Mielipide

Cristina Andersson: ”Sankarin viitta tarjolla”

MAAJOUKKUE / Kolumni
”Ei meillä voi olla mitään sankareita. Heti kun joku onnistuu, niin hän lähtee NHL:ään tai muualle”, huoahtaa liigajoukkueen pomo kun keskustelemme sankareista. ”Täytyy vain sallia uusien sankareiden esilletulo joka kausi”, vastaan.

Ennen oli Raipet, Jannet ja Petet.

Sankareita ja seuraikoneita, jotka tekivät pitkää uraa kotosuomen lätkätantereilla. Tutuksi käyneitä pelimiehiä, jotka viihtyivät lähes koko uran yhden joukkueen paidassa. Heihin kiinnittyi fanien yhteisen riemun tunne, heidän maalejaan juhlittiin iloisemmin ja tunteikkaammin kuin muiden.

Juuri päättynyt jalkapallokausi oli sankareiden kannalta kiehtova, ainakin näin helsinkiläisen näkökulmasta katsottuna. Taivaalle nousi uusi tähti Teemu Pukki, joka on jo saksalaistenkin rakastama nappulakenkien ja pyöreän pallon uusi supersankari. Mutta Teemuakin kohottavampia tunnelmia loi Jari Litmanen. Hänen ei tarvinnut kuin tulla kentälle, tai poistua kentältä niin katsomo nousi seisaaltaan taputtamaan. Kauden viimeisessä pelissä Litti syötti kolme maalia ja voitte vain kuvitella miten valtaisaan riemuun Töölön stadionin katsomo repesi.

Sankarit ovat tärkeitä, sillä he juurruttavat perinteeseen ja vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sankariteot kansainvälisillä areenoilla rakentavat kansallistunnetta ja jopa kirkastavat maabrändiä. Siksi sankareihin kiinnittyminen on monen identiteettiään rakentavan kansakunnan tapa markkinoida maataan.

Sankareilta myös odotetaan paljon ja varsinkin urheilusta tunnetaan sankareita, joista tuli epäsankareita. Jalustalta putoaminen saattaa olla karmea kokemus, josta voi olla vaikea nousta ylös. ”Sankari on maailman lyhin ammattiura”, sanoo Will Rogers.

Omista monista sankarikokemuksista tulee mieleen Petri Varis – maalikuningas, jonka saavutuksia on vaikea ylittää. Foppamaiset yhden käden veivaukset ja klassiset tilanteet, joissa Otakar Janecky syöttää ja Pete maalaa, ovat vieläkin elävinä mielessä.

Mitä ajattelee Petri Varis? Miltä tuntuu kantaa sankarin viittaa ja elää se hetki kun katsomo räjähtää oman suorituksen seurauksena?

”Katsojien ja fanien riemun tietysti tuntee samoin kuin joukkuekavereiden ilon. Hyvältähän se tuntuu. Ehkä sitä kuitenkin eniten nauttii siitä omasta suorituksesta. Että on onnistunut työssään. Sankariuteen liittyy vastuunotto. Varsinkin ratkaisuhetkillä tulee helposti tunne, että vastuuta pitäisi siirtää. Ratkaisijan vastuu täytyy uskaltaa ottaa. Lisäksi kannattaa muistaa, että epäonnistumisia tulee enemmän kuin onnistumisia – sankariltakaan on turha odottaa onnistumista joka tilanteessa ja asiassa.”

Kysyn vielä kyllästyykö maalintekoon. ”Ei kyllästy”, Pete vastaa. Sankaruus ei ole ominaisuus vaan sankari on ihminen, joka uskaltaa onnistua ja voittaa haastavilla hetkillä. Ja voittaa uudestaan sen sijaan, että jäisi vanhoille laakeriseppeleille mestaruuksia puolustamaan.

Sankaria ihaileva hämmästyy kuullessaan, että epäonnistumisia tulee enemmän kuin onnistumisia. Muistoihin kun jää auvoisa mielikuva, että sankarin saapuessa kentälle maali oli käytännössä jo tehty.

Olin parisen viikkoa sitten tilaisuudessa, jossa ministeri Alexander Stubb puhui onnistumisesta – ja kateudesta. Hän sanoi, että kateus on asia, jota meidän suomalaisten olisi opittava vähentämään, muuten menestyminen on vähintäänkin vaikeaa. Mahtuuko Suomeen sankareita vai syömmekö heidät elävältä kateellisen pinnallisessa ylistyspullistelussa? Tai katkerin sanoin selän takana? Tunnemmeko mielihyvää, kun sankari osoittautuu aivan tavalliseksi, erehtyväksi ihmiseksi?

”Me ihmiset elämme hiljaisessa epätoivossa ja se saattaa johtua siitä, että näköalamme ovat liian ahtaat” sanoi amerikkalainen ajattelija Henry Thoreau. Sankarit voivat auttaa laajentamaan näköaloja ja oivaltamaan, että omassakin elämässä on mahdollisuuksia laatikon ulkopuolella. Sankareiden kautta kohoamme korkeammalle. Sankarit lisäävät toiveikkuutta paremmasta.

Sankaruutta tutkinut filosofi Angie Hobbs sanoo, että sen lisäksi, että sankareiden ansiosta joukkue tai maa tuntuu paremmalta, heidän – sankareiden – vaikutuksesta me itse tunnumme paremmalta.

Siksi on tärkeää, että sallimme sankareiden nousun ja muistamme heitä sankarivuosien jälkeenkin. Paita kattoon!

”Old heroes have never died. They are only sleeping at the bottom of our mind, waiting for our call. We have need for them. They represent the wisdom of our human race.”Stanley Kunitz.





» Lähetä palautetta toimitukselle