- Tulen tänne erittäin suurella mielenkiinnolla ja sydän intoa puhkuen valmiina tekemään työtä Hokin ja koko Pohjois-Suomen kiekkoilun eteen, Suikkanen kommentoi tuoretta pestiään.
Linnapaitojen Mestis-ajan kolmas valmentaja loi aikanaan mittavan pelaajauran pääasiassa Oulun Kärppien paidassa. Petonutussa mies pääsi juhlimaan myös Suomen mestaruutta. Kevään 1981 jälkeen Suikkanen sai odottaa toista SM-kultaansa kymmenen vuoden ajan. Suikkanen päätti pelaajauransa keväällä 1991 Turun Palloseuran paidassa saavutettuun mestaruuteen.
Kotimaan kaukaloiden lisäksi Suikkanen kiekkoili NHL-seura Buffalo Sabresin organisaatiossa kolmella kaudella. NHL-jäille Suikkanen pääsi kaksi kertaa, joten aika Pohjois-Amerikassa vierähti lähinnä Sabresin AHL:ssä pelanneessa farmijoukkue Rochester Americansissa. Vuonna 1983 Suikkanen pääsi juhlimaan Calder Cupin voittoa eli AHL:n mestaruutta.
Suikkanen ehti edustamaan urallaan myös Suomen maajoukkuetta. Miehen komein saavutus leijonapaidasta on Calgaryn olympiahopea vuodelta 1988. Lisäksi Suikkanen on pelannut kahdet nuorten ja yhdet aikuisten MM-kisat.
- Olen saanut olla mukana loistavissa joukkueissa viidentoista vuoden pelaajaurani aikana. Se on antanut hyvän ponnahduslaudan tähän hommaan, sillä niistä vuosista on jäänyt asioita päähän. Sen lisäksi että olen saanut olla hyvissä joukkueissa, olen saanut pelata myös huippuvalmentajien alaisuudessa.
- Nimet kuten Scotty Bowman, Mike Keenan, Alpo Suhonen, Hannu Jortikka, Kari Mäkinen ja Rauno Korpi ovat siitä hyviä esimerkkejä. Jokaiselta on tarttunut takaraivoon asioita, miten hommat hoidetaan ja joiltakin jopa, että miten asioita ei missään tapauksessa hoideta, Suikkanen jatkaa.
Palava into toi Suikkasen Hokkiin
Kajaanin Edustushokin johtokunnan varapuheenjohtaja Timo Karppinen kertoo päävalmentajan pestin herättäneen runsaasti kiinnostusta. Manageri Olli-Pekka Hakkarainen valmisteli valmentaja-asiaa ja teki esityksensä johtokunnalle, joka päätyi valinnassaan Suikkaseen.
- Vaakakupissa painoi erittäin mittava pelaajakokemus ja laaja kokemus valmentajanakin. Hänellä ei vielä ole kokemusta Mestis-tasolta, mutta sekin puoli tulee korjaantumaan, Karppinen toteaa.
- Toinen tärkeä tekijä valinnalle on pohjoissuomalaisuus. Suikkanen tuntee pohjoisen kentät ja Oulun Kärpät. Se syventää entisestään hienoa yhteistyötämme. Suikkasella on erittäin palava into kehittyä valmentajana. Hän osallistuu kauden aikana myös markkinointitiimimme toimintaan, Karppinen jatkaa.
Hokin penkin taakse motivoituneena astuva Suikkanen pitää yhteistyötä Kärppien kanssa isona asiana koko kainuulaiselle jääkiekolle.
- Tällaiseen organisaatioon on hieno tulla. Pelasin kiekkoa korkealla tasolla viisitoista vuotta, josta vajaat kolme vuotta Amerikassa ja vuoden Turussa. Suurimman osan urastani edustin Kärppiä ja minulla onkin kärppäsydän.
- Yhteistyö on iso asia kainuulaisen kiekkoilun kehittymisen kannalta. Mielestäni Kärpillä on tällä hetkellä Suomen paras organisaatio ja siinä on hyvä olla pikkuveljenä. Oulussa valmentajina on entisiä pelikavereita ja Jalosen Kari on jopa lapsuuskaveri. Olemme pelanneet samassa ketjussakin, joten ajatus varmasti toimii, Suikkanen jatkaa.
Hokki-talo rakentuu tiili kerrallaan
Kaksi edelliskautta Rovaniemen Kiekon Suomi-sarja-joukkuetta luotsannut Suikkanen iloitsee uuden seuransa upeasta menestyksestä päättyneellä kaudella. Hokki eteni mitalipeleihin ensimmäistä kertaa Mestis-aikanaan ja menetti lopulta pronssimitalit karvaan jatkoaikatappionsa myötä johdettuaan sitä ennen kahteen otteeseen.
- Hienoa että Hokki pääsi neljän sakkiin nuorella joukkueellaan. Se oli hyvin pelattu ja hyvin valmennettu. Organisaatio on hoidettu niin että sillä ollaan Suomen 20 parhaan joukossa ja Olli-Pekka Hakkaraisen sanoin joukkue on kilpailukykyinen ensi kaudellakin.
