Kausiennakko: Brock Boeser ja muut Canucks-nuoret yrittävät täyttää Sedinien lähdön jättämän aukon

NHL / Artikkeli
Brock Boeser (keskellä) on Canucksin tulevaisuus, Sedinin kaksoset jo menneisyyttä.
Kuva © Getty Images
Vancouver Canucks menetti seuraikoninsa Daniel ja Henrik Sedinin. Tilalle hankittiin vain alempien ketjujen hyökkääjiä, joten tulosvastuu on entistä tukevammin nuorten hyökkääjien harteilla. Suuri mielenkiinto kohdistuu tulokashyökkääjä Elias Petterssoniin.

Vancouver Canucksissa on koittanut uusi aika. Alkamassa on 2000-luvun ensimmäinen kausi ilman Daniel ja Henrik Sediniä, jotka olivat vuosikymmenen ajan Canucksin johtavat pelaajat ja todelliset seuraikonit. Tilalle ei edes yritetty hankkia uusia huippupelaajia, vaan organisaatiossa luotetaan uuden sukupolven nousevan tähdiksi.

Organisaatiossa kuohui kesän aikana myös toimiston puolella, kun monivuotinen jääkiekkotoiminnan johtaja − ja niin ikään seuraikoni − Trevor Linden päätti jättää organisaation. Kolme kertaa peräkkäin pudotuspelien ulkopuolelle jäänyt Canucks ei alkavallakaan kaudella vaikuta todennäköiseltä pudotuspelijoukkueelta, vaikka kokoonpanossa onkin huikeita nuoria lupauksia.

Maalivahdit

Viime kaudella Canucks päästi kuudenneksi eniten maaleja koko NHL:ssä. Myös laukaisuhallinnassa joukkue oli sarjan häntäpäätä, seitsemänneksi heikoin. Jättikokoiset ruotsalaismaalivahdit Jacob Markström ja Anders Nilsson jakoivat torjuntavastuun.

28-vuotias Markström pelasi ensimmäistä kertaa urallaan ykkösmaalivahtina ja suoriutui kohtuullisesti, mutta pelin taso oli epätasaista. Erityisesti parhaalta maalintekosektorilta lähteneissä laukauksissa Markström oli vaikeuksissa.

Kakkosmaalivahti Nilsson oli joillain tunnusluvuilla mitattuna Markströmiä parempi, mutta esimerkiksi toissa kaudella Buffalo Sabresissa Nilsson suoriutui selvästi viime kautta paremmin. Samanikäiset ja samankokoiset ruotsalaismaalivahdit ovat torjujakaksikkona kuitenkin turhan epävarma.

22-vuotias huippulupaus Thatcher Demko odottaa omaa näytönpaikkaansa. Toistaiseksi yhdysvaltalaismaalivahti on pelannut yhden NHL-ottelun kehnoilla tilastoilla, mutta AHL:ssä Demko oli viime kaudella kärkimaalivahteja.

Puolustus

Canucks-puolustus on kokonaisuutena heikkotasoinen ja tasapaksu. Kokenut ruotsalainen Alexander Edler on kärkipuolustaja sekä tehopisteillä että peliajalla mitattuna. Kuitenkin ainoat puolustajat, joilla on viime kaudelta positiivinen laukaisuhallintatilasto, ovat Alex Biega ja Derrick Pouliot, jotka molemmat pelasivat pienessä roolissa.

Viime kaudella Canucks-puolustus kärsi pahasti loukkaantumisista. Ainoastaan Michael Del Zotto pelasi kaikki 82 runkosarjaottelua, vähintään 70 peliin ylsivät vain Edler ja Pouliot. Varsinkin Chris Tanevin puolittaiseksi jäänyt kausi heikensi Canucks-puolustusta, mutta isompi ongelma on kiekollisen osaamisen vähäisyys koko puolustuksessa.

