Ismo Lehkosen sota totaalikiekkoa vastaan

MESTIS / Haastattelu
TuTon päävalmentaja Ismo Lehkonen on erilainen valmentaja. Sen sijaan, että hän puhuisi sarjataulukosta ja urheilullisesta tavoitteista, miehellä on visio miltä jääkiekon tulisi näyttää.

Ismo Lehkonen on rohkea mies. Hänen uusin tehtävänsä on valmentaa TuToa, Mestis-seuraa, jonka kaksi viimeistä kautta ovat menneet alle kaiken arvostelun. Joukkueen, joka säilytti pari kuukautta sitten sarjapaikkansa ainoastaan karsintojen kautta. Kupittaalla on jatkunut pelillinen lama pian jo kaksi vuotta, eikä turkulainen kiekkoyleisö ole voinut turvautua kuin nostalgiaan tai jossitteluun.

Mitä tuulia lupaa Ismo Lehkonen? Lehkonen ei puhu voittamisesta. Lehkonen ei puhu kotiedusta eikä pudotuspeleistä. Lehkonen puhuu taitokiekosta ja pelaajien taitotasosta.

- Meillä on todella iso haaste, jos haluamme toteuttaa kiekkoa joka eroaa tästä numeraalisesta kiekosta. Aiomme tarjota vähän erilaista jääkiekkoa yleisölle. Ja silti voittaa pelejä. Minun mielestäni se sellainen haaste joka meidän kannattaa ottaa. Silloin kun ei ole kiekkoa, niin kannatan fyysistä peliä. Kiekollinen peli minua kuitenkin viehättää eniten. Sen pitäisi olla sellainen elinikäinen tavoite, että pelataan kiekollisesti. Totta kai pelissä tulee tilanteita, joissa pitää soveltaa, mutta lähtökohtaisesti sen kiekon kanssa pitäisi osata tehdäkin jotain. Kauniita sanoja, mutta saa nähdä mitä tuolla kentällä pystymme tekemään. Olisi kivaa jos mausteeksi tulisi vähän voittojakin.

Onko siis urheilullinen menestys ainoastaan mauste Ismo Lehkosen näköisessä jääkiekossa?

- Tämä on sama asia kuin aloitin valmentaa. En ryhtynyt tähän sen takia, että tekisin kaikista samannäköisiä pelaajia. En halua, että pelaisimme numeraalista, yhdellä-pois jääkiekkoa. Viisi pelaajaa pitäisi aina olla pelin alla ja sallisin vain konemaisen toiminnan. Minulle jääkiekko on kuitenkin niin rakas peli, että haluan nähdä kentällä viisi erityylistä pelaajaa. Jos minun pitäisi maksaa se hinta, että seuran on pelattava yhdellä-pois kiekkoa voittaakseen mestaruuden, niin minä en ole valmis maksamaan sitä hintaa. Mielummin otan vaikka turpaani – henkisesti ja fyysisesti. Missään nimessä en halua, että mun ryhmä maksaa sen hinnan, että joutuvat pelaamaan yhdellä-pois jääkiekkoa. Se on liian kova hinta ja mun psyyke ei antaisi sitä anteeksi. Se tuhoaa liian paljon voimavaroja ja liian paljon pelaajia suomalaisesta jääkiekosta.

- Meillä on joukkueen johtoportaan kanssa sopimus siitä pelitavasta, jota koetan ajaa. Katsotaan miten siellä hermo kestää. Sehän olisi upeaa, jos joulutauolla olisimme siinä tilanteessa, että olemme voineet tarjota yleisölle elämyksiä.

Lehkonen ei näe kuitenkaan asiaa musta-valkoisena totaalikiekon ja kiekollisen kiekon dualistisena taisteluna, joiden välillä valmentajan ja pelaajan on tehtävä lopullinen valinta.

