Mielipide

Suomi – pelitapa riitti, materiaali ei

MAAJOUKKUE / Kolumni
Viime kevään maailmanmestarilla Suomella kevään teemana oli kohdata kotikisojen haasteet, joista joukkue selvisi läpi tyydyttävällä tavalla. USA-puolivälierävoiton jälkeen odotukset olivat korkealla, mutta Venäjälle kärsityn välierätappion ja Tšekille hävityn pronssipelin jälkeen turnauksen loppumaku jäi happamaksi.

Viime kevään maailmanmestari Suomi rakensi kotikisojen joukkueensa pitkälti edellisvuoden menestysrungon varaan. Muutamat loukkaantumiset ja kieltäytymiset vaikeuttivat kokoamistyötä, mutta NHL:stä saapuneet positiiviset uutiset ohjasivat lähtökohtia parempaan suuntaan.

Viime vuoden kultajoukkueen kapteenin Mikko Koivun, Detroit Red Wingsin hyökkääjän Valtteri Filppulan ja Carolina Hurricanesin Jussi Jokisen saaneen joukkueen haasteet liittyivät alempien ketjujen kombinaatioihin.

Ennen MM-kisojen alkua Suomi eteni voitosta voittoon harjoitusotteluiden puolella ja pelillisesti suunta oli oikea. MM-turnauksen alussa Suomen pelin tutut kulmakivet tiivis puolustuspeli ja kiekkokontrolli olivat hyvällä tasolla ja ainoastaan maaliteko tuotti vaikeuksia.

Turnauksen edetessä onnistumisia tuli erityisesti ykkösketjun osalta, mutta isoimmat ongelmat kohdistuivat Jarkko Immosen johtamaan kakkosketjuun.

Pelillisellä puolella haasteita tuli vastaan erityisesti pohjoisamerikkalaisia joukkueita vastaan. Alkulohkossa Suomi hävisi niin Kanadalle kuin USA:lle ja ennen puolivälieriä joukkueella sekä valmennusjohdolla oli tutkiskelun paikka.

Puolivälierissä vastaan tullut USA kaatui kun kaatuikin pelillisen petrauksen ja viime hetken Jesse Joensuun tekemän osuman myötä.


Suomi jäi ilman palkintoa kotikisoissaan.

Tärkein kohta petti

Välierissä Venäjää vastaan Suomi aloitti hyvin, mutta heikot hetket käänsivät pelin voittoon marssineelle itänaapurille. Leijonien maalilla Petri Vehaselle ei osunut paras päivä ja Venäjän toisen erän osumien kohdalla joukkueen selkäranka katkesi.

Välierätappion jälkeen katseet kääntyivät nopeasti kohti pronssiottelua ja Tšekin kohtaamista. Teemana oli saada palkinto hyvin kannustaneelle kotikisojen yleisölle, mutta sitäkään Leijonat eivät pystyneet tarjoamaan.

Suomen otteet olivat pronssiottelussa epävarmoja ja jo puolustusosastolta lähtien nähtiin paljon harhasyöttöjä. Maalilla Vehanen jatkoi haparointia ja Tšekki pääsi karkuun.

Kolmannen erän loppupuolen kavennus ei Leijonille riittänyt, vaan Tšekki pystyi taistelemaan ja pitämään Suomen maalitykit viimeisillä minuuteilla nollilla. Täten kotiyleisö ei päässyt juhlimaan pronssimitaleja.

Turnauksen aikana Leijonien suurimmat ongelmat kohdistuivat ketjuyhdistelmiin ja pelaajamateriaaliin. Ainoaksi positiiviseksi ja toimivaksi kohdaksi hyökkäyksen puolella nousi ykkösketju, jossa erityisesti kapteeni Koivu ja Filppula pelasivat huippukisat.

Muualla ongelmia ja haasteita oli koko turnauksen aikana, eikä toimivia yhdistelmiä löytynyt kuin ajoittain.

Suurin ongelma liittyi kuitenkin maalintekoon. Paikkoja riitti, mutta tehokkuus oli hyvin vaatimatonta. Vain heikompia maita vastaan Suomi pystyi iskemään isomman määrän osumia, muuten oli hankalaa.

Mitä tehdä?

Viime kevään MM-kisoissa Suomi onnistui lähes kaikessa ja taustalla olleet haasteet jäivät taka-alalle. Nyt ne tulivat esille raadollisella tavalla.

Suomen kärkipelaajat erityisesti maalivahti- ja hyökkäysosastolla ovat kovalla tasolla, mutta erityisesti puolustuksen ja materiaalin leveyden suhteen pohdittavaa riittää.

Suomelle on kehittymässä lupaavia hyökkäyspään pelaajia, mutta lähivuosina haasteet ovat jopa liian suuria. Mistä löytää Koivulle, Filppulalle ja Jokiselle takajoukkoja muidenkin kuin rouhijoiden osalta?

Suomi tarvitsee jatkossakin täydellisen onnistumisen koko joukkueen osalta, mikäli se haluaa menestyä MM-kisoissa. Päävalmentaja Jukka Jalosen luoma pelitapa mahdollistaa menestyksen, mutta mikäli yksilöt pettävät, ei hyvä pelitapakaan auta.

Viime kevään maailmanmestarijoukkueen runko on tietyllä tapaa nähnyt viimeiset päivänsä. Osaa keväällä mukana olleista pelaajista ei nähdä ehkä seuraavan kevään MM-kisoissa ja osalla joukkueeseen mahtuminen on liian iso tehtävä.

Ensi kaudella päävalmentaja Jalosella on iso urakka edessä ensi kevään MM-kisojen rungon rakentamiseen liittyen. Uusia ratkaisupelaajia on saatava laadukkaalle kansainväliselle tasolle. Pelitapa toimii, mutta nyt on saatava pelaajia, jotka pystyvät pistämään kiekkoa reppuun.

» Lähetä palautetta toimitukselle