Viime viikolla tulleet kaksi tappiota olivat ikävä isku Ilvekselle, kun kotiluolasta pisteet nappasivat mukaansa sekä Pelicans että Jukurit. Harmillista oli se, että molemmat ottelut olivat todella vaisuja Ilveksen osalta. Missään vaiheessa ei taistelua voitosta edes nähty, vaan ilme oli kuin satimeen joutuneella kissapedolla. Toisin olisi voinut luulla, kun Ilveksen omistajuus siirtyi pois pitkään seuraa hallinneelta Vincent Manngardilta.
Menneistä otteluista ei voi nostaa ketään Ilveksen pelaajaa oikein esiin. Kukaan ei esittänyt mitään, ellei perjantain Jukurit-pelissä kahta maalia tehnyttä Teemu Rautiaista siihen lasketa. Tappion jälkeen ei niitäkään maaleja lämmöllä muistella.
Nyt alkaa olla viimeiset hetket kotijoukkueen painaa kaasua, jos aikovat ehtiä sulkeutuvan pudotuspelioven paremmalle puolelle. Se vaatii heräämistä koko joukkueelta, ja ryhtiä isolla "ryyllä". Ylivoima oli jossain vaiheessa Ilveksen vahvuus, sekin on vähän jäänyt.
Huolestuttavaa on, että myös kokeneet pelaajat ovat pelanneet alle tasonsa. Heidän, jos kenen, pitäisi johtaa nuorta joukkuetta. Otto Koivula pääsi taas maalin makuun iskiessään kaksi maalia HIFK:n verkkoon. Mutta yksi vajaa parikymppinen kaveri ei yhtä liigaseuraa kanna - ellei hänen nimensä ole Connor McDavid.
Kivikova Kerho
HPK loi nahkansa uudelleen viime kauden jälkeen ja nyt tulos on sarjataulukossa. Sijoitus on viides kun kuudennes otteluita on runkosarjassa jäljellä. Kerhon peli-ilme on raikas, eikä peleissä nähdä pakittelua tai kyttäilyä. Kaasu pohjassa mennään, loppuun asti. Neljäs sija on täysin haarukassa, mutta sitä kyttää myös JYP.
Pelicansia vastaan tiistaina Kerho jäi kakkoseksi kaksinkamppailuissa, mutta kuten aikaisemminkin, sieltä tultiin rinnalle ja ohi. Se on hyvän joukkueen merkki kun tahto ei lopu ikinä. Tiistain peli saattoi olla nopeatempoisin, mitä Hämeenlinnassa on tällä kaudella nähty.
Jokin aika sitten HPK:hon tullut Niklas Hagman sai maalitilin auki, ja teki sitten toisen perään, kun karvainen otus hyppäsi niskasta pois. Vaikkei maaleja ole tullut, Hagman on pelannut esimerkillisesti ja taistellut hyvin. Maalilla Emil Larmilla tuli ehkä kauden ensimmäinen ohipeli. Sana katastrofi, koskien mailapeliä, on lempeä sanonta. Olisikohan nyt Antti Karjalaisen vuoro?
Kerhon ongelma on tehottomuus. Vetoja tulee älytön määrä, mutta maaleja ei juuri lainkaan. Ylivoima on sakannut, ja sitä yritettiin parantaa sekoittamalla pelaajia. A-nuorista tullut Harri Kainulainen iskikin heti maalin päästyään ykkösketjuun.
Kauden kolme keskinäistä ottelua ovat päättyneet Kerhon voittoon, kaksi voittomaalilaukauskilpailussa ja yksi varsinaisella peliajalla. Tällöinkin maaliero oli kaksi maalia, joten tiukkoja pelejä hämäläiset ovat pelanneet. Tuskin tämän illan ottelu eroaa paljoakaan edellistä, vaikka Ilves ei tunnetusti mikään maaginen kotijoukkue olekaan.
