Karlsson ja Kane puhaltavat uutta liekkiä Sharks-veteraanien hiipuvaan hiillokseen

NHL / Artikkeli
Erik Karlssonin odotetaan tekevän ihmeitä Sharksin tehotuotannolle.
Kuva © Getty Images
San Jose Sharks -seuraikonit, Joet Thornton ja Pavelski, ratsastavat hiljalleen kohti viimeistä auringonlaskua. Erik Karlssonin ja Evander Kanen tehtävänä on lietsoa hiipuvien pelimiesten urat raivoisaan loppulaukkaan ja kohti Stanley Cup -mestaruutta.

"Kaikki kyytiin! Mestaruusjuna lähtee!"

Näitä kutsuja ei enää siunaannu kovin montaa – jos ainuttakaan – San Jose Sharksin kokeneille Joe Thorntonille ja Pavelskille, joista ensimmäinen on ehtinyt jo 39 ja jälkimmäinenkin 34 vuoden kunnioitettavaan ikään.

Erityisesti jo 21. NHL-kautensa aloittava Thornton on nähnyt ja kokenut kaiken osana Sharksin runkomiehistöä: niin haiparven vääjäämättömät marssit kevään pudotuspeleihin, yhtä vääjäämättömät putoamiset alkukierroksilla kuin kertaalleen myös Stanley Cup -finaalitappion katkeran kalkinkin.

Mailit partansa trimmanneen syöttökoneen mittarissa ovat käymässä vähiin, ja siksipä hän odottaneekin suuria tältä kaudelta, johon hänen joukkueensa lähtee yhtenä Läntisen konferenssin ennakkosuosikeista – eikä kaikkein vähiten Erik Karlssonin ansiosta.

Karlssonin hankinta todellakin osoitti, että Sharks pyrkii menestymään tässä ja nyt. Tässä suunnitelmassa ikääntyvälle Joe-kaksikolle on tarjolla merkittävä rooli, sillä karttuneista ikävuosista huolimatta molemmat kantavat yhä merkittävää vastuuta joukkueensa pistetehtailusta ja kokonaisvaltaisesta pelaamisesta.

Vaikka Karlssonin värväämisen myötä Sharksin puolustus singahtikin NHL:n eliittiin, leijuu ilmassa yhä mestaruushaaveita ajatellen sellaisia avoimia kysymyksiä, joihin erityisesti hyökkäyksen johtohahmojen Thorntonin ja Pavelskin on annettava selviä vastauksia.

Joe Pavelskin ja Evander Kanen yhteistyö sujui viime kaudella.
Kuva © Getty Images

Kun ongelmat tiedostetaan...

Viime kaudella Sharks oli maalinteossa liigan parempaa keskikastia yltäen kyseisessä vertailussa sijalle 13. Joukkueen maalikuninkaaksi runkosarjan jälkeen kruunattiin joukkueen luottoratsu Logan Couture 34 osumallaan, jolla saldolla hän myös kipusi NHL:n maalipörssin 17. sijalle.

Couturen jälkeen Sharks-pelureiden maalilukemat kuitenkin kyykkäsivät, sillä kärkikolmikon täydensivät 22 maalia mieheen iskeneet Tomas Hertl ja Pavelski, jolle kyseinen maalimäärä oli heikoin saavutus sitten työsulkukauden 2012–13. Heidän lisäkseen ainoa yli 20 maalin rajapyykin ylittänyt pelaaja oli ensimmäisen täyden NHL-kautensa pelannut Timo Meier 21 osumallaan.

Joukkueen maalinteko ei ollut liigan tasolla katastrofaalisen huonoa, mutta kärkiketjujen osalta jokseenkin huolestuttavalla tolalla. Sharksin päävastuunkantajien trendi onkin viime vuosina ollut laskemaan päin.

Viime kaudella Sharks-pelaajista ainoastaan Pavelski, Couture ja puolustajan tontilta joukkueensa pistekuninkuuden napannut Brent Burns ylittivät 60 tehopisteen rajan. Burns olikin 67 tehopisteellään joukkueensa ainoa liigan 50 parhaan pistenikkarin joukkoon yltänyt pelaaja.

Sharks-pelaajien viimeisin 70 tehopisteen rajapyykin ylitys puolestaan on juuri Burnsin käsialaa, kun hän summasi toissa kaudella 76 tehopistettä.

