"Hexi" Riihirannan veri vetää kisapaikalle

MAAJOUKKUE / Haastattelu
Jääkiekkomaajoukkueen entinen joukkueenjohtaja Heikki Riihiranta seuraa yhä mielenkiinnolla Leijonien edesottamuksia. Nykyisin hän pystyy nauttimaan pelistä viihteenä, toisin kuin vaihtoaitiossa ollessaan, kun työn paine ja jännitys kihelmöivät koko ajan. Jatkoajan haastattelussa Riihiranta kertoo aikovansa kisapaikalle tänäkin vuonna − ja nimenomaan pelkkänä katsojana.

Kun Hannu Aravirran pitkä päävalmentajakausi Suomen maajoukkueessa päättyi, päättyi samalla yksi vielä pidempään kestänyt työsuhde. Reilun vuosikymmenen ajan joukkueenjohtajana toiminut Heikki Riihiranta siirtyi muun valmennusjohdon tavoin sivuun ja teki tilaa seuraajalleen Timo Jutilalle.

Kolme päivää ennen kevään 2008 MM-kisojen alkamista Riihiranta vastaa puhelimeensa Espanjassa ja suostuu haastatteluun. Hän ei ole etelässä kiekkoa paossa, vaan päinvastoin "Hexi" odottaa jo pääsevänsä seuraamaan kisoja.

Kisoissa paikan päällä käyminen on Riihirannalle pinttynyt tapa, joka on jäänyt päälle virkatehtävien jälkeenkin. Kanadaan hän aikoo lähteä viimeiseksi kisaviikonlopuksi.

– Joukkuetta en mene tervehtimään, ellei erikseen kutsuta. Haluan antaa heidän olla niin rauhassa kuin haluavat. Niin minä itsekin aina halusin, ja tiedän sen merkityksen, Riihiranta kertoo.

MM-ympyrät vetävät puoleensa, mutta maajoukkueen henkilöstöön hän ei myönnä haikailevansa takaisin. Lähes 12 vuoden rupeama oli pitkä aika, eikä hän olisi pystynyt sellaista työsarkaa hoitamaan, ellei yksityisyrittäjän työ olisi sallinut pitkiä poissaoloja leipätyön ääreltä. Nyt hän on ehtinyt enemmän keskittyä "myyntimiehen hommiin" eli liikelahjoja ja promootiopalveluja tarjoavan yrityksensä hoitamiseen.

Yksi maajoukkueen joukkueenjohtajan tärkeistä tehtävistä on tehdä maajoukkueympyröistä viihtyisä työmaa. Koska suomalaispelaajilla ei ole ollut tapana kieltäytyä maajoukkuekutsuista ilman painavaa syytä, Riihiranta arvioi nykyisen joukkueenjohdon onnistuneen tehtävässään. Leijonaryhmä on viihtyisä yhteisö.

– Se on samanlaista esimiehen vastuuta kuin työpaikalla. Työhön kuuluu hengen ja fiiliksen rakentamista. Pitää olla niin, että kaikilla on kiva tulla treenaamaan ja pelaamaan.

Tunnetusti myös joukkueen käytännönjärjestelyistä kuten ruokailuista ja kulkemisista huolehtiminen on joukkueenjohtajan tehtäviä, mutta nykyisin Jääkiekkoliitto tekee suunnitelmat entistäkin tarkemmiksi ja joukkueenjohtaja vain valvoo toteutusta paikan päällä. Ongelmatilanteissa pitää sitten pystyä reagoimaan.

Riihirannan aikana joukkueenjohtajalla oli vahva vastuu myös mediasuhteiden hoitamisesta. Hänen mielestään järjestelyt toimivat tuolloin molemmin puolin hyvin, eikä Riihirannalle jäänyt pahaa sanottavaa tiedotusvälineistä.

– Mediaa pitää palvella oikein ja järkevissä määrin. Pitää antaa tarpeeksi tietoa ja olla rehellinen, niin silloin mediakin on kiltisti. Joskus ennen heidän piti etsiä tietoa omin keinoin, eikä se ollut kummankaan kannalta hyvä ratkaisu.

– Kun otti mediaan riittävän avoimen suhtautumisen, silloin he saivat mitä halusivat, ja me taas saimme olla rauhassa silloin kun sitä oikeasti pyydettiin.

"Johtajuutta kaivataan"

Toimivat järjestelyt ja hyvä henki joukkueessa eivät kuitenkaan auta, jos sopimus- tai terveystilanne pakottaa kieltäytymään kisakutsusta. Tämän ongelman Suomi sai jälleen tänä keväänä kohdata.

