Kupittaan avonainen tekojäärata vihittiin käyttöön kiekkokauden alkaessa syksyllä 1962, kevyen sateen saattelemana. Katon alle ja halliaikaan, tosin aluksi ilman päätyseiniä, Turussa päästiin pitkän odotuksen jälkeen syksyllä 1973, SM-sarja oli ollut käynnissä jo hyvän tovin TPS:n ja TuTon päästessä marraskuun pakkasilla uudelle kotiareenalle.
Molemmat seurat ja niiden kannattajat ehtivät vuosien saatossa kokea riittämiin enemmän tai vähemmän ikimuistoisia hetkiä Kupittaan ladossa. Yksittäiset ottelut, pelaajat ja värikkäät tarinat, Aulis Virtasen kuulutukset, Uudenmaankadun puoleisen päädyn seisomakatsomo sekä monet muut asiat jäävät elämään kiekkoväen muistoissa, suuremmat tähtihetket puolestaan kirjautuvat suomalaiskiekkoilun historiankirjoihin.
TPS – kultaa, multaa ja taas kultaa
Kupittaan halli oli Turun Palloseuran kotiareena SM-liigassa sarjan ensiaskelista marraskuuhun 1990 saakka. Noina vuosina luotiin liigan toistaiseksi menestyksekkäimmän seuran voittokulun pohja. Jo tarinan alku oli enteellinen: kaudeksi 1975-76 synnytetyn liigan kaikkien aikojen ensimmäinen finaaliottelu TPS-Tappara käytiin viimeistä paikkaa myöden täynnä olleella Kupittaalla. Kotijoukkue voitti ottelun 4-1 ja ratkaisi seuraavassa ottelussa Tampereella mestaruuden.
Mestaruuden jälkeen TPS roikkui tiiviisti mitalikannassa seuraavat vuodet, mutta täysosuma antoi odottaa itseään. Tavoitteet olivat Turussa korkealla ja 1980-luvun alussa seuran tunnuslauseeksi asetettiin rohkeasti surullisenkuuluisa ”Kulta on värimme”. Aikalaisten irvailuja mukaillen Tepsin värinä oli lähinnä multa, kun sarjan ennakkosuosikkeihin vuosi toisensa perään kuulunut joukkue epäonnistui toistuvasti kevään tullen.
Lähellä toki käytiin. Keväällä 1985 käytiin eräs liigahistorian legendaarisimmista finaalisarjoista TPS:n ja Ilveksen välillä. Ottelusarja huipentui Kupittaalla ratkaisevaan viidenteen finaaliin, jonka vei nimiinsä vaikeasta altavastaajan asemasta Risto Jalon johdolla noussut Ilves . Lähes varmana pidetyn mestaruuden lipuminen käsistä oli turkulaisittain katkera paikka.
Hyvitystä saatiin Turussa korkojen kera neljä vuotta myöhemmin. Piinallisen pitkäksi venynyttä TPS:n kuivaa kautta katkaisemaan oli hankittu joukkueen käskijäksi muuan Hannu Jortikka. Kiekkokansa tuskin osasi aavistaa, mitä tuleman piti. Kevään 1989 pudotuspeleissä TPS oli jo välierissä kuilun partaalla Tapparaa vastaan, mutta Jortikka piiskasi ryhmänsä kääntämään ottelusarjan kahden tappion jälkeen voitoksi. Tapparan dynastia haudattiin Kupittaalla.
Finaalisarjassa vastaan asettunut JyPHT ylsi kerran kotonaan voittoon, mutta jäi Kupittaalla kolmesti TPS:n jalkoihin. TPS kuittasi mestaruuden kotijäällä voitoin 4-1 yli kymmenen vuoden odotuksen jälkeen. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja Kupittaan mestaruushuuma oli sitä luokkaa, että sittemmin hunajaähkyynsä turtunut turkulainen kiekkoväki voi vain muistella kaiholla tällaista.
Sama tahti jatkui kaudella 1989-90. TPS:n kultajuna puksutti vakuuttavasti finaaleihin ja turkulaiset pääsivät hakemaan revanssia Ilveksestä. Värikkään ottelusarjan käännekohta oli viides finaali Turussa – Kupittaan hallin viimeinen SM-liigan playoffs-ottelu. Neljä ensimmäistä kohtaamista olivat päättyneet vierasvoittoihin, mutta Kupittaalla TPS mursi taian nousemalla ottelussa 0-3 –tappioasemasta 5-3 –voittoon. Mestaruutta juhlittiin seuraavan ottelun jälkeen Tampereella.
TPS jätti jäähyväiset Kupittaalle seuraavalla kaudella. HPK kaatui 4. marraskuuta 1990 kotijäällä 4-1. Tämän jälkeen oli aika siirtyä Turkuhallin kirkkaisiin valoihin valloittamaan kolmas peräkkäinen mestaruus.
