Kapteenilla takana jo pitkä ura

MESTIS / Haastattelu
Puolustaja Pasi Järvinen, 34, on ehtinyt pelata pitkän ja mielenkiintoisen uran. Hän on voittanut Mestiksen/I-divisioonan puolustajien pistepörssin neljästi ja mestaruuden kolmesti. Siinä sivussa hän on ehtinyt kartuttaa kokemuksia Tanskasta, Iso-Britanniasta, Ranskasta, Norjasta ja SM-liigasta.

Toisin kuin usein luullaan, Pasi Järvinen ei ole Riihimäen Nikkareiden tai HPK:n kasvatti. Uransa hän aloitti kotikylänsä Tervakosken Pallo-Jehujen joukkueessa ja pelasi siellä 13-vuotiaaksi saakka.

– Olen ehdottomasti Pallo-Jehujen kasvatti ja ylpeä siitä. En tiedä mistä se Nikkarit-juttu on lähtenyt liikkeelle, olen pelannut koko urallani siellä vain yhden ottelun aikuisiällä.

Kaudelle 1989–1990 Järvinen vaihtoi Pallo-Jehut Hämeenlinnan Pallokerhoon. Jo tuolloin kiekollinen pelaaminen oli Järvisen vahvuus – viimeisellä kaudellaan HPK:n A-junioreissa, 1996–1997, mies voitti nuorten SM-liigan puolustajien pistepörssin ja oli arvokkaana palana mukana HPK:n hopeajoukkuetta.

Hyvistä otteista huolimatta Kerhon edustusmiehistöstä, eikä mistään muustakaan SM-liigajoukkueesta, löytynyt Järviselle edes yhtä näytönpaikkaa. Tuolloin pienikokoisille kiekollisille puolustajille ei ollut tilausta. Liigaovien sulkeuduttua Järvisen nenän edestä, lähti hän Ismo Lehkosen valmennukseen Kokkolan Hermekseen, I-divisioonaan.

– Siellä kävin oikein kunnon Lehkosen koirankoppikoulun, vain viisi ottelua Hermeksessä pelaamaan päässyt mies muistelee.

Hermeksessä roolin jäätyä pieneksi, Järvinen lähti hakemaan vauhtia maakuntasarjoista, esimerkiksi Nivala Cowboyseista ja Kalajoen Junkkareista. II-divisioonapelejä miehen ei kuitenkaan kauaa tarvinnut kestää, sillä vain muutaman ottelun jälkeen Anatoli Bogdanovin valmentamasta TuTosta aukesi Järviselle uusi näytönpaikka. Myös TuTossa Järvisen vastuu jäi kuitenkin pieneksi eikä peli kulkenut – 24 ottelun jälkeen tilastoihin oli kirjattu vain yksi syöttöpiste, tehotilasto oli kymmenen astetta pakkasella ja siinä sinussa oli kertynyt 65 rangaistusminuuttia.

Läpimurto Italiassa pelasti putkitöiltä

Seuraavalle kaudelle Järvinen siirtyi Hyvinkään Ahmoihin, puolustajalegenda Timo Blomqvistin valmennukseen. Vaikean edelliskauden jälkeen Järvisen peli-ilo oli kateissa eikä uran lopettaminenkaan käynyt kaukana.

– Istuttiin syksyllä isän kanssa saunassa ja pohdittiin tilannettani. Sanoin, että jos en tällä kaudella pääse pelaamaan niin lopetan ja tulen putkitöihin.


Pasi Järvinen on ehtinyt urallaan edustaa monia seuroja, muun muassa TuToa.

Alku Hyvinkäällä oli vaikea – 14 ottelussa syntyi vain yksi maali. Kun ura ei Suomessa tuntunut lähtevän nousuun, päätti Järvinen tarttua viimeiseen oljenkorteensa – ”Pablo” pakkasi laukkunsa ja lähti Jukka Jalosen valmennettavaksi Italian pääsarjan Allegheen. Päätös oli varmasti oikea, sillä Italiassa mies löysi kadoksissa olleet tehonsa ja iski 27 peliin 18 tehopistettä.

