Perjantai-ilta NHL:ssä
All-Star tauon lähestyessä playoff-rajan lähellä pelaavat
joukkueet alkavat kiinnittää yhä enemmän huomiota sarjataulukoihin.
Kun kolmekymmentä ottelua perussarjaa on jäljellä Edmonton
Oilers on kahdeksannella eli samalla viimeisellä playoffpaikalla
sarjataulukossa. Viimeisten neljän playoffseihin yrittävän joukkueen
ero taulukossa on vain neljä pistettä ja yksi noista joukkueista
on Phoenix Coyotes, joka tänään pelasi Skyreachilla.
Kojoottien maalissa aloitti Sean Burke, joka on keskimäärin
laskenut taakseen alle kaksi maalia per ottelu tähän mennessä.
Toisessa erässä Sean Brown päästi Trevor Letowskin ohitseen aloitusympyröiden
välissä ja leikkasi mailallaan Letowskin naamaan komean ventin -
tuloksena 2+2 min. Power playssa Landon Wilson ampui 1-0
johdon pointilta Teppo Nummisen syötöstä.
Myöhemmin Keith Tkachuk kaatui omin päin jäähän otsalleen ja
jätti kentän aivotärähdyksen vuoksi - todella omituinen tapa
loukkaantua.
Kolmannen erän lopussa Mike Grier ohjasi Jason Smithin
siniviivalaukauksen maaliin tasoittaen pelin.
Öljyn ja Phoenixin tasaiset pelit siis jatkuvat.
Ottelun tuomitsi kaksi nuorempaa tuomaria - yleensä NHL yrittää
laittaa ainakin yhden veteraaniseebran junnun kaveriksi, mutta
tänään jostain syystä näin ei tehty. Suurimmaksi osaksi
pelaajat molemmissa joukkueissa suhtautuivat tilanteeseen
ymmärtäväisesti, mutta pelin jälkeen Jeremy Roenick poltti
hihansa:
"I think the referees gave Edmonton every chance possible to
win that hockey game. No question, a couple very very shady
calls in the third period, especially when it's one-one, calls
that you do not call with four minutes left, the slashing call
that was very very questionable. I think that's a no-no in
The National Hockey League especially with four minutes
left when you have two teams going as hard as we did. You don't
call a penalty like that with four minutes left in the game."
Roenickin mielestä siis on ok lyödä vastustajan pelaajaa kunnon
two-handerillä kuten Travis Green tuossa mainitussa tilanteessa
löi Ryan Smythiä käsivarsiin - jos tasaista peliä ei ole
montaa minuuttia enää jäljellä. Tuomarit voivat vaikka lähteä
iltajunalle.
Roenick saattaa saada puhelun "Soupy" Campbeliltä piakkoin..
Yashin on hiljaa - ja yrittää parastaan
Ottawa Senatorsin ollessä nyt Idän kärjessä vähäiselle huomiolle
on jäänyt se tosiasia, että Alexei Yashin edelleen tahtoo
pois Ottawasta. Yashinin kunniaksi on todettava, että tämän
viimeaikainen menestys - 12 maalia ja 18 pistettä viimeisessä
12 ottelussa - on ollut tärkeä osa joukkueen menestystä eikä
Yashin suostu julkisuudessa puhumaan muista kuin jäällä tapahtuvista
asioista.
Trading deadlinen (13.maaliskuuta) lähestyessä tulee olemaan
mielenkiintoista nähdä miten Yashin reagoi kohuun.
Tänään Ottawa jatkoi roadtripiään Miamissa. Viktor Kozlov
väläytti taas pienen mailan ja ison miehen yhdistelmän taitoja
syöttämällä kiekon laidalta kahden Sens-pelaajan läpi Pavel
Burelle maalin nurkalle - 1-0, pp-goal, Pavelin 26.
Toisen erän ensimmäisellä minuutilla Kozlov otti kiekon siniviivan
alla ja huijasi pari Senatorsin puolustajaa - hetken näytti
siltä että hän ajautui aivan liian lähelle Lalimea - mutta
laukaus lähti silti maalin kattoon, 2-0.
Muutamaa minuuttia myöhemmin Vaclav Prospal yllätti Trevor
Kiddin siniviivalta, Prospalin 3., nyt peli 3-0.
Mutta Senators kuroi etumatkan kiinni: Hossa Bonkille, 3-1,
Chris Phillips reboundista 3-2, McEachern Yashinille 3-3.
