Calgary Flamesin maalinsuulla puhaltavat tuulet laantumassa

NHL / Artikkeli
Miikka Kiprusoffin jälkeen Calgary Flamesin maalilla on käynyt useampikin maalivahti koettamassa onneaan.
Kuva © Getty Images
Calgary Flamesin maalinsuu on ollut tuulinen paikka torjua kiekkoja keväästä 2013 lähtien, kun Miikka Kiprusoff päätti lopettaa uransa. Nyt tuulet ovat laantumassa, ja Flamesin maalia vartioidaan kokemuksella ja nuoruuden voimalla.

Karri Rämö, Joey MacDonald, Reto Berra, Joni Ortio, Jonas Hiller, Niklas Bäckström, Brian Elliott ja Chad Johnson. Peräti kahdeksan maalivahtia on saanut mahdollisuutensa sen jälkeen, kun Miikka Kiprusoff lopetti pitkän ja menestyksekkään NHL-uransa Calgary Flamesin ykkösmaalivahtina keväällä 2013.

Eikä tuossa lukemassa ole mukana edes lupaavan Jon Gilliesin kaltaisia keikkatuuraajia. Tuohon kahdeksikkoon mahtuvat vain ne, jotka ovat saaneet menneenä viitenä vuotena jonkinlaisen mahdollisuuden tehdä itsestään Flamesin ykkösmaalivahti.

Yksi toisensa jälkeen on käynyt albertalaisyleisön edessä epäonnistumassa − toiset enemmän ja toiset vähemmän räikeästi. Varsinkin Bob Hartleyn valmennusajanjaksolla vuosina 2012−16 syy löytyi usein myös edessä pelanneesta joukkueesta, mutta useammin silti maalivahdin peilikuvasta.

Sinivalkoiset vartijat

576 ottelua, 305 voittoa torjuntaprosentilla 91,23 ja 2,50 päästetyllä maalilla ottelua kohden. Kiprusoff tilkitsi liekkipaidoissa maalinsuun yhdeksän kauden ajan nousten fanien suursuosikiksi ja peräti seuraikoniksi.

Turussa kiekko-oppinsa saaneen Kiprusoffin uran huippu sijoittui kaudelle 2003−04 suomalaisen torjuessa Flamesin aina Stanley Cupin loppuotteluihin saakka. Suurin palkinto jäi silti saavuttamatta tappiollisen seitsemännen finaalin päätteeksi Tampa Bay Lightningin nostettua maljaa.

"Kipper" teki kuitenkin jotain, mihin ei yksikään suomalainen ollut yltänyt ennen häntä, ja ainoastaan kolme eurooppalaista. Tunnustus NHL:n parhaana maalivahtina Vezina Trophyn muodossa nostaa varmasti hymyn huulille vielä lähes kymmenenkin vuoden jälkeen.

Karri Rämö torjui Flamesin maalinsuulla kolmen kauden ajan.
Karri Rämö torjui Flamesin maalinsuulla kolmen kauden ajan.
Kuva © Getty Images

Flamesin organisaatiossa luotettiin suomalaiseen maalivahtiosaamiseen, ja kaudella 2013−14 joukkue palkkasi Rämön täyttämään Kiprusoffin tyhjäksi jättämät saappaat. Kolme Calgaryssä vietettyä vuotta eivät tuoneet asikkalalaiselle torjujalle kummoisempia meriittejä. Rämö puolitti torjuntavastuun ensimmäisenä vuotenaan sveitsiläisen Reto Berran, ja kahden seuraavan kauden toisen sveitsiläisen, Jonas Hillerin kanssa.

Rämön Flames-debyyttikautena GM Jay Feaster nosti AHL:stä joukkueeseensa toisen suomalaisvahdin, vuonna 2009 varatun Ortion. Kiprusoffin tavoin Turussa nuoruusvuotensa pelannut Ortio paikkasi Rämöä yhdeksässä ottelussa tämän kärsiessä polvivammasta.

Ortion taival Flamesin organisaatiossa sujui kohtalaisesti, Abbotsford Heatissa jopa kelvollisesti, mutta todellinen läpimurto jäi lopulta tekemättä. Kolmen vuoden aikana Ortion tilille kertyi vain 37 NHL-ottelua ja pelit päättyivät lopulta kysymysmerkkeihin.

Pudotuspelimenestyksestä pudotuspelimenetykseen

Suomalaisten poistuessa joukkueesta Flames hankki kaudelle 2016−17 Brian Elliottin torjumaan kiekkoja. Hänen piti olla vastaus rukouksiin, kun hän saapui vapaana agenttina St. Louis Bluesista, jossa hän oli takonut kovia lukemia vuodesta toiseen. Toisin kävi, kun yksi NHL:n vahvimmista puolustuspelillisistä joukkueista vaihtui vielä tuolloin puolustuspelaamisen kanssa kangerteleeseen Flamesiin.

Kanadalaistorjuja onnistui kauden aikana torjumaan joukkueelleen 11 ottelun mittaisen voittoputken, minkä seurauksena hänet olisi kauden päätteeksi voitu valita jopa joukkueensa arvokkaimmaksi pelaajaksi, mutta epäonnistuminen pudotuspeleissä haalisti helmi-maaliskuisen ajanjakson muistoa.

