Jääkiekon kuuluisuuksien galleriaan eli Hockey Hall of Famenn nimettiin neljä jäsentä perjantaina Torontossa. Valinnan saivat entisistä pelaajista Eric Lindros, Rogatien Vachon ja Sergei Makarov sekä valmentajista vuonna 2014 menehtynyt Pat Quinn.
Toronton lähistöllä kasvanut Lindros oli maalivahtien kauhu 90-luvun puolivälissä. Hän kieltäytyi pelaamasta Quebec Nordiquesissa, joka oli varannut hänet vuoden 1991 varaustilaisuuden ensimmäisenä.
Lopulta hän päätyi jättikaupassa Philadelphia Flyersin riveihin, jossa hän johti "Tuomionpäivän legioona" -ketjua John LeClairin ja Mikael Renbergin kanssa. Työsulun lyhentämällä kaudella 1994-95 Lindros teki runkosarjan 46 ottelussa 70 pistettä ja palkintokaappiin tuli Art Ross Trophy. Hänet palkittiin myös pelaajayhdistyksen parhaan pelaajan pystillä, joka tuolloin oli nimeltään Lester B Pearson Award.
Kaudella 1995-96 Lindros iski runkosarjassa huimat 115 pistettä ja vuoden 1997 pudotuspeleissä 26 pistettä, joiden ansiosta Flyers pääsi Stanley Cup -finaaleihin. Detroit Red Wings oli kauden huipentumassa parempi otteluvoitoin 4-0.
Uran loppua vaivasivat loukkaantumiset. Lindros joutui vuoden 2000 pudotuspeleissä Scott Stevensin taklaamaksi, ja hänen uransa oli vaakalaudalla. Hän teki paluun New York Rangersin nutussa syksyllä 2001. Runkosarjassa tuli komeat 73 tehopistettä (37+36) 72 ottelussa. Viimeiset vuodet kuluivat Toronto Maple Leafsissä ja Dallas Starsissa, kunnes hän lopetti vuonna 2007. Vasta seitsemäs yritys toi valinnan Hall of Fameen.
Rogatien Vachon oli 70-luvulla NHL:n maalivahtihuippuja. Hänen uransa ensimmäiset vuodet olivat juhlaa, kun Montreal Canadiens voitti kolme Stanley Cupia. Kaudella 1971-72 Vachon myytiin Los Angelesiin, jolloin hänestä tuli kruunupaitojen viimeinen linnake.
Parhaalla kaudellaan 1973-74 päästettyjen maalien keskiarvo näytti lukemaa 2,24, mikä oli todella pieni tuohon aikaan. Vachon pelasi uransa loppuvuodet Detroit Red Wingsissä ja Boston Bruinsissa. Vachon on uransa jälkeen toiminut Kingsin johtotehtävissä. Hänen pelinumeronsa 30 jäädytettiin vuonna 1985.
Myös Makaroville tunnustusta
Neuvostoliiton ja Traktor Tšeljabinskin kasvatti Sergei Makarov tuli jyrinällä maailman kovimpaan liigaan vuonna 1990, kun hän teki runkosarjassa 86 pistettä 80 ottelussa. Hänet palkittiin vuoden tulokkaana 31 vuoden iässä, jonka seurauksena NHL muutti tulokassääntöjä.
Makarov ei tuntenut NHL:ää omakseen, vaikka San Jose Sharkin paidassa tuli nakutettua 68 pistettä kaudella 1993-94. Hän lopetti uransa 1997 kokeiltuaan neljä ottelua Dallas Starsin riveissä. Maajoukkueessa hän oli osa Neuvostoliiton viimeistä superketjua Igor Larionovin ja Vladimir Krutovin kanssa. Maailmanmestaruuksia tuli kahdeksan kappaletta ja olympiakultiakin kaksi.
Vuonna 2014 edesmennyt Pat Quinn loi mittavan valmennusuran NHL:ssä. Pisimmät valmennusjaksot Quinn vietti Vancouver Canucksin ja Toronto Maple Leafsin riveissä. Hän johdatti Philadelphia Flyersin Stanley Cup -finaaleihin vuonna 1980 ja uusi tempun Canucksin kanssa 14 vuotta myöhemmin.
Kanadan maajoukkueessa hän saavutti olympiakultaa 2002 ja World Cupin voiton 2004. Hän on voittanut eniten vuoden valmentajan Jack Adams Award -pystejä, kolme kappaletta.