Burnsin pistesaaliit ovat puolustajalle vallan erinomaisia, mutta varsinaista tulosvastuuta kantavat hyökkääjät – Pavelski, Thornton ja Couture – eivät ole onnistuneet tehtävässään yhtä moitteettomasti.

Yli 60 tehopisteen saaliit ovat toki aina kunnioitettavia, mutta Sharksin ykkösmiesten tehokkuus jää potkun jälkeen muiden kestomenestyjien vastaavista. Näin on erityisesti silloin, jos tarkastellaan heidän tehopistetuotantoaan peliaikaan suhteutettuna.

Thorntonin loukkaannuttua liigan viidenneksi paras ylivoima romahti täysin.

Ykkösketjun hyökkääjälle tyypillinen pistemäärä on noin kaksi pistettä 60:tä tasaviisikoin pelattua minuuttia kohden, ja esimerkiksi Mikael Granlundilla kyseinen lukema on 2,09. Sharks-kolmikosta lähimmäksi tätä lukemaa pääsee Pavelski 1,76 pisteellään 60 minuuttia kohden, siinä missä Couturen saldo on 1,73 ja Thorntonin 1,32. Nämä ovat lukuja, jotka kalpenevat useimmille muiden joukkueiden ykköspyssyille.

Ikävä fakta on sekin, ettei kyseisestä kolmikosta kukaan ole kyennyt tasaviisikoin ykkösketjun viitearvon mukaiseen pistetehtailuun kahteen viime kauteen. Erityisesti Couturen tilanne on sikäli huolestuttava, että hän on ylittänyt kyseisen rajan viimeksi kaudella 2013–14.

29-vuotiaan Couturen on kuitenkin vielä helppo nähdä korjaavan kurssiaan ja kääntävän tehokkuutensa uuteen nousuun, mutta kysymys kuuluukin, kykenevätkö jo iäkkäämmät Pavelski ja Thornton samaan.

Sharks-konkarien viime kauden tilastoja tosin kaunistaa alkukaudesta erinomaisesti toiminut ylivoimapeli, jonka myötä heidän jokaisen pistetuotanto 60:tä pelattua minuuttia kohden nousee reilusti yli kahden pisteen per kuusikymmentä minuuttia.

Sujuvasti toiminut ylivoima kuitenkin hyytyi tammikuun lopulla, kun hyökkäyspään kiekollisen primus motorin, Thorntonin, kausi päättyi leikkauspöydälle. Thorntonin loukkaannuttua liigan viidenneksi paras ylivoima romahti täysin, minkä jälkeen aina runkosarjan loppuun saakka käsittävällä ajanjaksolla Sharks-ylivoima oli peräti liigan viidenneksi heikointa.

Sharksin kyseinen taantuminen toisaalta osoitti erinomaisesti, kuinka elintärkeästä pelaajasta on edelleenkin kyse – iästä huolimatta. Thorntonin ylivoimatehot olisivat epäilemättä myös siivittäneet Pavelskin ja Couturen nähtyä muhkeampaan pistesaaliiseen.

Burns, Thornton ja Hertl edustavat Sharksin nykyisyyttä, menneisyyttä ja tulevaisuutta.
Kuva © Getty Images

...voidaan niitä alkaa ratkoa

Couture, Pavelski ja Thornton ovat vakuuttavia nimiä, mutta katetta nimien herättämille lupauksille on annettu menestymisen kannalta laihanlaisesti. Jotta mestaruusparaati saapuisi ensi kesänä Pohjois-Kaliforniaan, on joukkueen veteraanipelaajien löydettävä ikivihreistä koneistaan vielä yksi uusi vaihde, jonka innoittamalla esimerkillä koko joukkue voisi saattaa mestaruusprojektin onnelliseen maaliinsa asti.

Sharks-GM Doug Wilson ei jäänytkään toimettomana katselemaan ykköspeluriensa taantumista, vaan ensimmäiset joukkueen kurssia oikaisevat peliliikkeet toteutettiin jo viime siirtotakarajalla. Tällöin joukkueen kärkiketjuihin istutettiin urallaan kertaalleen 30 maalin rajan rikkonut Evander Kane, ja pelaajakauppa osoittautuikin enemmän kuin onnistuneeksi – Kanen pelaajahistorian herättämistä epäilyksistä huolimatta.

Kanen renessanssista on ennen kaikkea kiittäminen hänen Pavelskin kanssa muodostamaansa yhteyttä.

