HIFK ja Tappara kohtaavat lauantaina toistamiseen peräkkäin, lauantaina kohtaamispaikka vain vaihtuu Helsingin jäähalliksi. Perjantain kamppailussa Tappara otti jälleen voiton helsinkiläisistä lukemin 5-3.
Tapparalle voitto oli toinen TPS:lle kärsityn tappion jälkeen. Kaikkiaan kirvesrinnat ovat hävinneet vain kolme ottelua marraskuun lopun jälkeen. HIFK on puolestaan hävinnyt edellisestä neljästä kamppailustaan kolme.
Punapaidat kaipaavat lauantain ottelusta pisteitä kipeästi päästäkseen runkosarjassa kuuden parhaan joukkoon, johon joukkueella on matkaa neljä pistettä. Tapparalla puolestaan on helpommat lähtökohdat, sillä se johtaa sarjaa kahdeksan pisteen erolla lähimpään haastajaan.
Taistelu keskialueesta
Joukkueiden suurin ero perjantain ottelussa oli keskialueen pelaamisessa. Tappara pystyi hyökkäämään tehokkaasti sekä nopeilla käännöillä että hitailla lähdöillä. Kokonaisuutena kirvesrinnat pystyivät luomaan jatkuvia ylivoimahyökkäyksiä ja vajaamiehisenä hyökkääminen oli ennemmin poikkeus kuin sääntö.
HIFK puolestaan pystyi horjuttamaan Tapparaa ainoastaan viime kaudelta tutuilla nopeilla ja pitkillä pystysyötöillä, joita se viljeli varsinkin perjantain ottelun ensimmäisessä erässä hanakasti. Heikosta itseluottamuksesta kärsivä joukkue ontui kuitenkin viimeistelyssään ja lopulta etsikkoaika tuotti vain Joonas Raskin osuman.
Mitä pidemmälle perjantain ottelu eteni, sitä paremmin tamperelaiset kykenivät reagoimaan pitkiin syöttöihin ja tukkimaan keskialueen tehden helsinkiläisten hyökkäykset tehottomiksi. Ilman pitkiä avaussyöttöjä HIFK joutui taistelemaan jo päätykiekkojen eteen, sillä keskiviivan ylittäminen tuntui olevan viimeinen askel. Myös päätykiekoissa Tappara oli paremman sijoittumisensa sekä ajoituksiensa ansiosta selvästi HIFK:ta edellä.
Lauantain ottelussa HIFK:n mahdollisuudet piilevätkin juuri keskialueella. Pelkästään huonosti ajoitettuihin päätykiekkoihin joukkue ei voi turvautua, varsinkaan ilman aktiivisempaa hyökkäysalueen paineistamista. Joukkue tarvitsee Juhamatti Aaltosen sekä Teemu Erosen rinnalle muitakin pelaajia, jotka pystyvät haastamaan vastustajan puolustuslinjaa.
Hermokontrolli HIFK:n uhka
Sama fraasi toistuu jatkuvasti jääkiekko-otteluiden yhteydessä, mutta lauantaina merkitys korostuu entisestään. Perjantain ottelussa HIFK tarjosi yhden ylivoimamahdollisuuden Tapparalle Arttu Luttisen otettua turhan keskialueen rangaistuksen, eivätkä kirvesrinnat kapellimestari Henrik Haapalan johdolla jättäneet tilannetta käyttämättä.
Myös tilastot tukevat erikoistilannepelaamisen merkitystä. Tappara on ylivoimaisesti Liigan paras ylivoimajoukkue, HIFK:n alivoimapeli on puolestaan heikoimpien joukossa.
Uhkaa lisää hermokontrolli. HIFK:n turhautumisesta nähtiin viitteitä jo perjantaina, eikä tappio ainakaan auta asiaa. Turhautuminen ei näkynyt perjantaina pöytäkirjoissa, mutta helsinkiläiset pelasivat useita tilanteita sääntöjen rajamailla. Tunteen päästessä valloilleen rajat saattavat ylittyä, eikä siihen ole Tapparan ylivoimatehokkuudella varaa.