1300 pistettä, kaksi Maurice Richard -Trophya ja liuta muita saavutuksia − Jarome Iginlan ura hakee vertaistaan

Teini-ikäinen kanadalaispoika matkustaa jääkiekkojoukkueensa Kamloops Blazersin kanssa Calgaryyn pelaamaan turnausotteluitaan. Hän huomaa satulan malliseksi rakennetun jäähallin. Sen nimi on Saddledome, ja siellä hän haluaa tulevaisuudessa pelata.

Tuo poika oli Jarome Iginla, ja hänen unelmansa kävi toteen. Yli 20 vuoden jälkeen hän palasi takaisin tuohon halliin ilmoittamaan uransa lopettamisesta.

Kuin videopelissä

Iginla pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa 21. huhtikuuta 1996 Calgary Flamesin paidassa. Flames kohtasi tuolloin Chicago Blackhawksin pudotuspelien ensimmäisen kierroksen kolmannessa ottelussa. Iginla saalisti uransa ensimmäisen syöttöpisteen heti ensimmäisessä ottelussaan, kun kapteeni Theoren Fleury löi kiekon maalin edestä Ed Belfourin selän taakse kolmannen erän alussa.

− Niin epätodellista. Pääsin kirjaimellisesti yhden yön aikana fanista Fleuryn ja German Titovin ketjukaveriksi, Iginla muistelee NHL:n sivuilla.

Seuraavassa ottelussa Iginla kirjautti uransa ensimmäisen NHL-maalin, kun Titov syötti kiekon kulmasta parhaalle maalintekosektorille. Iginla löi kiekon suoraan syötöstä ohi Belfourin. Kyseinen maali jäi lopulta Flamesin viimeiseksi pudotuspeliosumaksi ennen vuotta 2004.

Flames hävisi sarjan lopulta 0−4. Iginla oli kuitenkin saanut ensikosketuksensa taalajäihin ja Saddledomeen.

− Aloitukset Jeremy Roenickia vastaan. Kulmaväännöt Chris Cheliosin kanssa. Laukomiset Belfouria vastaan. Muistan kaiken niin elävästi. Se oli kuin olisin ollut sisällä videopelissä, Iginla jatkaa.

Iginla esiintyi edukseen. Hän pelasi 18-vuotiaana keskushyökkääjän paikalla, jossa ei voi piiloutua. Laitahyökkääjänä on vielä mahdollista kaarrella kentällä niin, että se näyttää hyvältä, mutta keskikaistalla pelaaja on huomion keskipisteessä. Kaiken on onnistuttava.

Kauppa Flamesiin

Joulukuussa 1995 silloinen Flames-GM Al Coates tarttui puhelimeen, vain kymmenen minuuttia ennen siirtoikkunan sulkeutumista. Flames halusi nuoren pelaajan, joka pystyisi kantamaan joukkueen logoa seuraavat 10-12 vuotta.

Flamesin pelaajatarkkailija Ian McKenzie oli iskenyt silmänsä WHL-liigassa pelaavaan Iginlaan, joka oli Blazersissa voittanut kahdesti liigan mestaruuden, Memorial Cupin. Coates puolestaan huomasi Iginlan nuorten MM-kisoissa, jossa nuorukainen siivitti turnauksen tehokkaimpana pelaajana, 12 tehopisteellään Kanadan maailmanmestariksi.

Coatesin puhelu suuntautui Dallas Starsin organisaatioon, joka oli varannut edellisenä kesänä Iginlan ensimmäisen kierroksen 11. pelaajana. Flames tarjosi Starsille pitkäaikaista hyökkääjäänsä ja kapteeniaan Joe Nieuwendykia vaihdossa lupaavaan Iginlaan. Starsin GM Bob Gainey myöntyi ehdotukseen, kauppakirjat allekirjoitettiin ja loppu on historiaa.

Stanley Cup -finaalit 2004

Kauden alla Flamesin kapteeniksi valittu Iginla pelasi kaudella 2003-04 uransa toiseksi tehokkaimman NHL-kautensa 73 pisteellään. Maaliverkkoja Iginla heilutti 41 kertaa ja hän jakoi kauden päätteeksi Maurice Richard Trophyn yhdessä Ilja Kovaltšukin ja Rick Nashin kanssa.