Juniorisarjoissa ja AHL:ssä tehoillut Pouliot pelasi ensimmäisen kokonaisen NHL-kautensa, mutta jäi ylivoimatehoistaan huolimatta pieneen rooliin. Varsinkin puukätinen Erik Gudbranson ja Edlerin jälkeen toiseksi eniten peliaikaa saanut Del Zotto olivat kiekollisessa pelissä suurissa vaikeuksissa.

Suomalaispuolustaja Olli Juoleviin kohdistuvat isot odotukset, mutta toistaiseksi vuoden 2016 varaustilaisuuden viidentenä pelaajana valittu nuorukainen ei ole onnistunut vakuuttamaan pärjäämisellään NHL-kaukaloissa. Juolevi pelanneekin kauden farmissa.

Guillaume Brisebois on toinen lupaava farmipuolustaja, mutta hänellekään tuskin on tällä kaudella luvassa vastuuta NHL-kokoonpanossa.

Hyökkäys

Tulokashyökkääjä Brock Boeser oli viime kaudella Canucksin paras pistemies ja maalintekijä, vaikka oli sivussa 20 pelistä. Myös ykkössentteri Bo Horvat kärsi loukkaantumisista, mutta teki kuitenkin uuden maaliennätyksensä.

Canucks teki viime kaudella kuudenneksi vähiten maaleja. Sedinien lopettamisen myötä yli 100 tehopistettä poistui Canucks-leiristä, myös Thomas Vanekin seuranvaihto jättää loven joukkueen hyökkäykseen.

Varsinkin kun GM Jim Benning hankki vapaiden agenttien markkinoilta kolme alempien ketjujen hyökkääjää − Jay Beaglen, Antoine Rousselin ja Tim Schallerin − ja käytti näihin yhteensä lähes kahdeksan miljoonaa dollaria.

Odotukset kohdistuvatkin erityisesti 19-vuotiaaseen ruotsalaishyökkääjään Elias Petterssoniin, joka dominoi viime kaudella SHL:ää. Vuoden 2017 ykköskierroksen varaus on väläytellyt kiekonkäsittelytaitoaan ja pelisilmäänsä jo harjoituskaudella.

Hyökkäyksen terävä kärki on Canucksilla varsin ohut. Valtaosa hyökkäyskalustosta on pätevämpää puolustus- tai kahden suunnan pelissä, joten tulosvastuu on kapeilla ja nuorilla harteilla. Varsinkin vapaina agentteina hankitut Loui Eriksson ja Sam Gagner ovat toistaiseksi olleet Canucksissa pettymyksiä.

Enemmän odotetaan myös nuorilta laitahyökkääjiltä Nikolai Goldobinilta ja Jake Virtaselta. Farmissakin on lupaavia hyökkääjiä, kuten Jonathan Dahlén, Petrus Palmu ja viime kauden lopulla viideksi peliksi NHL-kokoonpanoon noussut Adam Gaudette.

Keskeiset kehityskohteet viime kaudesta

Canucksissa luotetaan kollektiiviseen tasonnostoon. Kesän ainoat hankinnat vahvistavat alempia hyökkäysketjuja ja alivoimapeliä, vaikka menetykset kohdistuivat nimenomaan tulosyksiköihin ja ylivoimapeliin.

Boeser, Horvat ja Pettersson ovat huippulupauksia, mutta taustatuki kokeneemmilta pelaajilta jäi vähäiseksi jo viime kaudella, eikä tärkeitä menetyksiä ole onnistuttu paikkaamaan. Canucksilla on paljon potentiaalisia nuoria, mutta vielä tällä kaudella isoa roolia tuskin on luvassa kuin Pettersonille.

Divisioonavastustajista San Jose Sharks vahvistui Erik Karlssonilla, Los Angeles Kings Ilja Kovaltšukilla ja Vegas Golden Knights Paul Stastnylla ja Max Paciorettyllä. Ennestään heikkotasoiselle joukkueelle on helppo ennustaa vaikeuksia alkavalla kaudella.

Canucks taistelee Tyynenmeren divisioonan sijoista 7-8.

» Lähetä palautetta toimitukselle