Suomi-sarja-karsinta, jossa se voi joutua vaikeuksiin. Jos joukkue pääsee ratkaisuotteluihin parhaalla kokoonpanollaan, se voi kuitenkin säilyttää sarjapaikkansa. Esimerkiksi tällä kaudella lähinnä satunnaisesti Ahmoissa pelanneet Jari Kontio ja K-Oulusta tullut Antti Sundström ovat kelpo hyökkääjiä tälle tasolle.