TuTo – lättyä pussiin isoveljen varjossa
TuTo majaili Kupittaalla uskollisesti kevääseen 2005 saakka useammalla eri sarjatasolla pelaten. TPS:n ja TuTon edustusjoukkueiden yhdistämisen jälkeen Toverit siirtyi keräämään voimia alemmille sarjatasoille. Tutuimmaksi sarjatasoksi turkulaiskiekkoilun pikkuveljelle muodostui ykkösdivisioona, jonne nousu tapahtui kaudeksi 1983-84. Sitä ennen divarikiekkoa Turussa oli ennättänyt pelaamaan Kiekko-67 1970-luvun lopulla.
Jo toisella divarikaudellaan TuTo nousi hienoisesti yllättäen jopa liigakarsintoihin ja oli järjestää isommankin yllätyksen. Joukkue teki kotiotteluissaan komeaa jälkeä voittaen muun muassa liigapaikkansa uusineen SaiPan luvuin 9-3. Myös seuraavalla kaudella turkulaiset karsivat liigapaikasta, jääden rannalle vielä täpärämmin: Jokerit säilyi liigassa vasta voitettuaan uusintaottelun Kupittaalla 1-4.
Vielä kaudella 1986-87 TuTo oli kolmatta vuotta peräkkäin liigakarsinnoissa, tällä kertaa tuloksena kolmas sija. Kyseiselle kaudelle ajoittuu kuitenkin eräs TuTon divisioona-vuosien yksittäisistä huippuhetkistä. Runkosarjan lopussa joukkue riemastutti kotiyleisöään pieksemällä Heinolan Peliitat peräti 21-2.
Seuraavat kaudet olivat TuTolle hiljaiseloa. Väriä Kupittaan talviin toivat paikalliskamppailut Kiekko-67:n palattua ensimmäiseen divisioonaan 1990-luvun taitteessa. TuTon uusi nousu ajoittui vuosiin 1992-94. Liiganousua ryhdyttiin tavoittelemaan korkean profiilin valmentajanimien ja pelaajahankintojen avulla.
Rauno Korven johdolla juututtiin jälleen liigakarsintoihin, mutta kaudella 1993-94 tahti muuttui. Sittemmin Aurinkokuninkaana tunnetun Juhani Tammisen johdolla TuTo pelasi vahvan kauden, joka huipentui menestyksekkäisiin karsintoihin. Liiganousun varmistaneessa ottelussa Kupittaalla oli lähes vanhan ajan tunnelmaa Lahden Reippaan kaatuessa komeasti 8-3.
Seuraavalla kaudella Kupittaalla koettiin vielä SM-liigaa. Tosin paikalliskamppailut TPS:ää vastaan TuTo pelasi suurempien yleisömäärien toivossa Turkuhallissa. Ensimmäisellä liigakaudella Kupittaalla nähtiin NHL:n työsulun ansiosta jopa ison maailman ammattilaisia. TuTon joukkuetta tähdittivät Teppo Numminen ja amerikkalainen Ted Donato. Alkuhuuman jälkeen toinen liigakausi toi mukanaan paitsi muuton Turkuhalliin, myös karun arjen; TuTo jäi sarjan viimeiseksi ja putosi liigakarsinnoissa SaiPalle puhtaasti otteluvoitoin 0-3.
Keväällä 1999 TuTo oli jälleen mukana nousukarsinnoissa. Tällä kertaa muisteltavaa kannattajille tarjottiin torpedoimalla liigaan kiivaasti pyrkineen Oulun Kärppien nousuhaaveet. Vastoin kaikkia odotuksia Kärppien tie nousi pystyyn jo karsintojen ensimmäisessä vaiheessa turkulaisia vastaan. Suurin sensaatio oli TuTon ottamat kolme vierasvoittoa Oulusta, mutta Kupittaallakin koettiin hienoa pudotuspelien tunnelmaa, vaikka Kärpät vastavuoroisesti voitti molemmat Turun pelit. Neljättä kohtaamista Turussa todisti pitkälti yli 5000 katsojaa.
Kaudeksi 2000-2001 ykkösdivisioona muuttui Mestikseksi. TuTo aloitti taipaleensa uudessa sarjassa vahvasti voittamalla runkosarjan ja etenemällä finaaleihin. Kupittaalla käydyn kolmannen loppuottelun jatkoaikavoitto nosti turkulaiset vahvasti niskan päälle mestaruustaistossa, mutta Mikkelin Jukurit väänsi lopulta viidennessä ottelussa ratkaisevan voiton – vielä kerran vietettiin Kupittaalla mestaruusjuhlia.