Jatkoajalla Marian Hossa otti kiekon Lance Wardilta siniviivalla
ja karkasi yksin läpi kohti Kiddiä, kämmen-rysty-takaisin kämmenelle
ja kiekko maaliin "farmiliigapuolelta".
Ottawalla on tilaisuus rikkoa seuran viiden peräkkäisen voiton
ennätys kuudennella voitolla sunnuntaina Le Centre Molsonissa,
Montrealissa.
Jumalan olemassaolo todistettu jälleen
MSG-Networkin John Davidson kysyi Alpo Suhoselta lokakuun 16.
päivä koska tämä uskoo Blackhawksin pelaajien oppivan Apen
pelisysteemin; Suhosen vastaus silloin oli: "My players will
learn my system in mid-January".
Blackhawksin pelin viimeaikaista nousukautta uhkaa Zhamnovin,
Mironovin ja Spacekin loukkaantumiset.
Denverissä ensimmäisen erän neljännellä minuutilla Ray Bourque
antoi Peter Forsbegille vapauttavan syötön ja Foppa liukui
maalin editse odottaen kylmästi rookievahti Michel Larocquen
vaipumista jäihin ennen laukausta..1-0...Welcome to the Show,
rookie.
Forsberg ampui vajaalla 2-0 lämärillä siniviivan alta Laroqcuen
suojusten läpi vähän myöhemmin; vielä samassa erässä Forsberg
ampui kiekon maalinkulmaan, kiekko kimposi maaliin Eric Messieristä.
Monet Avs-fanit luulivat Fopan tehneen hattutempun ja hattusade
alkoi Pepsi-Centerin jäälle...mutta maali kuulutettiin Messierille
- aika harmittava tapa menettää 20 taalan lippis!
Toisessa erässä tapahtui hauska tapaus: Steve Sullivan sai korkeasta
mailasta nenänvarteensa ja luistellessaan pleksin vierellä
nenä verta vuotaen, noin kolmekymmentä vuotiaan näköinen
mieskatsoja alkoi ilveilemään Sullivanille pleksin takaa!
Mutta kosto oli suloinen: hetkeä myöhemmin Sullivan pääsi
yksin läpi, huijasi Royn harhautuksella ja teki 1-0.
Vajaa minuutti myöhemmin Sullivan taas yksin läpi - tällä
kerralla napakka rannari vasempaan ylänurkkaan.
Ja vielä suloisempi: vähän tämän jälkeen Roy ampui kiekon
katsomoon kulmasta...ja kiekko osui juuri tätä vähän aiemmin
Sullivanille naamaansa vääntänyttä miestä päähän !!
Tuhansien ihmisten joukosta!
Jostain tuotiin tälle Coloradon juntille pyyhe verenvuodon
tyrehdyttämiseksi ja Sullivan kaarsi pleksin paremmalta
puolelta ohitse sanoen jotain..ja juntti huuteli jotain takaisin
- koko ajan olutmuki tukevasti kädessä pysyen!!
Jumala on siis olemassa.
Dallasissa jälleen tiukka Lännen taistelu, vieraana San Jose
Sharks - kaksi joukkuetta pisteen sisällä toisistaan sarjataulukossa.
Ensimmäisessä erässä kauden komeetta Evgeni Nabokov
torjui peräti 17 kertaa.
Mike Ricci liikautti päätään kohti Dallasin pelaajaa ikäänkuin
yrittäen "headbutt":ia eli lyödä päitä yhteen kuitenkaan
viemättä lyöntiä kosketukseen asti - silti tuomari antoi vitosen
vahingoittamisyrityksestä!
Mutta Sharks tappoi jäähyn.
Sharks roikkui lopulta 2-1 johdossa loppuun saakka Nabokovin
torjuessa 29 kertaa; Belfrourin vain 18.
Tällä voitolla Nabokovilla on koossa 25 voittoa tällä kaudella -
vain Patrick Roylla on enemmän, 27 voittoa.
Ei hassumpi kausi kesän 1994 219:ä varatulta vahdilta!
Sharks varasi Nabokovin nykyisin Anaheimin palveluksessa
olevan Konstantin Krylovin neuvosta. Krylov seurasi Evgenin
isän Viktorin kiekkouraa Ust Kamenogorskissa 18 kauden ajan;
Viktor oli myös maalivahti.
Viktor Nabokov on henk.koht.valmentanut myös New York Rangersin
huippuprospekti Vitali Yeremeneviä.