Suikkasta ei hirvitä hypätä kajaanilaisen kiekkoilun suurimpiin nimiin lukeutuvan ja ensi kaudella KooKoota valmentavan Vladimir Kolekin saappaisiin.
- Minulla on nelivitonen jalka, joten jotain saappaita sillä pystyy täyttämään. Nostan hattua Kolekille, hän on tehnyt hyvää työtä joukkueen kanssa. En silti usko että saappaat lonksuu.
- Tiili kerrallaan tässä Hokki-taloa rakennetaan. Tiiliä lisää vakaalle pohjalle. Aloitamme harjoittelun maanantaina viikko pääsiäisen jälkeen sillä porukalla, mikä Kajaanissa on. Teemme kovasti töitä, sillä työ tekijäänsä kiittää. Helvetin kovalla työmäärällä on mahdollista tapella Mestiksen kärkisijoista pienemmilläkin resursseilla.
- Tavoitteena on pudotuspelipaikka ja siitä on hyvä lähteä sitten hivuttautumaan eteenpäin. Tietysti aina pitäisi olla parempi kuin edellisellä kaudella, joten jokainen voi laskea missä silloin ollaan. Halu urheilulliseen menestykseen ei saa kuitenkaan sokaista taloudellista puolta. Kun se puoli loppuu niin pelitkin loppuvat, Suikkanen jatkaa.
Nälkäiset pelaajat kiinnostavat
Tulevan kauden joukkueeseensa Suikkanen odottaa ennen kaikkea nälkäisiä pelimiehiä.
- Haluan pelaajia, jotka ovat valmiita tekemään töitä. Toivottavasti joukkueessa on mahdollisimman paljon kajaanilaisia ja kainuulaisia pelaajia, sillä oman kylän pojat vievät hommaa entisestään eteenpäin. Ei tässä kuitenkaan mitään rajoja maakunnan ympärille piirretä, mutta Pohjois-Suomen leima otsassa on kuitenkin ykkösvaihtoehto.
- Totuus on kuitenkin se, että taidot ratkaisevat. Ei siinä aina syntymätodistusta katsota, että onko se sitten Kajaani vai Kiuruvesi, Suikkanen jatkaa.
Toukokuun alussa Kajaaniin muuttava päävalmentaja aikoo myös lyödä itsensä likoon.
- Asioita hoidetaan joko täysillä tai ei ollenkaan. Ei näitä voi auton ikkunasta hoitaa, eli tänne muutetaan. En usko matkalaukkumiehiin valmentajina enkä pelaajina.
- Joukkue ja seura menevät eteenpäin lujaa vauhtia ja olen iloinen saamastani mahdollisuudesta kehittää itseäni valmentajana. Ei tätä paikkaa rahan takia valittu. Jos raha ratkaisisi niin en olisi jääkiekkovalmentaja.
- Yhdessä tekemällä tästä mennään eteenpäin. Samanlaisia jätkiä tässä ollaan ja kaikki soutaa samaan suuntaan. Totta kai jonkun pitää ohjata paattia, mutta en ole koskaan uskonut kurkku suorana huutamiseen vaan joku toinen ratkaisu on oltava. Jos valmentaja huutaa yhtenä päivänä niin paljon kuin ääntä lähtee, mutta homma ei toimikaan seuraavana päivänä. Mitä silloin voi tehdä kun kovempaakaan ei voi huutaa, Suikkanen kysyy.
Aika Rovaniemellä kehitti
Suikkasen piti omien sanojensa mukaan ”hypätä suoraan pöydän toiselle puolelle” heti uran viimeiseksi jääneen kauden 1990-91 jälkeen. Toisin kuitenkin kävi, ja mies toimi mm. pesäpalloseura Oulun Lipon toimitusjohtajana usean vuoden ajan.
Valmentajanuransa Kärppien A-nuorten joukkueesta aloittanut Suikkanen valmensi kaksi edelliskautta Suomi-sarja-joukkue Rovaniemen Kiekkoa. Aika Lapin pääkaupungissa oli miehelle antoisaa.
- Vaikka pelasimme lainausmerkeissä vain Suomi-sarja-tasolla, oli siinä se etu, että joudut tekemään siellä kaiken itse. Ei siellä ole mitään fysiikkavalmentajia tai muita vaan kaikki on tehtävä itse välillä kantapään kauttakin oppien. Jos olet valmentajana liigassa, sinulla on seitsemän kaveria siinä ympärillä. Alemmalla tasolla joudut ottamaan itse vastuun lähes kaikista asioista, Suikkanen vertaa.
- Harmi että Rovaniemen projekti ei päättynyt sarjanousuun. Lapin pojat kangistuivat kalkkiviivoilla kun emme pärjänneet ihan vielä etelän porukoille. Saimme kuitenkin nostettua RoKin ylivoimaiseksi joukkueeksi pohjoislohkossa.