– Vielä ei ole tarvinnut putkitöihin lähteä.

Italiasta Järvinen palasi Ahmoihin ja toinen visiitti seurassa oli henkilökohtaisella tasolla menestys ja samalla läpimurto divisioonatasolle. Miehen 35 tehopistettä oikeuttivat puolustajien pistepörssissä kolmanteen sijaan.

– Se oli hyvä kausi. Meillä oli hyvä kenttä Lehtisen Jannen, Kaltevan Petrin ja muiden kanssa, vaikka sitten lopulta putosimmekin sarjasta. Valmentaja katsoi riittävästi heikkouksia läpi sormien ja antoi pelata omaa peliä.

Hieman eksoottisempia kiekkomaita

Läpimurtokauden jälkeen Järvinen siirtyi sarjanousija Mikkelin Jukureihin, jossa mies voitti mestaruuden ja puolustajien pistepörssin Risto Dufvan alaisuudessa. Hyvät otteet noteerattiin Tanskassa, jonne Järvinen siirtyi seuraavaksi kaudeksi. Yhden Herning-vuoden jälkeen miehen tie vei kuitenkin takaisin Mikkeliin. Toinen kausi Jukureissa toi toisen mestaruuden keväällä 2003.

Jukureista ”Pablon” piti siirtyä Saksaan, EC Ulm/Neu Ulmin joukkueeseen mutta seura joutuikin luopumaan sarjapaikastaan taloudellisten vaikeuksien vuoksi ja Järvisen suunnitelmat muuttuivat. Saksa vaihtui Iso-Britanniaan ja EC Ulm/Neu Ulm Newcastle Vipersiin. Vaikean alun, kolmen tehopisteettömän ottelun, jälkeen Järvinen alkoi löytää tasonsa ja iski neljään seuraavaan peliin neljä tehopistettä ja jäi noissa otteluissa tehotilastossa 8 astetta plussalle. Tämä ei kuitenkaan riittänyt seurajohdolle ja Järvinen palasi Suomeen. Vielä samalla kaudella hän ehti edustaa vanhoja seurojaan, Ahmoja ja Hermestä kumpaakin 17 ottelussa. Newcastlesta Järvinen palasi Hyvinkäälle mutta Ahmojen palkanmaksuvaikeuksien myötä hän päätti kautensa Hermeksessä.

Värikkään, neljä joukkuetta ja kolme maata käsittäneen kauden jälkeen Järvinen lähti taas hieman eksoottisempaan kiekkomaahan, Ranskaan. Ranskan pääsarjajoukkueessa sinivalkoisia värejä pitivät yllä myös Tommi Hämäläinen ja Petri Lehtonen. Vielä runkosarjassa Järvisen peli ei kulkenut toivotulla tavalla, mutta pudotuspeleissä hän oli kahdeksalla tehopisteellään auttamassa joukkuetta pronssille.

Grenoblesta Järvinen lähti Norjan pääsarjaan, I.H.K. Spartan joukkueeseen kaudeksi 2005–2006. Kausi Spartassa ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Järvinen pelasi vain 15 peliä ja teki niissä kolme syöttöpistettä – kausi oli miehelle ensimmäinen maaliton sitten kauden 1997–1998.

– Norjassa pääsin pelaamaan ihan hyvin, mutta ei vain kulkenut. Se oli vaimolle ehkä ensimmäinen sellainen kerta, kun tuli mieleen, että mitähän nyt? Peli ei kulkenut, lapset oli pieniä ja oltiin perhana Norjassa.

Iso-Britannia, Tanska, Ranska ja Norja ovat kaikki vielä pieniä kiekkomaita, mutta I-divisioonassa loistaneelle Järviselle ne tarjosivat mahdollisuuden pelata jääkiekkoa ammatiksi.

– Matkailu avartaa. En ollut Suomessa ylimmän tason pelaaja eikä nuorten Mestis-palkkioilla elänyt. Halusin pelata jääkiekkoa ammatikseni ja menin sinne, missä se oli mahdollista. Niiltä kausilta on paljon hyviä muistoja.

