Vuonna 2004 perustetun D-Kiekon takaa löytyy pitkä ja mutkikas historia.
TUL-henkistä jääkiekkoa ryhdyttiin Jyväskylässä pelaamaan 1960-luvun lopulla. Ensin kiekkoiltiin joitakin vuosia Jyväskylän Pallokerhon ja Jyväskylän Toverien nimellä. 1970-luvulta 1980-luvun lopulle seurana oli Jyväskylän Lohi ja sen jälkeen muutaman vuoden ajan Lohi-Kiekko.
Seuraava inkarnaatio oli vuonna 1993 perustettu Diskos, jonka nimissä kiekkoperhe keräsi toistaiseksi suurimmat saavutuksensa. Diskos nousi I divisioonaan ensimmäisen kerran 1995, pelasi useana keväänä ykkösdivisioonan tai Mestiksen pudotuspeleissä ja ylsi keväällä 2000 jopa liigakarsintoihin.
Talousvaikeudet pakottivat Diskoksen säästölinjalle kaudella 2001-02, ja tästä seurasi putoaminen Suomi-sarjaan. Kahden siellä vietetyn kauden jälkeen Mestis-vuosina kerätty velkataakka lopulta suisti seuran konkurssiin.
Diskoksen toimintaa jatkamaan perustettu D-Kiekko aloitti taipaleensa syksyllä 2004. Jääkiekkoliiton määräyksestä sarjataso oli alin mahdollinen, III divisioona. Entisistä Suomi-sarja- ja Mestis-pelaajista koottu joukkue nousi sieltä kahdessa vuodessa eli nopeimman mahdollisen aikataulun mukaan takaisin Suomi-sarjaan.
1950-luvulla toimineelta jyväskyläläiseltä jääkiekkoseuralta lainattua Diskos-nimeä kantavat yhä seuran juniorijoukkueet. Myös edustusjoukkue saattaa lähivuosina ottaa perinteikkään ja omalaatuisen nimen taas käyttöönsä.
– D-Kiekon alkuaikoina vanha nimi koettiin rasitteeksi, mutta nyt tuntuu siltä, että aika on kohta kypsä nimenmuutokselle. Diskos on tunnettu nimi ja paljon iskevämpikin kuin D-Kiekko. Jos Mestikseen noustaan, voisi olla oikea hetki ottaa se taas käyttöön, D-Kiekon sihteeri ja Diskos-juniorien puheenjohtaja Kalle Paltamaa tuumii.
Tavoite Mestiksen keskikastissa
Diskos kuului kulta-aikoinaan vanhan ykkösdivisioonan kärkipään joukkueisiin. Menestyksestä maksettiin kuitenkin kova hinta, kun talousongelmat ensin näivettivät ja lopulta kaatoivat seuran.
D-Kiekon nykyisen seurajohdon visioissa pelaaminen Mestiksessä on yhä tavoite. Samalla strategialla kuin 1990-luvulla sinne ei kuitenkaan olla enää lähtemässä.
– Mestiksen pienimmät budjetit ovat nyt noin 200 000 euron luokkaa, ja sille tasolle meilläkin voisi olla mahdollisuuksia. Tuollaisella budjetilla voitaisiin saada jalkeille sarjan keskikastissa kamppaileva joukkue, koska Jyväskylän seudulla on kuitenkin paljon hyviä nuoria pelaajia, joilla on urallaan vielä kilpailullisia tavoitteita, Kalle Paltamaa arvioi.
– Se on kuitenkin selvää, että velkaa ei enää lähdetä tekemään. Budjettikuri on nyt tiukka. Sitä ei syödä, mitä ei ole.
Budjettikuri on pitänyt D-Kiekon velattomana seurana, mutta toiminta on ollut varsin pienimuotoista. Tällä kaudella budjetti on noin 60 000 euroa.
Nousu tavoitetasolle edellyttää siis budjetin kolmin- tai nelinkertaistamista. Miten tähän voitaisiin päästä?
– Tämän kevään menestyksen myötä moni entinen yhteistyökumppani ja aktiivi on ottanut yhteyttä ja ilmaissut kiinnostuksensa lähteä taas mukaan toimintaan. Jos Mestikseen noustaan, tukijoita ja tekijöitä riittää varmasti enemmän kuin nyt, Paltamaa vastaa.
– Jos nousemme pelaamalla jo tänä keväänä, täytyy ryhtyä laajamittaisesti kartoittamaan, ketkä olisivat tulossa mukaan ja millaisin panoksin.
Jos budjetin kasvattaminen ei onnistu, ei D-Kiekko ole ehdoin tahdoin Mestikseen tunkemassa. Diskoksen viimeinen Mestis-kausi vietiin läpi nykyisen kokoisella budjetilla, eikä tuloksissa ollut kehumista. Toista samanlaista kautta ei haluta nähdä seura- eikä valmennusjohdossakaan.
– Uskottavuus on säilytettävä, ja pelaamisen on oltava sellaista, että yleisö haluaa sitä katsoa. Pelillisesti meidän olisi kyettävä sarjan keskitason kiekkoon, Paltamaa linjaa.