Olli Sipiläinen debytoi Liigassa kaudella 2000-2001 SaiPan riveissä. Polku liigajäille ei ollut kuitenkaan ehkä se helpoin, sillä hän kiekkoili ennen SaiPaan siirtymistään II- ja III divisioonissa kasvattajaseuransa Ketterän paidassa.
− Olihan se iso, hyvä hyppäys. Pääsin silloin kesärinkiin ja kauden alkaessa olin ainakin fyysisesti valmis, siitä ei ainakaan homma jäänyt kiinni. Siinä ei ollut mitään menetettävää ja homma lähti rullaamaan alkuun ihan mallikkaasti, hyökkääjä muisteli Liiga-uransa alkua.
Kahden SaiPa-kauden jälkeen Sipiläinen lähti hakemaan uutta vauhtia uralleen Mestiksestä ja Jukureista. Neljän Mikkelissä vietetyn kauden aikana hyökkääjä saavutti kaksi Mestis-mestaruutta sekä yhden hopean.
− Täällä homma oli Mestiksestä lähimpänä Liigaa. Vaatimustaso ja kaikki tekeminen oli sillä tasolla, että ei ollut mitään hävettävää Liigaan verrattuna. Tehtiin täällä kovasti hommia ja se kantoi hedelmää, että päästiin takaisin Liigaan.
− Mikkelissä pääsi maistamaan sitä menestystä, mitä se vaatii ja kuinka paljon on tehtävä hommia sen eteen. Olihan ne itselleni tärkeät vuodet täällä, Sipiläinen summasi.
Erityisellä lämmöllä Sipiläinen muistelee avauskaudella saavutettua mestaruutta, jolloin mikkeliläisryhmä kaatoi Kiekko-Vantaan finaalisarjassa voitoin 3-2.
− Kyllähän meillä oli hyvä joukkue, josta useampikin lähti Liigaan. Hienoa aikaa oli sekin.
− Varsinkin ensimmäinen mestaruus: oltiin siinä jo 2-0 tappiolla ja Kiekko-Vantaa oli jo melkein nostamassa pokaalia, kun me tultiin vielä tasoihin. Vietiin sitten vielä se koko sarja, Sipiläinen muisteli hymyssä suin.
Mestarina Liigaan
Sipiläisen edellinen periodi jukuripaidassa päättyi mestaruusjuhliin keväällä 2006. Mestis-tasolle nimekäs nippu voitti runkosarjan ja kaatoi finaalisarjassa Vaasan Sportin 3-1-voitoin.
− Olihan se kyllä huikeaa katsottavaa: Mäenpään "Miksa", Mälkiän Simo, Piiroisen Samuli ja ketä kaikkia siellä oli. Oli se kova nippu siihen sarjaan, niin ei meille olisi vähempi kelvannutkaan kuin mestaruus.
Hyökkääjä muodosti kyseisellä kaudella mikkeliläisjoukkueen tehoketjun yhdessä Piiroisen ja Mika Niemen kanssa. Sipiläinen tehtaili ketjussa Mestis-uransa parhaat pisteet 15+14.
− Itse olin pienempikokoinen ja vähän vikkelämpi siinä, kun taas Piiroinen ja Niemi oli isompia jätkiä. Kyllä meillä vauhtia oli ja hyvin täydennettiin toisiamme. Hienoa siinä oli pelata.
Mikkeliläisryhmässä kiekkoili samaan aikaan myös aikansa Mestis-legendoja, kuten Antti Laakso, Petri Lehtonen ja Lasse Kanerva. Heidän toimiaan oli Sipiläisen mukaan hieno seurata.
− Hieno oli pelata jätkien kanssa ja katsoa treeneissä heidän tekemistä. Pikkuvinkkejä sai sieltäkin.
Mestaruuskauden jälkeen hyökkääjä suuntasi JYPin riveihin. Jyväskyläläisryhmän kanssa Sipiläinen oli viidesti välierissä ja saavutti kaksi Suomen mestaruutta.
− JYPissä ensimmäisenä vuonna taidettiin olla toiseksi viimeisiä, mutta itseltä oli hyvä kausi siihen ja sitten tuli Immosta ja kumppaneita sekä Dufva valmentajaksi. Tehtiin isoja satsauksia ja se tuotti tulosta.
Seitsemän Jyväskylässä vietetyn kauden jälkeen Sipiläinen siirtyi jälleen uusiin maisemiin Raumalle. Lukon riveissä konkarihyökkääjä saavutti vielä pronssimitalin. Mikkeliin lopulta päätösetappinsa tehneelle Sipiläiselle on jäänyt kaikista seuroista uransa varrella hyvä maku.
− Kaikkialla ollaan viihdytty, missä ollaan oltu. Siitä ei ole jäänyt homma koskaan kiinni. Hienoa aikaa, mutta kaikki loppuu aikanaan, hyökkääjä tiivisti.
Perhe tärkeimpänä tukijana, mestaruudet kohokohtina
Parasta muistoa kiekkouran varrelta kysyttäessä, ei kokeneen hyökkääjän tarvitse kauan miettiä.
− Onhan nuo mestaruudet ainutlaatuisia. Yhdessä kun pääsee juhlimaan, niin onhan se aina hienoa, Sipiläinen sanoi.
Sipiläinen on urallaan pelannut Jukureiden nykyisen päävalmentaja Risto Dufvan alaisuudessa Jukureiden lisäksi myös JYP- ja Lukko-vuosina. Dufvan ohella hyökkääjä haluaa kuitenkin nostaa esiin myös miehen omilta nuoruusvuosiltaan uraan vaikuttaneista henkilöistä puhuttaessa.
− Imatralla ja Lappeenrannassa oli Puroharjun Esko. Imatralta kun olin liikkeelle lähdössä, niin hän etsi minulle näyttöpaikkoja ja hoiti sitä puolta. En ilman häntä olisi päässyt välttämättä SaiPaankaan. Siitä homma lähti liikkeelle.
− Sitten pääsi tänne Dufvan kouluun ja sai maistaa sitä voittamista.
Hyökkääjä pelasi liigaurallaan kaikkiaan 785 ottelua ja Mestiksessäkin pelejä kertyi 218 kappaletta. Pitkän uran varrelle on mahtunut monenlaisia pelikavereita.
− Olihan [Petri] Lehtonen tietysti täällä sellainen, että hieno oli seurata maestron otteita vierestä. Hieno pelaaja ja ihminen. Jyväskylästä mieleen jäi Hytösen J-P. Hieno kapteeni ja tekee mielettömän määrän hommia joukkueen eteen, Sipiläinen kehui entisiä joukkuetovereitaan.
− Raumalla taas Vahalahden Ville on sellainen, että jos junnut haluaa katsoa miten oikeaa jääkiekkoa pelataan, niin siitä kannattaa ottaa mallia, hyökkääjä vinkkasi.
Iso tekijä uralle löytyy kuitenkin aivan muualta kuin kiekkokaukalosta tai pukuhuoneista.
− Kyllä se vaimo ja perhe ovat, mikä tuolla kaukalon ulkopuolella on eniten tukenut ja antanut voimaa, Sipiläinen linjasi.
Kuten Jukurit on sloganissaan maininnut, niin tarina jatkuu. Sipiläinenkin aikoo myös tulevaisuudessa seurata tarinan etenemistä, vaikka paikkakunta vaihtuukin.
− Totta kai tulee jatkossakin seurattua. 10 vuotta olin täältä välillä pois ja silloinkin seurasin. Mielenkiinnolla odotetaan, miten hommat täällä jatkuvat, hyökkääjä muotoili.