Flames sijoittui runkosarjassa Iginlan johdolla divisioonansa kolmanneksi ja konferenssinsa kuudenneksi. Edessä olivat joukkueen ensimmäiset pudotuspelit vuoden 1996 jälkeen.

Pudotuspeleihin Flames lähti hienoisena altavastaajana, mutta onnistui raivaamaan tieltään ensin Vancouver Canucksin, sitten Detroit Red Wingsin ja konferenssifinaalissa vielä San Jose Sharksin. Iginla oli myös pudotuspeleissä joukkueensa tehokkain pelaaja 13 maalillaan ja yhdeksällä syöttöpisteellään.

Iginlan pelitapa kulminoitui finaalisarjan viidennessä ottelussa. Hän menetti kypäränsä joukkueiden pelatessa jatkoerää, mutta toisin kuin hänen ketjukaverinsa Craig Conroy ja Martin Gelinas, Iginla jäi vielä jäälle. Flames ryhmittyi uudelleen ja lähti hyökkäykseen. Ilman kypärää viilettänyt Iginla laukoi kiekon oikelta laidalta maalille, ja Oleg Saprykin ohitti Nikolai Habibulinin paluukiekosta. Flames voitti ottelun ja siirtyi ottelusarjassa 3−2-johtoon, voiton päähän mestaruudesta.

Enempää tilastomerkintöjä ei Iginla kirjauttanut finaalisarjassa, ja hänen edustamansa Flames kaatui Lightningille lopulta seitsemännessä finaaliottelussa. Tämän lähemmäksi himoittua Stanley Cupia Iginla ei koskaan päässyt.

Kovanaama kaukalossa ja herrasmies sen ulkopuolella

Iginlan nimi jää historiaan kenties viimeisenä tähtipelaajana, joka maalinteon, luistelun ja johtajuuden lisäksi osasi taklata ja tarvittaessa pudottaa hanskansa sekä tapella joukkueensa puolesta. Tappeluvitosia hän keräsi NHL-kaukaloissa 76 kappaletta, mikä tuntuu paljolta tämän tähtiluokan pelaajalle. Vertailun vuoksi Brendan Shanahan on ainoa, joka on yli 600 maalin tekijänä tapellut Iginlaa useammin, 138 kertaa (Iginla 116 kertaa).

Iginla osasi pelata monipuolista jääkiekkoa. Hän on NHL-historian parhaita voimahyökkääjiä, ja hänen laukauksensa oli tappava. Iginlalla oli taito nujertaa vastustajan puolustajat fyysisellä ja ovelalla peliälyllään. Hän otti taklauksia vastaan luodakseen tilanteita, mutta hän myös itse taklasi taidokkaasti.

− Iginla oli pelaaja, joka antoi kaukalossa kaikkensa jokaikinen ilta. Hän pelasi kovaa, ei ainoastaan itsensä vaan koko organisaation ja etenkin joukkuekavereidensa vuoksi, lausui Flamesin pelaajalegenda Lanny McDonald Flamesin verkkosivuilla.

Iginla oli todella hankala vastustajille, koska pelotteleminen ja horjuttaminen tuntui mahdottomalta. Mikäli häntä tai hänen joukkuekaveriaan vastaan pelattiin rumasti, Iginlan ilkeä puoli tuli esiin nopeasti.

Kuuluisin Iginlan tappeluista oli kahden kapteenin yhteenotto kevään 2004 Stanley Cupin finaalisarjan kolmannessa ottelussa. Lightningin Vincent Lecavalier aloitti tappelun yllättäen, eikä kumpikaan ujostellut. Kyseessä oli hyvin harvinainen tapahtuma, jossa kaksi supertähteä ja kapteenia pudottivat hanskansa joukkuidensa puolesta suurimmalla mahdollisella näyttämöllä, mitä ammattilaisjääkiekossa voi olla.

On hyvin mahdollista, ettemme koskaan tule näkemään toista tähtipelaajaa, joka pelaisi tällä tavalla.

Kaukalon ulkopuolella Iginla oli mitä miellyttävin, ystävällisin ja rauhallisin ihminen. Hän kohteli toimittajia aina kuin kavereitaan, ja faneja kuin omia perheenjäseniään.

