Aivan kuin Leijonien osalta jääkiekon MM-kisojen sijaan tällä hetkellä tapeltaisiin jalkapallon kuninkuudesta. Turnauksen kahdessa avauspelissään suomalaiset ovat värkänneet kussakin vain yhden osuman, mutta molemmalla kerralla sekin on piisannut voittoon.
Suomi on puolustanut niin tarkasti, että niukemmalla viimeistelylläkin se on kyennyt päihittämään haastajansa. Sunnuntain Slovakia-voitostaan Leijonat voivat puolustuksensa lisäksi suuresti kiittää loistavasti torjunutta maalivahtiaan Petri Vehasta.
Suomen ainoan häkin Slovakiaa vastaan sivalsi Janne Pesonen.
Jarkko Immosen kipparoima vitja sai mainiosti kiekon hyökkäyspäähänsä, ihmenuori Mikael Granlund pystytti toimistonsa slovakialaisten maalin taakse ja vippasi sieltä lätyn pömpelin eteen Pesoselle, herra pyörähteli ensin valssikierroksen, jonka jälkeen laukoi Leijonien voitto-osuman.
Taisto käynnistyi slovakialaisten ohjaksissa
Taisto käynnistyi vahvalla slovakialaisten hallinnalla. Erän avauspuoliskon maa piti kiekkokontrollin käsissään. Suomi sen sijaan lähti kamppailuun verkkaisesti ja joukkueella ilmeni ongelmia hyökkäyspelaamisessaan. Etenkin slovakialaisten erinomaisen karvauspelaamisen vuoksi Suomi eteni hyökkäyksissään paljon taistelupartneriaan hitaammin.
– Emme pystyneet pelaamaan omaa parasta peliämme tänään ja varsinkin ottelun alku oli meille vaikea. Slovakia oli heti alusta alkaen valmis pelaamaan, kun taas meillä oli erityisesti hyökkäyspelaaminen hankalaa, manasi koitoksen jälkeen Suomen luotsi Jukka Jalonen.
Ongelmistaan huolimatta Leijonat avasivat ottelun maalihanat. Suomi näytti toteen jääkiekon lainalaisuuden momentum pelinä, ensin slovakialla oli mainio mahdollisuus heilutella maaliverkkoa 2vs1-hyökkäyksensä päätteeksi, mutta maa ei onnistunut hyödyntämään sitä.
Tämän jälkeen ote siirtyi Suomelle, Jarkko Immosen vitja pisti hulinaksi slovakkien puolustuspäässä, Granlund leipoi maalin takaa syötön Pesoselle, joka siirsi sinivalkoiset johtoon.
Niitti vapautti Leijonien pelaamista. Onnistumisensa jälkeen joukkue kaappasi taiston haltuunsa, mutta sen vaikeudet hyökkäyspelaamisessaan jatkuivat. Suomi käynnisti hyökkäyksiään yhä etanamaisesti.
Toinen erä eteni tasaisesti, mittelö aaltoili päästä päähän. Molemmilla riitapukarilla oli paikkansa erässä, mutta lisähäkkejä ei syntynyt.
Joukkueiden hyökkäyspelaaminen olisi vaatinut nälkää lisää, peliväline saatiin kuskattua ylös, mutta ratkaisuja olisi pitänyt yrittää hanakammin. Tosin viimeistelyä vaikeutti rutkasti kummankin maan tarkka oman pään pelaaminen.
”Maalinteko tuntuu olevan hankalaa”
Päätöserään marssittiin Leijonien johdossa. Vaikka Suomella oli johtoasemansa puolustettavanaan, niin silti maa ei lähtenyt pelaamaan passiivisesti, vaan pyrki hyökkäämään.
Sinivalkopaitaisilla oli edelleen kuitenkin hankaluuksia hyökkäyspelaamisessaan, se vei kyllä peliä ja sai kuskattua lätyn ylös, mutta tärkeimmillä hetkillä ontui. Joko ratkaisut jäivät uupumaan tai sitten maalintekoyritykset eivät olleet kovin kaksisia.
Huomionarvoisinta erässä oli, että Suomi alkoi enemmän voittamaan kaksinkamppailutilanteita. Tämän vuoksi slovakialaiset sortuivat jäähyilyynkin muutaman kerran. Ylivoimiaan Suomi ei kuitenkaan onnistunut hyödyntämään.
Maan ylivoima toimi kehnosti koko matsin ajan, joko Suomi ei millään meinannut ensin saada pyörityksiä pystyyn erikoistilanteillaan tai sitten viimeistelyratkaisunsa olivat surkeita, maskipelaaminensa oli myös olematonta.
– Maalinteko tuntuu olevan hankalaa. Lopussa hallitsimme kiekkoa, mutta emme pystyneet iskemään enempää maaleja. Ylivoimakaan ei toimi ja sen suhteen meillä on paljon vielä tekemistä, Jalonen harmitteli.
Ottelun lopussa hallinta siirtyi Slovakialle. Se pyrki kipuamaan kamppailussa ahnaasti tasoihin, mutta riittävän hyviä maalintekopaikkoja maa ei kyennyt luomaan. Koitos päättyikin lopulta Suomen 1–0-voittoon.
Tappiosta huolimatta Slovakian päävalmentaja Vladimir Vujtek oli tyytyväinen suojattiensa esitykseen.
– Pelasimme erittäin hyvin tänään ja varsinkin alussa olimme jopa parempia kuin viime vuoden maailmanmestari Suomi. Heidän maalivahtinsa oli kuitenkin erittäin hyvä ja lopussa emme enää pystyneet pelaamaan omaa peliämme.