Yli 1200 NHL-ottelua pelanneen Henrik Zetterbergin ammattilaisura tuli lopullisesti päätökseen ennen kauden alkua, kun ruotsalainen vetäytyi kaukaloista selkävammansa takia. Zetterberg pelasi koko uransa ajan Detroit Red Wingsissä ja toimi joukkueen kapteenina kuuden edellisen kauden ajan.
Zetterbergin poissaolo on luonnollisesti suuri takaisku muutenkin muutosvaiheessa kytevälle joukkueelle. Sen lisäksi, että organisaation pitkäaikainen pelillinen johtaja ei vaikuta enää jäällä, Red Wingsin pelillinen suunta ei ole näillä näkymin parantumassa.
Maalivahdit
Red Wingsin maalivahtiosasto koostuu Jimmy Howardista ja kesällä hankitusta Jonathan Bernieristä. Koko NHL-uransa ajansa detroitilaisia edustanut Howard pelasi viime kaudella 60 ottelussa, mutta tällä kaudella vastuu jakautunee aiempaa tasaisemmin Bernierin kanssa. AHL:n puolella paikkaa parrasvaloista kärkkyy muun muassa suomalaisvahti Harri Säteri.
Lähtökohtaisesti ykkösvahdin viittaa kantaa Howard, mutta suoritustason perusteella joukkueen maalia vartioi kaksi luukkuvahtia. Edellisen kolmen kauden aikana sekä Howard että Bernier ovat olleet tasaviisikoin mitatun torjuntaprosentin ja ehkäistyjen maalien suhteen alle keskitasoa.
Joukkueen veräjänvartijat eivät juurikaan saa apua puolustukselta, joten kumpikin saa tehdä täyden päivätyön pysyäkseen pinnalla. Säteri, jolla on NHL-kokemusta vain yhdeksän ottelun edestä, voi hyvinkin saada peliaikaa taalajäiltä, jos Howard tai Bernier alisuorittaa. Ongelmallista Howardin ja Bernierin kannalta on, että vaikka he suorittaisivatkin tasollaan, joukkue on useampaa joukkuetta vastaan silti altavastaaja.
Puolustajat
Joukkueen puolustuksen tilanne on murheellinen, ja hyvällä syyllä voi sanoa, että Red Wingsin alakerta on NHL:n heikoin. Ykköspuolustajan roolia kantava Mike Green on tällä hetkellä sivussa virustartunnan takia, mikä on raju takaisku myös koko joukkueen kannalta.
37-vuotiaasta Niklas Kronwallista ei ole enää illasta toiseen hyvällä tasolla suorittavaksi puolustajaksi. Keskimäärin viisi miljoonaa dollaria kausittain ansaitseva Danny DeKeyser ei ole palkkapussinsa arvoinen ja hänen ohellaan Jonathan Ericsson ja Trevor Daley ovat hiipuvia NHL-pelaajia.
Nuoret Dennis Cholowski, Filip Hronek ja Joe Hicketts sekä 24-vuotias Libor Sulak voivat hyvinkin saada peliaikaa NHL:n puolella, osa heistä voi yltää vakiokokoonpanoonkin saakka.
Joukkueen puolustus ei heikentyisi merkittävästi − jos ollenkaan − mikäli esimerkiksi Ericsson ja Daley väistyisivät kahden nuoren puolustajan tieltä. Joukkue odottaa kuumeisesti Greenin paluuta, mutta hänenkään johdolla Red Wingsin puolustus ei sijoitu pohjasijoja ylemmäksi.
Hyökkääjät
Hyökkäyksessä katseet kiinnittyvät ensisijaisesti Dylan Larkiniin, joka perii Zetterbergin paikan joukkueen ykkössentterinä. Larkin saa täytettäväkseen suuret saappaat niin pelillisesti kuin henkisestikin. Laitahyökkääjistä Anthony Mantha kantaa suurimman tuloksellisen vastuun vanavedessään Thomas Vanek ja Gustav Nyquist.
Andreas Athanasiou ja Frans Nielsen täydentävät kolmen ensimmäisen hyökkäysketjun keskikaistan. Zetterberg jätti keskushyökkääjien kohdalle aukon, mutta keskikaista on kauteen lähdettäessä Red Wingsin yksi vahvimmista osa-alueista.
Red Wings -konkarit Darren Helm ja Justin Abdelkader pelaavat lähtökohtaisesti kahdessa alemmassa ketjussa. Kumpikin heistä on muodostunut tasonsa ja palkkansa suhteen lähinnä riippakiveksi.
Jos Filip Zadina ja Michael Rasmussen selvittävät tiensä vakiokokoonpanoon, kiinnittyy kannattajien huomio myös heihin. Viime kesänä varattu Zadina on lähellä NHL:ää ja hänestä voi parhaimmillaan olla runsaasti hyötyä maalinteossa.
Tyler Bertuzzi on jo murtautunut joukkueeseen, mutta hänestä ei odoteta otteluita ratkaisevaa pelaajaa.
Kokonaisuudessaan joukkueen hyökkäyksen kärki on kapea ja sen leveys riippuu muun muassa kahdesta tulokkaasta Zadinasta ja Rasmussenista. Red Wingsin ykkösketju ei pärjää vertailussa muihin joukkueisiin, mutta kakkos- ja kolmosketjuista joukkue saa parhaimmillaan suhteellisen kilpailukykyisen.
Keskeiset kehityskohteet viime kaudesta
Joukkueella on parannettavaa niin tasakentällisin kuin erikoistilanteissakin. Tasaviisikoin Red Wings laukoi 60 minuuttia kohden viidenneksi vähiten ja loi maaliodottamaa kahdeksanneksi vähiten.
Päästettyjen laukausten ja maaliodottaman suhteen joukkue oli hieman alle keskitasoa, joten keskeinen kehityskohde liittyy hyökkäyspelaamiseen ja sen tuottavuuden lisäämiseen.
Detroitilaisten materiaalin laatu ei ole hyökkäyspelillisesti kovinkaan laaja, mikä heijastuu myös ylivoimapelaamisen tehokkuuteen. Viime kaudella joukkue oli 24:nneksi tehokkain ylivoimajoukkue, ja vaikka sitä olisi parannettava, se ei tapahdu sormia napauttamalla.
Alivoimia joukkue tappoi 23:nneksi parhaiten, mutta nykypuolustuksen tasolla siihen on tuskin tulossa parannusta.
Yksi kehityskohde ei rajoitu pelkästään viime kauden suorituksiin. Red Wingsin on tulevaisuutta silmällä pitäen nopeutettava nuorten pelaajien sisääntuloa − pelaajien kehityskaaria kuitenkaan unohtamatta.
Nyt joukkueella on käsissään lahjakkuutta niin hyökkäyksen kuin puolustuksenkin kohdalla, ja nuorten ylenpalttinen hautominen AHL-joukkue Grand Rapids Griffinsissä tulisi jättää taakse.
Arvio: Red Wings kamppailee Atlantin divisioonassa sijoista 7−8.