Ensinnäkin siirto oli täydellinen menestys Kanen itsensä kannalta. Ensimmäistä kertaa mestaruuskandidaatiksi tituleerattavan joukkueen riveissä urallaan pelannut Kane koki suoranaisen jälleensyntymän, kun hän summasi 17 Sharks-paidassa pelattuun otteluun pisteet 9+5.

Tasaviisikoin pelattua 60:tä minuuttia kohden hän puolestaan nakutti kiitettävät 2,9 pistettä. Pienestä otoskoosta huolimatta mainitsemisen arvoista on sekin, että kaikki pelitilanteet huomioiden hän laukoi peräti 13,9 kertaa per 60 minuuttia, mikä teki hänestä jopa laukaisuhanakkuudestaan tunnettua Aleksandr Ovetškinia ahkeramman laukojan.

Kanen renessanssista on ennen kaikkea kiittäminen hänen Pavelskin kanssa muodostamaansa yhteyttä. Kaksikko pelasi viime runkosarjassa yhdessä 226 minuuttia, minkä myötä Pavelskin tasaviisikoin tuottama pistemäärä 60:tä minuuttia kohden hilautui reilusti yli ykköskentällisen ohjearvona toimivan kahden tehopisteen. Näin ollen Kanen hankinta oli juuri sitä, mitä Sharksin tulosyksikkö tarvitsikin kääntääkseen kurssinsa.

Kauden alla tilanne vaikuttaa entistäkin valoisammalta, sillä Thornton on haastatteluissa vakuuttanut polvensa olevan täydellisessä pelikunnossa. Näin ollen saumattoman kemian muodostanut parivaljakko pääsee nauttimaan tämän armoitetun pelintekijän tarjoilusta, minkä voi kuvitella johtavan aiempaa nähtyä parempiin tuloksiin.

Kuten todettua, jos Sharks tahtoo menestyä, on sen tulosyksikön tartuttava napakammin sille kuuluviin ohjaksiin. Tulitukea on kuitenkin tulossa taustalta, sillä hyökkäyksen viime kaudella säväyttänyt nuoriso-osasto on nyt vuoden vanhempi.

Meier olikin viime kaudella joukkueensa kolmanneksi ahkerin laukoja – huolimatta siitä, että hän kellottikin peliaikaa ottelua kohden vasta 14. eniten.

Vielä tulokassopimuksilla pelaavat Meier ja Kevin Labanc tekivät itseään tunnetuksi viime kauden ennakkoluulottomilla otteillaan, ja kummatkin päättivät runkosarjaurakkansa 40 tehopisteeseen. Erityisesti Meieristä on syytä odottaa piristysruisketta myös Couturen uraa ajatellen.

Kun viime kautena hyökkäyksen peluutuskuvioita sotkeneet loukkaantumiset on raivattu tieltä, on todennäköistä, että Couture ja Meier pelaavat suuria minuuttimääriä yhdessä. Parivaljakko täydentääkin toinen toistaan oivallisesti, sillä Couture on ratkaisukyvyistään huolimatta ennen kaikkea hyvällä pelisilmällä varustettu pelinrakentaja, kun taas Meier on juurikin ratkaisuihin voimakkaasti pyrkivä pyssysankari.

Meier olikin viime kaudella joukkueensa kolmanneksi ahkerin laukoja – huolimatta siitä, että hän kellottikin peliaikaa ottelua kohden vasta 14. eniten.

Mikäli siis kaksikon kemiat kohtaavat odotuksenmukaisella tavalla, voidaan Couturen pistetahdin odottaa palautuvan asianmukaisille raiteilleen.

Kärkimiesten työtaakkaa keventämään pyrkivät jo edellä mainittujen lisäksi runsaasti vastuuta janoavat Joonas Donskoi ja Hertl, jotka niin ikään kilpailevat paikasta Couturen laidalla.

Donskoi on osoittanut olevansa erinomainen kahden suunnan työmyyrä, jonka laukaisunhallintatilastot ovat joukkueen parhaimmistoa ja joka tekee jatkuvasti järkeviä peliä edistäviä ratkaisuja. Terveenä pysyessään hänellä on niin ikään vielä varaa parantaa 36 pisteen kausikohtaista piste-ennätystään.

Hertl, joka rynni liigaan kovalla rytinällä kaudella 2013–14 iskemällä 15 maalia NHL-uransa 32 ensimmäisessä pelissä, on kärsinyt nuorella urallaan polvivaivoista, mutta vaikuttaa nyt valmiimmalta kuin koskaan lopullista läpimurtoaan varten.