– Jotain tarjouksia oli Suomestakin, mutta jotenkin tuntui, että halusin jotain muuta. Mukavuudenhaluisena halusin omat kesäharjoitukset, elämänkokemusta ja enemmän palkkaa. Siinä oli mielestäni kolme ihan hyvää syytä lähteä ulkomaille.

Paluu Suomen kaukaloihin

Norjasta Järvinen palasi Mestikseen, tällä kertaa jälleen Turkuun ja TuToon, jota valmensi eräs Hermeksen ajoilta Järviselle tuttu, kaljupäinen herrasmies, Ismo Lehkonen.

– Kymmenen vuoden jälkeen tiemme kohtasivat uudelleen. Hermeksessä en mahtunut kokoonpanoon eikä ollut mitään käyttöä, mutta TuTossa tultiin pelillisesti paremmin juttuun. Paljon ollaan välillä eri mieltä pelistä ja muista jääkiekkoon liittyvistä asioista, mutta se on sellainen miehekäs vuorovaikutus. ”Ika” antaa minun pelata omaa peliäni niin kauan kun tulosta tulee.

Ja tulosta TuTossa tuli. Kahden kauden, 2006–2008, aikana Järvinen teki runkosarjassa ja pudotuspeleissä yhteensä 96 pelissä yhtä monta tehopistettä ja tehotilasto jäi käsittämättömät 77 pykälää plussalle. Jälkimmäisen kauden päätteeksi Järvinen pääsi myös nostamaan Mestiksen mestaruuspystiä joukkueensa kapteenina.

– Kyllä se +46 toisella kaudella TuTossa on uran paras saavutus.

Miehen loistavat otteet noteerattiin myös SM-Liigan puolella. Järvinen pääsi debytoimaan SM-liigassa 31-vuotiaana TuTon mestaruuskauden syksyllä, jolloin hän kävi puolustajaparinsa Kai Syväsalmen kanssa HPK:ssa kahden ottelun lainalla.


Ilveksessä Pasi Järvinen oli elämänsä kunnossa mutta polvivamma pilasi kauden.

Kolme Mestiksen mestaruutta, yhtä monta puolustajien pistepörssin voittoa ja yksi tehotilaston voitto olivat meriittejä, jotka saivat Tampereen Ilveksen kiinnostumaan Järvisen palveluksista. Try-outin kautta ”Pablo” lunasti itselleen yksivuotisen sopimuksen, mutta kausi meni täysin piloille harjoitusottelussa tulleen polvivamman vuoksi. Kuntouduttuaan Järvinen pääsi pelaamaan Ilveksessä yhteensä 10 ottelua, mutta se oli kuitenkin laiha lohtu, syksyllä uransa parhaassa kunnossa olleelle puolustajalle.

– Kukapa sen tietäisi, hyvinkin saattaisin pelata. Se on jäänyt kaivelemaan. Olin silloin erittäin hyvässä kunnossa ja pelasin erittäin laadukasta lätkää. Ehjänä jos olisin pysynyt koko kauden Tampereella, niin voi olla, että pelaisin.

Epäonnistuneen Ilves-kauden jälkeen Järvinen siirtyi HPK:hon kokeilemaan siipiään. Tulos jäi kuitenkin laihaksi eikä kolmen kuukauden testijakso tuonut pidempää sopimusta. Kun liigaovet sulkeutuivat toistaiseksi, suuntasi Järvinen takaisin Mestikseen. Uusi seura löytyi Kymijoen rannalta Kymenlaaksosta. Marraskuussa 2009 hän solmi KooKoon kanssa yksivuotisen pelaajasopimuksen ja keväällä 2010 uuden samanlaisen.

– HPK:ssa kun ei vauhti riittänyt liigakarkeloihin, niin sitten oli mietinnän paikka. Lopettaako, lähteäkö ulkomaille vai mitä tehdä? Ulkomailta tuli vain taloudellisesti huonoja tarjouksia mutta sitten vähän kuin taivaanlahjana ”Ika” tuli tänne ja se oli sitten aika luonnollinen yhtälö, Järvinen kertaa siirtonsa taustoja.

» Lähetä palautetta toimitukselle