- Kyllä pelaajan täytyy kyetä reagoimaan kentällä tilanteen mukaan. Olen nähnyt eläissäni ainoastaan yhden pelin, senkin vain telkkarista, jossa joukkue on kyennyt dominoimaan 60 minuuttia. Se oli se peli, jossa Feldkirchen voitti EHL-mestaruuden. 60 minuuttia pelkkää dominointia. Jääkiekossa parhaat joukkueet kykenevät dominoimaan noin 40 minuuttia pelissä ja lopun aikaa on huonoja hetkiä. Näiden hetkien hallitseminen onkin se vaikea osa ja silloin täytyy olla nöyrä. Mutta kiekon pelaaminen lähtee siltä mentaliteetilta, että vältetään virheitä 60 minuuttia, niin se ei ole se syy miksi minä lähdin jääkiekkoon mukaan valmentamaan. Olisi todella ikävää, jos prosenttikiekko valtaisi alaa lisää. Sillä me kaivaisimme kuoppaa itsellemme. Tuloksellisuuden täytyy olla tasapainossa taitokiekon suosimisen kanssa, Ismo Lehkonen summaa.

- Tämä (nykykiekko) on se ajattelutapa johon meidät kaikki on opetettu – tai johdateltu- ajattelemaan. Minulla jääkiekko on pienestä pitäen ollut oivaltamista. Minusta Mestis on erittäin hyvä sarjataso koettaa näitä ajatuksiani. Samoin a-juniorit on erinomainen sarjataso siihen. Jossain NHL:ssä sitten pelataan tulosvastuullista totaalikiekkoa. Samaa tehdään myös liigassa.

- Jos mietitään niitä pelaajia joiden kanssa minä olen ollut matkan varrella tekemisissä, niin pelaajan täytyy itse kasvaa siihen juttuun mitä ne haluavat pelata. Täytyyhän pelaajalla olla jokin ajatus, jolla ne haluavat pelata. Mun tehtävä on ohjata sitä ja antaa mahdollisuuksia kasvaa siihen rooliin.

Kaikki eivät kuitenkaan voi pelata ykköskentässä?

- Siksi en pidäkään neljän kentän rotaatiosta. Minua lähinnä oksettaa tuollainen neljällä kentällä hitsaaminen. Mä olisin lopettanut jääkiekon ja siirtynyt koripalloon, kun siellä sentään saa olla kentällä. Jos me ajatellaan esim. Scott Niedermayeriä, joka painoi tuolla 32 minuuttia. Ajatellaan, että Niedermayer olisi laitettu meidän seitsemän pakin rotaatioon, niin ei se olisi lähtenyt kisoihin.

Yllättävää, että nuorten kasvattajana tunnettu Lehkonen liputtaa kolmella kentällä pelaamisen puolesta. Moinen pelitapa karsii kovalla kädellä juuri nuorten pelipaikkoja.

- Aikuisten oikeasti ei meidän joukkueessamme enää kovin montaa avointa ruutua ole. Kolme tai neljä laatikkoa on enää auki. Joista yksi tulee todennäköisesti olemaan Saunamäen Atte. Riippuen miten miehen polvivamma paranee. Pienellä varauksella hän pelaa meidän joukkueessamme ensi kaudella. Muita laatikoita sitten ei enää ole. Minäkään kun en ole mikään neljän kentän peluuttamisen suuri ystävä. Jos tämä tarkoittaa, että junioreille ei jää pelipaikkoja, niin tarkoittakoon. Ei pelipaikan pidä langeta nuorillekkaan kuin Manulle illallinen. Se pitää ansaita.

Urheilullista tavoittetta Lehkonen ei halunnut tarkemmin selittää.

- Mielestäni jokaiseen sarjaan pitää lähteä voittamaan. Me menemme peli kerrallamme voittamaan jokaista peliä, hän tyytyi toteamaan.

Niin tai näin, tuleva kausi näyttää minkälainen on Ismo Lehkosen valmentama TuTo. Jos se pelaa yhtään valmentajansa näköistä kiekkoa, niin Kupittaan jäähallissa nähdään ensi kaudella räiskyvää viihdyttävää äijäkiekkoa.

Mutta onko se voittavaa kiekkoa? Aika näyttää.

» Lähetä palautetta toimitukselle