Viime runkosarjan 22+24 tehopistettä antoivat jo viitteitä potentiaalin lopullisesta lunastamisesta, mutta pudotuspeleissä tšekki löysi peliinsä vielä uuden pykälän hänen oltuaan joukkueensa paras maalintekijä kuudella osumallaan sekä Couturen jälkeen toiseksi tehokkain pistemies yhdeksällä pisteellään kymmenessä pudotuspeliottelussa.

Hertlin otteet eivät jääneet seurajohdolta huomaamatta, ja hänet palkittiinkin nelivuotisella jatkosopimuksella.

Erityisen lupaavalta Hertlin tilanne vaikuttaa siinä valossa, että hän on Sharks-luotsi Peter DeBoerin luonnehdinnan mukaan silminnähden paremmassa fyysisessä kunnossa kuin koskaan, minkä ohella Hertl on kertonut työstäneensä ahkerasti myös mentaalipuoltaan ammattilaisen ohjauksessa.

Lopullisen läpimurron merkit leijuvat siis ilmassa, minkä uutisen joukkueen vanha kaarti ottanee huojentuneena vastaan.

Pavelski ei sanojensa mukaan ole vielä keskustellut Sharksin kanssa uransa jatkosta.
Kuva © Getty Images

Hyökkäys paras puolustus?

Jos Sharksin terä onkin ollut viime kausina tylsymään päin, naarasi GM Wilson kesän siirtomarkkinoilta joukkueeseen tahkon, jonka avulla terän voi uskoa alkavan jälleen leikata: 62 tehopisteen Karlssonin.

Harjoituskaudella ylivoimaviisikon Thornton, Pavelski, Couture, Burns ja Karlsson yhteispeli on ollut mitäänsanomatonta.

Mikäli Sharksin koneessa on varaa kiristää ruuvia, voi Karlssonin kuvitella houkuttelevan tämän potentiaalin esiin.

Karlssonin vaikutus Sharksin otteisiin alkavalla kaudella on varmasti todella kokonaisvaltainen, mutta siitä, onko hän täsmälääkettä joukkueen varsinaisiin kipupisteisiin, ei ole suoraa näyttöä.

Ensinnäkin Karlssonia eittämättä kaavaillaan Sharksin viime kaudella sakanneen ylivoiman pelastajaksi, mutta harjoituskaudella ylivoimaviisikon Thornton, Pavelski, Couture, Burns ja Karlsson yhteispeli on ollut mitäänsanomatonta.

Toki ylivoiman kapellimestari Thorntonin pitkä pelaamattomuus vaikuttanee tuloksiin, minkä ohella harjoituskaudesta ei muutenkaan kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Potentiaali kyseisessä koostumuksessa on kuitenkin hirvittävä, ja todennäköistä onkin, että Thorntonin pelituntuman palatessa jälki on erinomaisen tuhoisaa.

Toiseksi Karlsson summasi viimeisellä Ottawa Senators -kaudellaan 18 tehopistettä ylivoimalla, eikä tämä saalis kanna häntä lähellekään liigan ylivoimaeksperttien lukemia. Tosin syytä taitaa olla enemmän Senators-kokoonpanossa kuin Karlssonissa, mutta joka tapauksessa ruotsalaisen tämänhetkinen ylivoimakunto säilyy jokseenkin arvoituksellisena.

On kuitenkin aistittavissa, että jos Karlsson ja Burns pelaavat enemmänkin samassa ylivoimakoostumuksessa ja lopulta oppivat löytämään toisensa, palaa haiparven ylivoimatehokkuus takaisin liigan kärkikastiin. Taitavana kiekonkäsittelijänä, liikkujana ja syöttäjänä Karlsson kyllä kykenee ruokkimaan Burnsiä ja tämän painavaa laukausta parhaalle ampumasektorille.

Toinen kalifornialaisjoukkuetta vaivannut kehityskohta viime kaudella oli eittämättä runsas vaarallisten maalipaikkojen tarjoaminen vastustajalle. Sharksia vastaan lauottiin parhaalta maalintekosektorilta peräti sarjan kymmenenneksi eniten.

Karlssonia ei todellakaan tunneta geneerisenä puolustavana puolustajana, joten hän tarjoaa kyseiseen ongelmakohtaan ratkaisua kiertoteitse: hyökkäämällä.