Brian Elliottin piti olla vastaus rukouksiin, mutta toisin kävi

Flames kohtasi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Anaheim Ducksin, ja Elliott aloitti maalin suulla kaikki ottelut. Bluesissa edelliskeväänä pelatut konferenssifinaalit vaihtuivat rumiin tilastoihin. 3,88 päästettyä maalia ottelua kohden torjuntaprosentilla 88,00 kertoo kaiken oleellisen. Bluesissa kiekkoja torjunut pudotuspelimaalivahti oli enää vain muisto.

Elliott joutui kauden aikana taistelemaan peliajasta niin ikään vastikään hankitun Chad Johnsonin kanssa. Johnson oli itse asiassa odotuksiin nähden jopa hyvä torjuen Elliottiakin paremmalla voittoprosentilla, mutta ei silti riittävän hyvä voittaakseen seuran johdon uskoa puolelleen.

Kanadalaistandem ei ollut ratkaisu Flamesin maalivahtiongelmaan joukkueen sijoittuessa torjuntaprosentilla liigassa kymmenen huonoimman joukkueen joukkoon.

Kipinä syttyi jälleen

Kausi 2017−18 toi jälleen suuria muutoksia Flamesin maalivahtiosastolle. Joukkue hankki riveihinsä Arizona Coyotesissa pitkään torjuneen Mike Smithin. Kanadalaiskonkarilla oli vyöllään myös olympiakulta ja maailmanmestaruus, joten maalitolppien välissä sopi odottaa tuulten laantuvan. Toki yhtenä kysymysmerkkinä voitiin pitää Smithin 35 vuoden ikää.

Ontarion provinssista kotoisin oleva Smith pelasi kelpo kauden. Hän onnistui katkaisemaan Flamesin peräti 29 ottelun pituisen kirouksen Anaheimin Honda Centerissä, kun joukkue vihdoin voitti Anaheim Ducksin vierasottelussaan. Lisäksi Smith oli läpi kauden yksi joukkueensa parhaista pelaajista.

Mike Smith oli läpi kauden yksi joukkueensa parhaista pelaajista.

Yksi liigan parhaista mailapelaajista valittiin tammikuussa NHL:n tähdistöotteluun, ja Smith piti Flamesin pudotuspelijahdissa vielä alkuvuonna 2018, kunnes loukkaantuminen vei hänet sairastuvalle ja Flamesin ulos pudotuspeleistä.

Smithin tuuraajana torjui tšekkiläinen David Rittich. 24-vuotias Jihlavassa syntynyt maalivahti oli lopulta sangen epävarma ja ailahteleva ratkaisu. Smith torjui runkosarjassa lopulta 25 voittoa 55 ottelusta NHL-uransa toiseksi parhaimmalla torjuntaprosentilla 91,60.

Nuori amerikkalainen tuulenkääntäjä

Flamesin organisaatiossa kiekkoileva, AHL-seura Stockton Heatissa kiekkoja torjuva Jon Gillies on eittämättä potentiaalinen vaihtoehto NHL-seuran ykköstorjujaksi tulevaisuudessa. Alkavalla kaudella Gillies tulee kilpailemaan Rittichin kanssa paikasta Flamesin kokoonpanossa.

Viime kaudella Gillies aloitti yhdeksässä ottelussa Flames-maalilla Smithin kärsiessä loukkaantumisesta. Tilastot eivät nuorta yhdysvaltalaista mairittele. Vain kolmessa ottelussa 24-vuotias maalivahtilupaus onnistui auttamaan joukkueensa voittoon. Gilliesin otteet olivat ajoittain epävarmoja, ja hänellä oli tapana päästää kiekko taaksensa jo ottelun alussa ennen kuin pelaaminen muuttui aiempaa tasapainoisemmaksi. Se on asia, joka Gilliesin on saatava korjattua.

Jon Gillies kuuluu Flamesin tulevaisuuden suunnitelmiin.
Jon Gillies kuuluu Flamesin tulevaisuuden suunnitelmiin.
Kuva © Getty Images

Gilliesin tapauksessa voidaan käyttää sanontaa "Nyt tai ei koskaan". Vaikka monet maalivahdit ovat nousseet parrasvaloihin vasta 27-vuotiainakin, tulisi Gilliesin onnistua tehtävässä tätä pikaisemmalla aikataululla, koska Smithin nykyinen sopimus kattaa enää alkavan kauden ja silloin on Gilliesin vuoro loistaa albertalaisseuran tolppien välissä.

Ilmaiseksi tuota paikkaa ei hiljattain jatkosopimuksen allekirjoittanut pelaaja saa, sillä niin ikään Rittichin on kyettävä ansaitsemaan paikkansa NHL-jäillä, mikäli niillä aikoo luistimenteränsä tulevaisuudessa pitää. Flamesin organisaatiossa luotetaan Gilliesiin: nyt on enää hänestä itsestään kiinni, onko hänestä hiljentämään myrskytuulet Flamesin maalivahdin alueella.

» Lähetä palautetta toimitukselle