Vuoden 2002 Salt Lake Cityn talviolympialaisten aikaan Iginla tapasi ravintolassa ollessaan kisoihin matkustaneita faneja, jotka kertoivat yöpyvänsä autossaan. Iginla soitti pari puhelua, ja ilmoitti faneille varanneensa heille huoneet samasta hotellista, jossa hänen perheensä asui kisojen ajan. Fanien ei tarvinnut maksaa mitään.

Iginla oli mukana myös useasti hyväntekeväisyyskampanjoissa, ja NHL palkitsi hänet vuonna 2004 King Clancy Memorial -palkinnolla.

Kannujahtiin

Iginlan pitkä aikakausi Flamesissa tuli päätökseen vuoden 2013 siirtotakarajalla. Joukkue ui syvällä sarjataulukon pohjamudissa, ja oli muutoksen aika.

Flames-kapteeni pyysi siirtoa Pittsburgh Penguinsiin. Otteluita 35-vuotiaalle hyökkääjälle kertyi runkosarjassa vain 13 ja niissä 11 tehopistettä. Pudotuspeleissä Iginla pääsi pelaamaan kaikissa otteluissa ja oli Penguinsin neljänneksi tehokkain pelaaja 12 tehopisteellään. Kevään 2013 kannujahti yhdessä Sidney Crosbyn ja Jevgeni Malkinin kanssa päättyi kuitenkin konferenssifinaaleihin Boston Bruinsia vastaan.

Seuraavana kesänä oli edessä uudet sopimusneuvottelut, ja Iginla allekirjoitti vapaana agenttina sopimuksen Bruinsin kanssa.

Kausi sujui tilastollisesti edellistä paremmin. Iginla puki paidan 78 kertaa ja oli 30 maalillaan Bruinsin paras maalintekijä ja kolmanneksi tehokkain pelaaja. Pudotuspeleissä tuloksen tekeminen jatkui ja Iginla teki jälleen joukkuekavereitaan enemmän maaleja. Taistelu pokaalista katkesi kuitenkin jo pudotuspelien toisella kierroksella Montreal Canadiensia vastaan.

Bruinsin palkkakattotilanne oli tiukka kesällä 2014, ja Iginlaa odotti jälleen seuranvaihto. Kolmen vuoden sopimus syntyi Colorado Avalanchen kanssa. Iginla pelasi Avalanchessa 225 ottelua ja teki niissä 59 maalia ja 124 pistettä, joista ensimmäisenä kautena syntyi lähes puolet.

Kaikkina kolmena Avalanche-vuotenaan Iginla kohtasi kuitenkin pettymyksen joukkueen kariutuessa vuosi toisensa jälkeen ulos pudotuspeleistä. Keväällä 2017 syntyi vielä viimeinen kauppa, Los Angeles Kingsiin, jossa Iginla pelasi viimeiset 19 NHL-otteluaan. Ei pudotuspelejä, ei Stanley Cupia.

Iginla oli vankka voimahyökkääjä, ja yksi NHL:n parhaista maalintekijöistä vuosien ajan. Hän rikkoi 30 maalin rajan 11 kaudella peräkkäin, 40 maalin rajan neljästi ja 50 maalin rajan kahdesti. Hän teki kasapäin maaleja NHL:n kuuluisalla kuolleen kiekon aikakaudella, jolloin tylsällä puolustuspelillä tuhottiin todelliset maalikarkelot illasta toiseen.

Lopettaessaan Iginla on elänyt ja saavuttanut kaikki unelmansa, paitsi sen yhden. Hän jää historiaan yhtenä parhaista NHL-pelaajista, joka ei koskaan saanut nostaa lordi Stanleyn maljaa ilmaan.

Pavel Bure, Marcel Dionne, Shane Doan, Tony Esposito, Mike Gartner, Dale Hawerchuk, Adam Oates, Brad Park, Börje Salming, Daniel ja Henrik Sedin, Darryl Sittler, Ryan Smith, Peter Stastny. Ja Jarome Arthur-Leigh Adekunle Tig Junior Elvis Iginla.

Artikkelia muokattu 26.8.2018 klo 18.08: Pittsburgh Penguins ei voittanut Stanley Cupia keväällä 2012 vaan Los Angeles Kings, ja Boston Bruins ei voittanut Stanley Cupia keväällä 2013 vaan Chicago Blackhawks.