Vuonna 2002 historiansa ainoan kultamitalin voittaneen Slovakian viime vuodet MM-kisoissa olivat olleet mollivoittoisia. Maajoukkuetta uhkasi ikääntyminen ja vanhan sukupolven jääminen syrjään. Kärkimaista viime vuosina jääneeltä maalta ei hirveästi odotettukaan Helsingin MM-kisoissa.
Slovakian taival ei alkanutkaan Helsingissä mairittelevasti. Kahdessa ensimmäisessä pelissä tuli takkiin, joten lähtökodat kisoihin eivät olleet otollisimmista päistä.
Hiljalleen joukkue alkoi saada kuitenkin pelien edessä paremmin ja paremmin tuoreen päävalmentaja Vladimir Vujtekin pelitavasta kiinni. Kun oman pään puolustus parani askel askeleelta, alkoivat tiukat pelit kääntyä slovakkien eduksi.
Vaikka puolustus koki kovia menetyksiä kisojen aikana, nähtiin turnauksen suurin yllätys, kun Slovakia yllätti puolivälierissä vahvan pelin jälkeen Kanadan. Kun vahva meno jatkui Tšekki-kamppailussa, oli kisojen suurin yllätys kasassa.
Edes finaalin romahdus Venäjää vastaan ei poista sitä seikkaa, että näiden kisojen koskettavin tarina tuli Slovakian puolelta. Joukkueen matkaa läpi kisojen tutkaillessa sensaatiolle löytyy järkevät perustelut. Ei ollut sattumaa, että joukkue käänsi tiukat pelit hyvällä prosentilla itselleen.
Oikeanlaista johtajuutta
Joukkueen parantuneet otteet voidaan nähdä kävelleen käsi kädessä joukkueen kapteeni Zdeno Charan otteiden kanssa. Isokokoinen puolustaja oli turnauksen alussa hukassa joka puolella kenttää ja täysin pihalla pelitapahtumista.
Hiljalleen maailman paras puolustaja alkoi kuitenkin saada pelistään kiinni. Kapteenin herääminen tulikin tärkeään paikkaan. Chara oli joukkueen ylivoimaisesti paras pelaaja tärkeässä lohkovaiheen päätöspeleissä, kun joukkue pelasi selkä seinää vasten. Sen jälkeen kentällä nähtiin tuttu NHL:ää dominoinut puolustaja turnauksen loppuun saakka.
Jos Chara johti joukkueen puolustusta, oli hyökkäyksessä myös konkari, jonka pelillistä sekä henkistä arvoa slovakialaisryhmälle ei voi kiistää. Kokenut Miroslav Satan ei ole enää raketti luistimilla, mutta silti mies oli joukkueensa tärkein pelaaja ratkaisuhetkillä, ja näytti esimerkillään mallia muuten melko nimettömälle hyökkäykselle.
Kuten päävalmentaja Vujtekin myönsi pelien jälkeen, olivat edellä mainittu kaksikko valtavassa roolissa Slovakian yllätyksessä. Kentällä esitettyjen loistavien otteiden lisäksi miehet olivat luomassa joukkueen sisällä tšekkiläiskäskijän mukaan jotain ainutlaatuista tekemisen ilmapiiriä, jota ei voi väheksyä joukkueen menestyksen takana.
Keskialue tukossa
Kahden henkisen johtajan lisäksi Slovakialla oli kasassa yksinkertainen, mutta tehokas pelitapa, mikä palveli joukkueen nopeaa ja vikkelää hyökkäyspeliä.
Ainutlaatuinen keskialueen träppi yhdistettynä kivenkovaan puolustukseen oli erityisen esillä Kanada-voitossa sekä Tšekin kukistumisessa. Molemmissa kamppailussa vastustaja hakkasi läpi ottelun päätään slovakialaispuolustukseen.
Tähän kun lisätään maalinsuulla loistanut ja puolustuspelin rauhoittanut Jan Laco, oli puolustuksen osalta kaikki ainekset menestykselle olemassa.
Kun kiekonriistoja saatiin tehtyä jo keskialueella, avasi se jatkuvasti vastaiskujen mahdollisuuden joukkueelle. Slovakian nopea hyökkäys pääsi sitä kautta käyttämään suurinta vastuutaan, ja joukkue iskikin suurimman osan maaleistaan nimenomaan nopean pelinkäännön jälkeen syntyneistä ylivoimahyökkäyksistä.
Kun kuumat ratkaisupelaajat yhdistetään joukkueen toimivaan pelitapaan sekä joukkueen sisällä syttyneeseen näyttämiseen haluun, nähtiin näiden kisojen hienoin tarina. Nämä kisat olivat valtava asia koko slovakialaiselle jääkiekkoilulle.
Ennen kaikkea kisat odottivat kuitenkin sen, että kohtalaisellakin kokoonpanollakin voi pärjätä, mikäli joukkueen pelitapa toimii ja ratkaisevilla paikoilla on tarvittavaa pelillistä johtajuutta.