Olisi puppua väittää, että Sharksin scoutit tiesivät osuneensa
kultasuoneen yhdeksännen kierroksen varauksella - "Nabby" itse
ei koskaan edes unelmoinut NHL-urasta, vaan teki sopimuksen
Moskovan Dynamon kanssa tarkoituksena tehdä uraa siellä.
Itse asiassa Sharksin organisaatio unohti koko miehen yli
kolmen vuoden ajaksi varauksen jälkeen. Scout John Ferguson
matkusti Eurooppaan tarkkailemaan Marco Sturmia ja siellä huomasi
miten turnauksessa mukana olleen Dynamon maalivahdin mailapeli
muistutti jotenkin legendaarista Johnny Boweria.
Vielä siinäkään vaiheessa Nabokovin tie tähtiin ei ollut kiveen
kirjoitettu - tämä lähti Amerikkaan ja suoritti oppisopimuksensa
farmijoukkueessa Kentuckyssa, jossa varsinkin Evgenin
sijoittumispelaamiseen alettiin kiinnittää huomiota.
Evgeni Nabokovin menestyksen taustalla puhutaan miehen
erinomaisesta kommunikaatiotaidosta englanninkielellä -
Kentuckysta löytyi morsian Tabitha - sekä tämän asenteesta.
Nabokov tuli Sharksien leirille ilman sopimusta - harvinaista
eurooppalaispelaajalta, joilla on yleensä muitakin
vaihtoehtoja - sekä herätti huomiota leirillä tekemällä omin
päin ylimääräisiä harjoituksia aina kun siihen jääaikaa onnistui
saamaan.
Nabokovin vahvuuksia ovat hyvä hanskakäsi ja sijoittuminen.
Silmään pistää muutaman ottelun nähneenä aika kauas maalilta
ulostulo laukaisijaa haastamaan - useimmat NHL-maalivahdit
pelaavat maalin sisällä nykyisin ja varovat keskittymistä
liikaa laukaisijaa kohtaan - jos fuskaavat keskelle, yrittävät
reagoida kiekkoon.
Nabokov ei tee turhia liikkeitä. Tämän urheilullisuutta on
joissakin arvosteluissa kritisoitu, mutta ehkä Nabokov on
vielä nopeampi kuin mitä on tähän asti uskottu.
Paul Kariyan paluu
Anaheim Mighty Ducksin tähtipelaaja Paul Kariya palasi jäille
Detroitin "Joe"-areenalla missattuaan 16 ottelua loukkaantumisen
takia, mutta ei vielä kohauttanut esityksellään.
Jokin aika sitten Pierre Turgeonin tappelussa tyrmännyt Tony
Hrkac - Pierren uran toinen ja viimeinen - Tonyn ensimmäinen ja
varmaankin viimeinen tappelu, harhatti ensimmäisessä erässä
Nick Lidströmin ulkokautta ja siirsi kiekon southpaw Manny
Legacyn hanskapuolelta jäätä pitkin maaliin, 1-0.
Myöhemmin ensimmäisessä erässä Teemu Selänne syötti hienosti
vasemmalta laidalta koko kentän yli oikealle Pascal Trepanierille, jonka
kova laukaus ylänurkkaan (mailapuolelle), 2-0.
Ennen ensimmäisen erän loppua jäähyä tappamassa ollut Doug
Brown sai kiekon Ducksin pakilta siniviivalla ja pääsi yksin
läpi - harhautuslaukaus - ja maali, 2-1.
Kolmannessa erässä Brendan Shanahan syötti maalille Steve
Yzermanille ohi Ducksin puolustuksen - laukaus ja 2-2.
Viisi minuuttia ennen loppua Yzerman syötti ylivoimapelissä
Sergei Fedoroville laidalle ja tämän laukaus suoraan syötöstä,
Red Wingsin voittomaali.
Näillä pisteillä Steve Yzerman siirty kaikkien aikojen
pistetaulukossa viidennelle sijalle ohi legendaarisen
Phil Espositon.
Häviöllään "Gii Ebeer" (joka ennen showhun pääsyään kutsui itseään
kunnon amerikkalaisittain nimellä "Gai Hiibert"!) lisäsi
henkilökohtaisen tappioputkensa 11.otteluun.
