Mielipide

Win it for Demitra

MAAJOUKKUE / Kolumni
Surun keskeltä Helsinkiin suunnannut Slovakia on kirjoittanut tarinan, joka on liian uskomaton ollakseen totta.

Kymmenen vuotta sitten menestyksestä nauttinut Slovakia on kokenut viime vuosina kovia. Maan jääkiekkoa ovat koetelleet tragedia, epäonni ja ikääntyminen.

Viidet MM-kisat, kolmet olympialaiset ja kaksi Maailmancupia Slovakian sinivalkoisissa pelanneen Pavol Demitran menehtyminen oli valtava suru-uutinen koko kiekkoilevalle Slovakialle. Lokomotiv Jaroslavlin lentoturma on osa yli vuoden kestänyttä ja tähän sunnuntaihin johtavaa tapahtumaketjua.

Kiekkoikonin viimeiseksi ottelurupeamaksi jäi Slovakian surullinen taival viimekeväisissä kotikisoissa, joissa maa vältti putoamiskarsinnan kahden pisteen erolla. Glen Hanlonin nelivuotinen sopimus purettiin kisojen jälkeen vain yhden vuoden jälkeen, mutta kanadalaisluotsin kenkiminen jäi maajoukkuelegendan jäähyväisten varjoon.

Bratislavan MM-kisojen tiedettiin jäävän Demitran viimeisiksi otteluiksi Slovakian maajoukkueessa ja 9.5.2011 kapteeni kyynelehti jäähyväisissään kotiyleisön edessä. Muutamaa kuukautta myöhemmin Slovakian urheilukansa kyynelehti Lokomotivin onnettomuuden pysäyttäessä kiekkomaailman uuden kauden alla.

''

Slovakian tarina on nyt jo liian romanttinen pilattavaksi yltiöpäisellä pelikirja-analyysillä

Vuosi Demitran viimeisen ottelun jälkeen Slovakia pelaa sensaatiomaisesti MM-finaalissa. Maajoukkuetta ympäröinyt keskustelu nuorennusleikkauksesta karsi jo muutaman veteraanin pois kisaryhmästä, mutta silti koossa on keskiarvoltaan yli 28-vuotias joukkue, jota vanhempi oli vain Kazakstan.

Hanlonin paikka päävalmentajana ei myöskään mennyt erityisen tuoreelle kasvolle, vaan pestiin palkattiin 65-vuotias Vladimir Vujtek. Vujtek erosi sattumoisin juuri Lokomotivin päävalmentajan paikalta viisi kuukautta ennen onnettomuutta.

Ja niin vain "Pappa-Vujtek" valmensi keskinkertaisen ryhmän pelaamaan maailmanmestaruudesta ensi kertaa kymmeneen vuoteen ja kolmannen kerran sitten Tšekkoslovakian hajoamisen. Joukkueesta on vaikea olla pitämättä.

Slovakia varmisti jatkopaikkansa vasta alkusarjan viimeisessä ottelussa Ranskaa vastaan. Puolivälierissä se kaatoi yöelämään harjoitushallia tarkemmin tutustuneen Kanadan, mikä oli varmasti riittävä lahja sattumalta juuri ottelupäivänä syntymäpäiväänsä juhlineelle Vujtekille.

Välierissä alle jäi mitaliputkensa kolmen vuoden mittaiseksi venyttänyt Tšekki. Kuvioon sopivasti voittomaalin sattui viimeistelemään 37-vuotias Miroslav Satan, Pavol Demitran edeltäjä Slovakian maajoukkueen kapteenina, joka puhui liikuttuneen Demitran puolesta tämän viimeiseksi jääneen ottelun jälkeen.

Matkan varrella Kristian Kudroc, Dominik Granak ja Marcel Hossa putosivat yksitellen kokoonpanosta. Heistä ainakin Granak ja Hossa matkustivat lauantaina leikkauksensa jälkeen Helsinkiin ja ehtivät pelipaikalle juuri ennen Tšekki-ottelun käynnistymistä näkemään kahden vuoden takaisen mestarin jäävän omiensa jalkoihin.

Mukaan ehti myös Kanada-voiton loppuhetkillä kovan kolauksen jalkaansa saanut Juraj Mikus. Vielä torstai-iltana keppien avustuksella kävellyt sentteri pelasi heti lauantaina – kivuista huolimatta. Välierässä Tomas Starostan turnaus päättyi taklaukseen ja Slovakia pelasi valtaosan ottelusta vain viidellä puolustajalla nousten silti voittoon.

Turnauksen aikana osa Slovakian pelaajista on käyttänyt pelipaitansa alla maan jääkiekkoliiton Demitran muistoksi painattamia t-paitoja, toiset ovat kääntäneet maalin jälkeen katseensa kattoon ja osoittaneet sormellaan korkeuksiin. Monen muun maan tapaan myös Slovakia sai IIHF:ltä kielteisen päätöksen muistotarrojen käyttöön, mutta joukkue on kyllä pitänyt huolen siitä, että numero 38 on mukana.

Muistan valitelleeni aiemmin turnauksen aikana, miten kohtalaisesta pelillisestä tasosta huolimatta Helsingin ja Tukholman kisat 2012 muistettaisiin vain lippufarssista. Ilmaveivittömät kisat eivät ole katastrofi, päinvastoin, mutta jotenkin turnaus oli alkusarjassa lattea.

Tähänkin ongelmaan saatiin ratkaisu, kun neljänä viime vuotena pudotuspelien ulkopuolelle jäänyt Slovakia toteuttaa tuhkimotarinaa – sattumalta ikoninsa poismenoa seuraavissa MM-kisoissa. Slovakian tarina on nyt jo liian romanttinen pilattavaksi yltiöpäisellä pelikirja-analyysillä tai Jevgeni Malkinin pysäyttäjän etsimisellä.

Altavastaajan asema, odotetun nuorennusleikkauksen ensimmäinen askel, uusi päävalmentaja, viime vuoden sukellus, loukkaantumiset, yllätysvoitot ja maaliiton kunniagallerian tuoreimman jäsenen traaginen kuolema. Kirsikkana kakun päällä paikka tasan kymmenen vuoden tauon jälkeen MM-finaalissa, jossa suuryleisön suosikki lienee ilmiselvä.

Kaiken lisäksi vastassa on sattumalta juuri Venäjä, jonka Slovakia kaatoi kymmenen vuotta sitten Göteborgissa voittaessaan ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Mutta se mestaruus olisi vain kirsikka kakun päällä – tässä tarinassa on sattumaa kerrakseen.

Kuka tätä elokuvaa käsikirjoittaa?

» Lähetä palautetta toimitukselle