TPS:n ja HIFK:n ottelusarjassa on toistaiseksi edetty kotivoittojen merkeissä. TPS on ollut toistaiseksi sarjassa kokonaisuutena parempi joukkue. Turkulaisten ei ole tarvinnut venyä edes parhaimpaansa, sillä molemmissa Turussa pelatuissa otteluissa helsinkiläiset ovat kampittaneet itsensä pois voittotaistelusta. Alla kolme pelin osa-aluetta, joihin helsinkiläisten on löydettävä ratkaisu, mikäli aikovat jatkaa kauttaan välierissä.
Erikoistilanteet käännettävä voimavaraksi
Vanhan ja kuluneen fraasin mukaan pudotuspelisarjoja ratkotaan erikoistilannepelaamisen avulla. Tätä HIFK ei ole vielä sisäistänyt riittävän hyvin. Joukkue on päässyt pelaamaan ylivoimalla kymmenen kertaa, tuloksena kaksi maalia omaan verkkoon. HIFK:lla itsellään ollut suuria vaikeuksia jo laukausten saamisessa maalille asti.
Alivoimapelaaminen on toistaiseksi onnistunut yhtä päästettyä maalia lukuun ottamatta kohtalaisesti. Suurempi ongelma on rangaistukset. Ylivoimatilaisuuksia TPS:llä ei ole merkittävästi enemmän, mutta osa HIFK:n ottamista jäähyistä on ollut turhia jäähyjä, ei vastustajan hyvästä pelistä johtuvia ns. hyviä jäähyjä.
Maanantaina myös henkisen kantin kestäminen on HIFK:lle tärkeää. Edellisessä ottelussa Turussa Matt Generous lensi ulos, Joe Finley ja Micke Åsten hakivat asetelmia jo seuraavaan otteluun. Mikäli TPS menee ottelussa johtoon, on helsinkiläisten luotettava omaan tekemiseen, eikä turhautumiselle ole tilaa. Jäähyilyyn sortuminen mitä todennäköisimmin päättäisi HIFK:n kauden sarjan viidennessä ottelussa.
Pelivälinettä pystyttävä hallitsemaan
Jos TPS on ollut ylivoimalla selvästi edellä, sama voi sanoa ottelun hallinnasta tasakentällisin. HIFK:lla on ollut omat etsikkoaikansa, mutta isossa kuvassa kuskin paikalla on paria yksittäistä erää lukuun ottamatta ollut TPS.
Kiekonhallintaa mittaavissa tilastoissa joukkueet löytyvät eri ääripäistä. Tasakentällisin pelattaessa TPS on laukonut kohti maalia kolmessa ottelussa peräti 36 kertaa HIFK:ta useammin. Myös aloitustilastoista löytyy lisää tukea TPS:n hallinnalle. Lähes kaksi kolmasosaa hyökkäyspään aloituksista on nähty HIFK:n puolustusalueelta.
Aloitukset ovat kuitenkin olleet yksi osa-alue, jossa HIFK on ollut selvästi turkulaisia edellä. Turkulaisten paras aloittaja on ollut Jonne Virtanen, eikä hänenkään prosentit (46,2%) aiheuta riemunkiljahduksia. HIFK:n on pystyttävä kääntämään aloitusvoitoista saatava etu kiekonhallintatilastoihin ja sitä kautta laadukkaiksi maalipaikoiksi.
Järki ketjurulettiin
HIFK:n ketjut ovat eläneet läpi kauden otteluista toiseen ja kesken otteluiden. Osansa rulettiin ovat tuoneet loukkaantumiset, mutta isossa kuvassa vaihtuvuus on ollut tarpeettomankin suurta.
Yksi ymmärrettävä osa on toki joukkueen tiivistäminen kolmeen ketjuun, mutta HIFK:n tapauksessa ketjuruletti on usein alkanut jopa jo kesken ensimmäistä erää. Varsinkin Juhamatti Aaltosen vierellä miehet ovat vaihtuneet tiiviiseen tahtiin. Aaltosen peli on tällä hetkellä kaukana syyskauden loistosta, mutta onko vaihtuvuus oikea ase Aaltosen herättämiseen? Kolmessa ottelussa pelkästään pöytäkirjoihin on merkattu neljä eri ketjukaveria Aaltoselle, puhumattakaan muutoksista kesken otteluiden.
Ideaalitilanteessa tässä vaiheessa kautta olisi muovautunut jo useampia ketjuja tai vähintään tutkapareja. HIFK:lla jo pelkät tutkaparit ovat hakusessa, mikäli ykkösketjun kaksikkoa Joonas Rask - Roope Hintz jätetään laskuista ulos. Kaksikon rinnalla oivasti pelannut Juuso Puustinen sai kovan tällin toisessa ottelussa ja joutui jättämään kolmannen pelin väliin.