Mikko Eloranta sankari Buffalossa
Buffalossa Billy Guerin ryösti kiekon Alexei Zhitnikiltä
ja pääsi yksin läpi, mutta menetti kiekon taakseen
Zhitnikin heittäydyttyä kiekon perään börjesalmingmaisesti -
paikalle tulikin Dmitri Kalininilta karkuun päässyt Mikko
Eloranta, laukaus suoraan mailapuolen ylänurkkaan ohi
"Kramer":in, 1-0.
Mike Keenanin valmentamia kiekko-otteluita seuratessa tulee
aina nähtyä rumia otteita, sikamaisuuksia, tahallisia
vahingoittamisia, tappeluja ja kaikkea sellaista, mikä saa
miettimään ettei vieläkään ole liian myöhäistä vaihtaa jonkun
muun lajin seuraajaksi - ja niin nähtiin tänäänkin:
Ensin Jay McKee ja Don Sweeney osuivat mushmaisesti yhteen polvi-
polvea vasten - ja tästä kehkeytyi käsirysyjä ja kokouksia jäällä.
Sitten Sweeney otti vahingon takaisin ajamalla Denis Hamelin
yli - myöhemmin Hamel sai kostaa ohjaamalla Jason Woolleyn
siniviivalämärin maaliin, Hamelin 8 - ja vielä myöhemmin:
Sergei Samsonov antoi Andrei Kovalenkolle syötön, jota
kanadalaiset kutsuvat nimellä "suicide pass" siniviivan alle
- ja Kovy joutui suoraan Hamelin taklauksen alle heti kiekkoon
koskettuaan. "The Russian Tank" jäähän, kypärä lensi - tästä
tuli vähän mieleen Kovyn ottama taklaus Edmontonissa syksyllä
1998 LA Kingsiä vastaan Rob Blaken yllätettyä Kovy siniviivalla:
Kovalenko putosi jäähän selälleen, nousi ylös, sitten putosi
takaisin...Blake on sanonut, että tuo oli hänen uransa kovin
onnistunut taklaus.
Tällä kertaa Kovalenko kuitenkin pääsi jatkamaan peliä heti
seuraavassa vaihdossa onneksi.
Ottelussa nähtiin myös reipas dust-up kahden nuoren ja
yritteliään pelaajan välillä - Chris Grattonin ja Joe Thorntonin
nokkapokka päättyi tasapeliin vaikka Joe sai muutaman vasurin
osumaan ihan lopussa.
Kolmannessa erässä Mikko Eloranta onnistui saamaan kiekon heti
aloituksessa seisoessaan oikean laitahyökkääjän paikalla Sabresin
puolustusalueen pisteellä ja ampui kiekon Hasekin jalkojen
välistä nopeasti maaliin, Elorannan 9. tällä kaudella ja
ottelun voittomaali.
Viikko sitten Torontoa vastaan Garry Valk taklasi Hasekia
maalin takana törkeästi selästä, mutta Hasek ei hermostunut
kuten olisi ehkä aikaisemmin tehnyt - vaan sen sijaan hymyili
ristikon takaa näyttäen että kaikki oli kunnossa, ei leikkinyt
loukkaantunutta tms.
Hetkeä myöhemmin Todd Warrener tietenkin pudotti hanskat
Valkin kanssa ja sai tästä instigator-kakkosen vitosen lisäksi.
Instigator-sääntö on typerin sääntö NHL-kiekossa.
Buffalo Sabresilla on paha ongelma hyökkäyspäässä: neljän
viimeisen ottelun maalisaldo: 2.
(tuo Toronto-Buffalo peli oli taklausten ystäville todellista
herkkua Gratton-Varada-Rasmussen ja Tucker-Corson-Roberts -
ketjujen pelatessa koko ajan vastakkain. Darcy Tucker on
pienestä koostaan huolimatta yksi NHL:n parhaita
bodycheckereitä.)
New Yorkin mestaruus Saarelle
New Yorkissa Mike Richter on pelannut itsensä takaisin
kuntoon - 13 maalia omiin viimeisissä kuudessa pelissä.
Brad Isbister näytti maalintekijän taitoja kahdella
maalilla.
Isbisterilla on nyt neljä maalia ja yksi syöttö
viidessä ottelussa - tätä ennen hän oli sivussa 15 pelin
ajan leukamurtuman takia.
Wade Flaherty torjui monia kiperiä tilanteita
- mm. Theoren Fleuryn yksinläpiajon.
Brian Leetch nousi syöttöpisteellään 57:ään pisteeseen ja
jaetulle neljännelle sijalle liigan pistepörssissä.