Mielipide

World Cupissa pelattiin maailman parasta kiekkoa, mutta valitettavasti vain alkusarjassa

MAAJOUKKUE / Kolumni
12 vuoden tauon jälkeen pelattu World Cup jäi kokonaisuutena pettymykseksi. Alkulohkossa erityisesti Pohjois-Amerikka järjesti maailmanluokan viihdettä joka ottelussa, mutta pudotuspeleissä joukkueet tarjosivat vain varovaista nyhjäystä.

World Cupin oli tarkoitus palata rytinällä kiekkoturnausten eliittiin. Ensimmäistä kertaa turnaus pelattiin alusta loppuun samassa paikassa, kiekkohulluna pidetyssä Torontossa. Tähän lisäksi NHL:n huippupelaajat, niin menestysreseptin piti olla valmis.

Lopputulos oli kuitenkin − jos ei aivan pannukakku, niin ainakin reunoilta palanut paahtoleipä.

World Cupissa on kuitenkin potentiaalia. Maailman parhaat pelaajat näyttivät, että pelaavat halutessaan maailman parasta kiekkoa.

Yleisöä ei turnaus kiinnostanut. Torontossa seurattiin mieluummin baseballseura Blue Jaysin menestymistä. Järjestävä taho oli tilannut vuoden 1996 tapaan Pohjois-Amerikan finaalin ja tuvan täyteen tunnelmaa.

Yhdysvaltojen puolella ei kuitenkaan pystytty tilausta toimittamaan perille asti. Surkeasti alusta loppuun asti pelannut Yhdysvallat oli kisojen suurin yksittäinen pettymys. Jenkkien konttaamisella oli vaikutusta lopulta koko turnaukseen.

Euroopan yhdistelmäjoukkueen pääsy alkulohkosta jatkoon ja lopulta finaaleihin oli joukkueelle itselleen täydellinen onnistuminen. Turnauksen kannalta Euroopan menestyminen näin oli huonoin mahdollinen vaihtoehto.

Kaikki kunnia Euroopalle, joukkue taisteli ylpeästi ja urhoollisesti. Voittoonkin oli mahdollisuudet, mutta Kanadan rutiini oli odotetusti kovempi. Kun odotusarvona oli Kanada-Yhdysvallat-finaali, niin Kanadan ja Euroopan kohtaaminen oli kiekkohistorian suurimpia antikliimakseja.

Ruotsin pääsy Kanadan vastustajaksi olisi tuonut edes aktiivisemman fanijoukon puolityhjään katsomoon.

Apaattisen tunnelman lisäksi niin välierissä kuin finaaleissa myös itse peli oli puuduttavaa katseltavaa. Varovaista viisikkopuolustamista, ei taklauksia. Ymmärrettävää toki on, että pelaajat eivät halua ehdoin tahdoin rikkoa itseään ennen NHL-kauden alkua.

Erityisen ikävää World Cupin kannalta on se, että alkusarjassa pelattiin oikeasti todella mainiota kiekkoa. Toki Suomi ja Yhdysvallat romahtivat täysin, mutta Pohjois-Amerikka järjesti jokaisen pelin lähes jokaisessa vaihdossa henkeäsalpaavaa viihdettä.

Samoin Euroopan menestys alkusarjassa oli virkistävää, mutta pudotuspeleissä pelin intensiteetin laskettua Euroopan puolustusvoittoinen peli oli yhtä tylsää kuin muidenkin.

World Cupissa on kuitenkin potentiaalia. Maailman parhaat pelaajat näyttivät, että pelaavat halutessaan maailman parasta kiekkoa.

Yleisön kannalta on harmittavaa, että muutamaa huippusuoritusta kohti täytyy katsoa erätolkulla puuduttavaa puolustamista ilman tunnetta ja taistelua.

12 vuoden tauon jälkeen ensimmäistä turnausta voidaan katsoa vähän läpi sormien raakaversiona. Seuraava turnaus onnistuu varmasti paremmin.

» Lähetä palautetta toimitukselle