Helsingin sunnuntai-illan finaalissa nähdään erittäin kahden hyvin eri tavalla finaaliin itsensä selvittäneen joukkueen kohtaaminen. Jos Venäjä marssi loppuotteluun lähinnä hyökkäyksen ilotulituksen turvin, on Slovakian vahvuus näissä kisoissa ollut tiivis puolustuspeli ja nopeat vastaiskut.
Venäjän kisat ovat olleet vakuuttavaa voitosta voittoon marssia. Kaikki yhdeksän peliään voittamaan onnistunut joukkue on ollut tasaisen varma suorittaja läpi kisojen, ja lähtee myös finaaliin ennakkosuosikin viitta harteillaan.
Slovakian taival ei ole ollut kisoissa yhtä suvereeni, mutta sitäkin yllätyksellisempi. Harva osasi odottaa maan selviävän edes kahdeksan parhaan joukkoon. Viime vuosien pettymys aloitti kisat hieman töksähdellen, mutta pitemmälle pelit ovat edenneet, sitä paremmin slovakialaisryhmä on pelannut.
Venäjän pudotti matkallaan kohti finaalia ensin Norjan tiukan taistelun jälkeen. Välierissä kaatui Suomi lopulta selvin lukemin. Slovakia puolestaan yllätti ensin Kanadan, jonka jälkeen kaatui rakas naapurimaa Tšekki.
Venäjä on voittanut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kolme kultaa, kun Slovakian ainokainen löytyy vuodelta 2002.
Hyökkäyksen ilotulitusta
Aivan käsittämättömän hyökkäysarsenaalin kisoihin kasanneen Venäjän suurinta vahvuutta ei näissä kisoissa tarvitse kauan pohtia. Joukkueen yksilötaito ja ratkaisuvoima hyökkäyspäässä on käsittämättömän hyvä.
Kun hyökkäyksessä häärää maailman paras tämän hetken hyökkääjä Jevgeni Malkin ja iso liuta muita NHL-tähtiä, pystyy joukkue ratkaisemaan kullan jo pelkästään yksilötaidolla.
Tähän kun lisätään tasokas ja leveä puolustus sekä huikeat kisat maalilla pelannut Semjon Varlamov, ei ole ihme, että venäläisryhmä on marssinut turnauksesta puhtaasti voitosta voittoon.
Venäjä oli Suomeakin vastaan hetken pahoissa ongelmissa, kun Leijonat laittoi tiukalla viisikkopelillä ja kiekonhallinnalla joukkueen alussa koville. Puhdas yksilötaito ja käsittämätön prosentti huippupaikoissa käänsivät kuitenkin kamppailun venäläisille, joten joukkue lähteekin finaalin varsin selvänä ennakkosuosikkina.
Viidellä puolustajalla onneen?
Jos Venäjältä löytyy turnauksen ja maailman paras hyökkääjä, on Slovakialla riveissään puolestaan viime vuosina maailman parhaaksi puolustajaksi noussut Zdeno Chara.
Joukkueen alakerran johtajan ja kapteenin johdolla Slovakia onkin marssinut finaaliin vahvan puolustustaistelun turvin.
Joukkue on pelannut kisoissa erittäin vahvaa keskialueen sumppua, mikä on yhdistetty vahvaan omaan pään pelaamiseen. Se hyydytti niin Kanadan kuin Tšekinkin hyökkäyspelaamisen täysin.
Tukkimalla keskialueen täysin Slovakia on päässyt iskemään näissä kisoissa vaarallisesti vastahyökkäyksistä. Se on todennäköisesti joukkueen pelisuunnitelmana myös sunnuntain finaalissa. Venäjä pitää kiekkoa ja Slovakia iskee suoraviivaisesti vastahyökkäyksistä.
Vahvan puolustuksen lisäksi Slovakialla on tasaisen leveä hyökkäys. Myös maalilla Jan Laco on ollut huikeassa vireessä, ja slovakialaistorjuja on hieman yllättäenkin noussut turnauksen parhaiden maalivahtien joukkoon.
Lacolta odotetaan myös sunnuntaina ihmeitä, sillä Slovakia joutuu lähtemään kamppailuun viidellä puolustajalla. Tuoreimpana miehenä pelistä putosi Tomas Starosta, joten kovin valoisista lähtökohdista joukkue ei finaaliin lähde.
Ratkaisun paikat:
Viidellä puolustajalla peliin lähtevän Slovakian kisat ovat olleet tähän mennessä todellinen napakymppi. Harva olisikaan uskonut joukkueen pystyvän venyvän finaalipeliin saakka.
Tilanne on samalla vahvuus että mahdollinen uhka. Siinä mielessä onkin mielenkiintoista nähdä, riittääkö taistelu enää sataprosenttisesti finaalissa. Riittääkö jo finaalipaikka, vai pystyykö jo lauantai-iltana hyvin voitokkaissa tunnelmissa ollut ryhmä kaivamaan vielä jostain lisäenergiat ja taistelun Venäjää vastaan.
Potentiaalista yllätysmahdollisuutta joukkueella kuitenkin on. Mikäli venäläiset saadaan pidettyä pois parhaimmalta maalintekosektorilta, ja vastaiskupelaaminen on yhtä tehokasta kuin aiemmin, voi joukkue horjuttaa myös venäläisten pelihuumoria.
Venäjän tähtinipulle kelpaa vain kulta, ja se näkyi voitetun Suomi-pelin jälkeen. Joukkueen oman pään puolustuspelaaminen on vieläkin ajoittain puutteellista, joskin Zinetula Biljaletdinovin valmentajakauden myötä myös oman pään tekemiseen on löytynyt pelottavaa kurinalaisuutta.
Siinä mielessä sunnuntain finaalista onkin odotettavissa melkein mitä tahansa. Jos Slovakia saa pidettyä pakettinsa nähdyn lailla kasassa ja iskemään vaarallisesti vastaan, voidaan pelistä nähdä tiukka vääntö. Mikäli Venäjä saa myllynsä jauhamaan jo aikaisessa vaiheessa, voi luvassa olla pitkä ja maalirikas ilta.