Karlsson on liigan eliittiä sekä alueiden ylityksissä, siniviivan puolustamisessa että laukaisupaikkojen petaamisessa joukkuekavereilleen, mikä kääntää laukaisunhallintaa entisestään Sharksin eduksi ja vähentää siten painetta omalla kenttäpuoliskolla.

Karlsson on ainakin harjoituskaudella pelannut yhdessä erinomaisen puolustavan puolustajan Vlasicin kanssa, ja lähtökohtaisesti parivaljakko vaikuttaa täydellisen tasapainoiselta. 

Hyökkäysorientoituneiden Burnsin ja Karlssonin intoutuessa hyökkäyksien tukemiseen lankeaa varman peruspelaamisen taakka entistä enemmän Vlasicin ohella Justin Braunin, Brenden Dillonin sekä oivallista kehitystä osoittaneen Joakim Ryanin harteille.

Sharksin ehdottomiin vahvuuksiin kuulunut, liigan toiseksi paras alivoima puolestaan ei Karlssonia kaipaa, eikä häntä siihen rooliin Kalifornian auringon alle hankittukaan. Karlsson kellotti Senatorsissa noin puolitoista minuuttia alivoima-aikaa per ottelu, mutta Sharksissa hän saa todennäköisesti säästää tuohonkin alivoima-aikaan käytettävän energian tuloksentekoon sekä ylivoimalla että tasakentällisin.

Karlsson on ainakin harjoituskaudella pelannut yhdessä Vlasicin kanssa, ja lähtökohtaisesti parivaljakko vaikuttaa täydellisen tasapainoiselta.

Lähestyvä vedenjakaja – häämöttävä aikakauden loppu

Paitsi Karlssonin myös Sharks-veteraanien harteilla lepää siis paljon. Thornton aloittanee viimeisen kautensa taalajäillä, eikä Pavelskinkaan jatkosta – ainakaan Sharksissa – ole varmuutta.

Sharks on luonnollisesti enemmän kuin halukas solmimaan jatkosopimuksen vastikään hankitun ruotsalaistähtensä kanssa, minkä lisäksi Meierin, Labancin, Ryanin sekä lupaavan monitaituri Barclay Goodrow'n edulliset tulokassopimukset päättyvät tämän kauden jälkeen – ja näihin sopimuksiin joukkue tarvitsee myös Pavelskin päättyvästä sopimuksesta vapautuvia varoja.

Mikäli Pavelski inspiroituu jatkosopimusneuvotteluissa hänen tapaansa veteraanistatuksella operoivien Ilja Kovaltšukin ja entisen seuratoverin Patrick Marleaun esimerkistä, ei tämänhetkiseen kuuden miljoonan dollarin palkkapyyntöön ole odotettavissa merkittävää alennusta.

Tämä asettaisikin GM Wilsonin tiukan paikan eteen: pitääkö kiinni koko uransa Sharkissa pelanneesta mutta ikääntyvästä seuraikonista, vai turvatako joukkueen tulevaisuus kiinnittämällä lupaavia otteita esittäneet nuorukaiset osaksi joukkueen pitkän tähtäimen suunnitelmaa?

Tästä syystä Sharksin etsikkoaika on nyt. Jos Pavelskin ja Thorntonin kaltaiset nimet jättävät joukkueen alkavan kauden jälkeen, merkittävästi nuorentuvaa Sharksia on vaikea povata samalla tavalla mestarisuosikiksi kuin nykyisellä kokoonpanolla. Vaikka molempien tehokkuus onkin ollut loivasti laskemaan päin, ei haiparvella ole vielä korvaavia, yhtä järeän kaliiberin pelimiehiä astumaan heidän saappaisiinsa.

Vaikka Karlsson hankittiinkin Sharksiin mestaruuden takuumieheksi, eivät Pavelski ja Thornton voi vain antautua Karlssonin kuljettaman mestaruusjunan kuljetettavaksi.

Kuten todettua, Joe-kaksikko kantaa edelleenkin suurta vastuuta joukkueensa menestyksestä, joka vaatii heiltä kahta asiaa: terveyttä ja pitkää kulausta nuoruuden lähteestä, jotta pistetuotanto kääntyisi vielä ainakin kaudeksi nousujohteiseksi.

TILASTOT

nhl.comcorsica.hockeyNatural Stat Trick.

» Lähetä palautetta toimitukselle