Viktor Tihonovin valmentajaura alkoi Moskovan Dinamon apuvalmentajana vuonna 1964. Peliurallaan puolustajana pelannut Tihonov oli pelannut samassa joukkueessa kymmenen vuotta. Vuonna 1968 Tihonov siirtyi Riian Dinamoon ja nosti joukkueen aina Neuvostoliiton pääsarjaan. Hän toimi jo noihin aikoihin Neuvostoliiton valmennustiimissä, ennen kuin vuonna 1977 hänestä tehtiin päävalmentaja. Samalla hän siirtyi seuratasolla Moskovan TsSKA:n peräsimeen. Tihonov valmensi Neuvostoliiton ja sittemmin IVY:n sekä Venäjän maajoukkueita aina vuoteen 1994 asti. Myöhemmin hän teki vielä vuoden visiitin päävalmentajaksi kaudella 2003-04.
Tihonovin meriittilistalla on yhdeksän maailmanmestaruutta (1978-79, 1981-83, 1986, 1989-90, 1993), kolme olympiakultaa (1984, 1988, 1992) sekä Kanada Cupin voitto vuodelta 1981. Hänet tunnettiin erittäin vaativana ja kontrolloivana valmentajana, jonka joukkueet pysyivät yhdessä jopa 11 kuukautta vuodessa. Neuvostoliiton viimeisinä vuosina tämä johti tunnettujen pelaajien loikkauksiin sopivan tilaisuuden tullen.
Viktor Tihonovin poika Vasili valmensi SM-liigassa Ässiä ja Lukkoa. Vasili kuoli viime vuonna tapaturmaisesti. Vasilin poika, nimeltään niin ikään Viktor, on nykyään Pietarin SKA:n hyökkääjä.