Ennen kaikkea johtajuuspula näkyy puolustuksessa. Entinen huippupakki Riihiranta kehuu nuoremman polven kiekollisten pakkien kuten Ville Koistisen, Janne Niskalan ja Sami Lepistön taitoja ja suo heille mielellään suuren vastuun, mutta:

– Enemmänkin harmittaa se, että niin hyviä jäi puuttumaan. Nummelin, Timonen ja nyt Pitkäsen loukkaantuminen, harmittavia juttuja. Ylivoima on erittäin tärkeässä osassa, ja siinä näitä miehiä olisi tarvittu.

– Suomelta puuttuu johtajuutta. Vaikka siellä on esimerkiksi Peltosen Villen ja Jokisen Ollin kaltaisia tärkeitä tyyppejä, muutama profiilipelaaja olisi tarvittu pelkästään henkisen merkityksen vuoksi.

style="border: solid 1px #ddd; border-right: solid 1px #ddd; padding: 4px;">,,

"MM-turnaus on vähän kuin NHL:n loppupelit, samanlaista taistoa jokainen ottelu."

– Heikki Riihiranta

Suomen menestysmahdollisuuksiin Riihiranta uskoo silti. Joukkueen tärkeimmäksi pelaajaksi hän nimeää ennakoidusti Niklas Bäckströmin, joka Riihirannan mielestä voi johdattaa Suomen pitkälle.

– Turnauksessa henki ja tulokset ratkaisevat. Suomella on ihan hyvät mahdollisuudet näissäkin kisoissa, koska marginaalit kuuden−seitsemän kovimman kiekkomaan välillä ovat hyvin pienet.

Riihirannan peräänkuuluttamaa johtajuutta voi piillä nuoremmassa kaartissa. Hän painottaa, että Ville Peltosen kaltaiset kokeneet luottomiehet ovat aina tärkeitä miehiä sekä kentällä että pukukopissa, mutta usein kisojen aikana esiin uusiakin hengenluojia.

– Nykyisen joukkueen vanhemmista kavereista olen melkein kaikki tavannut jossain vaiheessa maajoukkueessa. Näistä nuoremmista en joitakuita tunne henkilökohtaisesti ollenkaan. He voivat nousta ihan eri tavalla esiin.

– MM-turnaus on vähän kuin NHL:n loppupelit, samanlaista taistoa jokainen ottelu.

Rentoutuneemmin katsomossa

"Hexi" Riihiranta pelasi 70-luvun alussa neljät MM-kisat, mutta niitä aikoja hän ei suostu vertaamaan tähän päivään. Silloin lähes kaikki maajoukkuepelaajatkin kävivät töissä tai opiskelivat. Tosin Riihirannalle juuri MM-kisat olivat portti ammattilaisuuteen, sillä vuoden 1974 kisojen onnistumisen jälkeen hän sai sopimuksen WHA:n Winnipeg Jetsiin.

– Edelleenkin MM-kisat avaavat monelle pelaajalle portin Pohjois-Amerikkaan. Nykyisestä Suomen joukkueesta en kyllä osaa sanoa, kuka tai ketkä voisivat kuulua niihin. Pitää nähdä ensin pari peliä.

– En enää tarkkaile yksilöitä samalla tavalla kuin maajoukkueessa Aravirran aikana, jolloin tein pelaajaraportteja. Nykyisin katson pelejä kuin normaali katsoja, seuraan itse peliä yksittäisten pelaajien sijaan.

Tällainen passiivisen katsojan rooli sopii intohimoiselle mutta ikääntyvälle kiekkomiehelle mainiosti.

– Kyllä siellä kaukalon reunalla on paljon kauheampi olla, sellainen jännitys on koko ajan. On kiva olla rentoutuneena katsojana ja nauttia pelistä viihteenä, nauraa lokakuussa 60 vuotta täyttävä Riihiranta.

Tunteella Riihiranta elikin mukana. Ikimuistoisista kultajuhlista 1995 moni katsoja varmasti muistaa näyn, kun paljon kiekkomaailmaa nähnyt joukkueenjohtaja kyynelehti onnesta.

Se on myös luonnollisesti Riihirannan maajoukkueuran lämpimin muisto. Huonoimmista muistoista hän ei mainitse mitään yksittäistä, vaan puhuu yleisesti puisevanmakuisista hopeamitaleista.

– Muutaman kullan puuttuminen jäi harmittamaan todella paljon, sillä ne joukkueet olisivat ansainneet enemmän.

» Lähetä palautetta toimitukselle