Uran alkutaival
Ville Niemisen ja Tapparan yhteinen taival ulottuu kauas. Nieminen pyöri jo pikkupojasta lähtien Hakametsän hallin käytävillä, sillä Niemisen isä, Esa Nieminen, pelasi aikoinaan jääkiekkoa Tapparan paidassa. Nieminen jatkoi isänsä jalanjäljissä ja ryhtyi myös pelaamaan jääkiekkoa Tapparassa.
Tehtyään hyviä pisteitä Tapparan juniorijoukkueissa Nieminen pääsi debytoimaan pääsarjatasolla kaudella 1994-1995. Tuolloin vasta 17-vuotias Nieminen pääsi pelaamaan liigassa yhteensä 16 ottelun verran. Seuraavalla kaudella Nieminen esiintyi liigassa vain neljässä ottelussa, mutta kaudella 1996-1997 "Nemo" vakiinnutti paikkansa liigassa ja pääsi pelaamaan jo 49 ottelua tehopistein 10+13.
Vahvat esitykset herättivät kiinnostuksen myös NHL:ssä, ja Colorado varasi Niemisen vuorolla 78. Seuraavat kolme kautta vierähtivät AHL:n Hershey Bearsissa, kunnes Nieminen saavutti toistaiseksi uransa ainoan mestaruuden, himoitun Stanley Cupin Coloradon paidassa vuonna 2001.
Tapparan toimitusjohtajana jo tuolloin toiminut Mikko Leinonen olisi halunnut järjestää Niemiselle tervetulojuhlan mestaruuden kunniaksi, mutta Nieminen ei tähän suostunut. Syy kieltäytymiseen oli se, että Leinonen oli vuosia sitten erehtynyt lyttäämään Niemisen mahdollisuudet koskaan kehittyä pelimieheksi tämän äidin kuullen.
Työsulkukausi 2004-2005
Kaudella 04-05 NHL:ssä ajauduttiin työsulkuun ja Eurooppaan tulvi lukuisia NHL-pelaajia. Myös aikaisemmalla kaudella Chicagossa ja Calgaryssä esiintynyt Nieminen tuli pitkästä aikaa Suomeen pelaamaan ja tottakai kasvattajaseuraansa Tapparaan. Nieminen pelasi Tapparassa piste per peli -tahtia ja hinasi ajoittain joukkuettaan eteenpäin lähes yksin, vaikka ikävän loukkaantumisen takia mies joutui olemaan kuukausia sivussa.
Ennen loukkaantumistaan yksi liigan valovoimaisimmista tähdistä ehti pelata 14 ottelua tehoin 8+7 ja loukkaantumisensa jälkeen Nieminen esiintyi vielä 12 ottelussa tehopistein 6+6. Värikäs kausi muistetaan etenkin Niemisen loukkaantumisen aikaisista tapahtumista, jolloin Nieminen muun muassa avautui joukkueen tilasta mediassa, sai potkut ja otettiin saman tien takaisin. Kauden jälkeen "Nemo" suuntasi takaisin Pohjois-Amerikkaan, tällä kertaa New York Rangersiin.
Ulkomailta takaisin Tapparaan syksyllä 2008
Pronssiin päättyneen kauden 2007-2008 jälkeen Tappara julkisti odotetun uutisen ja ilmoitti Ville Niemisen paluusta Tampereelle vuosien jälkeen. Posiitivisin odotuksin käynnistynyt kausi oli kuitenkin Tapparan joukkueen osalta katastrofi, ja lopputuloksena oli toiseksi viimeinen sija runkosarjassa. Nieminen osoitti kuitenkin olevansa kaiken odotuksen arvoinen ja kauden päätteeksi pistesarakeeseen merkittiin komeat 42 (22+20) pistettä.
Seuraavalla kaudella Tappara pääsi niin sanottujen "sääliplayoffien" kautta puolivälieriin asti, mutta KalPa oli lopulta parempi voitoin 4-2. Tehopisteiden (29) valossa kausi oli Niemisen osalta hieman aikaisempaa vaisumpi, mutta jäähysarakkeeseen kirjattiin kunnioitettavat 142 minuuttia.
Näiden kahden kauden aikana kaukalossa nähtiin tuttua tulisieluista Niemistä, joka ei anna vastustajalle piiruakaan periksi. Tämä huomattiin myös itärajan toisella puolen ja Niemisen tie vei seuraavaksi KHL:ään ja Sibir Novosibirskiin.
Hopeiset vuodet 2012-2014
Kierrettyään KHL:n eri seuroja ja piipahdettuaan Ruotsin Allsvenskanissa koitti jälleen Niemisen paluu Tapparaan. Valmentajaksi oli pestattu Jukka Rautakorpi, jonka johdolla Tapparan uskottiin jälleen palaavaan liigan eliittiin.
Näin myös tapahtui ja Nieminen pelasi uransa tehokkaimman kauden sitten junnuvuosiensa iskemällä 50 tehopistettä huippulahjakkaan Aleksander Barkovin rinnalla. Kentällä nähtiin kuin uudestisyntynyt Nieminen, jonka nuori Barkov oli onnistunut sytyttämään täyteen roihuun. Upea kausi päättyi lopulta hopeisiin tunnelmiin, kun Ässät oli ikimuistoisessa finaalisarjassa parempi voitoin 4-2.
Kauteen 2013-2014 Tappara lähti vain ja ainoastaan kulta tavoitteenaan. Joukkue koki hopeakauden jälkeen isoja muutoksia, mutta niitä paikattiin muun muassa Kristian Kuuselan ja Pasi Puistolan hankinnoilla. Viime kauden hopeapettymyksen uskottiin kaivavan Tapparasta sen viimeisen vaihteen esiin, jolla Kanada-malja palautettaisiin yli 10 vuoden odotuksen takaisin Tampereelle.
Toisin kuitenkin kävi ja Ville Niemisen osalta tämä kausi jäi joutsenlauluksi. Rooli pieneni kauden mittaan kärkiketjuista jarruketjuihin ja tehopisteet putosivat 50:stä 22:een. Ensimmäistä kertaa kapteenin merkkiä rinnassaan kantanut Nieminen ei syystä tai toisesta pystynyt kaukalossa parhaimpaansa, vaikka tahtoa ja taistelua jäällä nähtiin yllin kyllin. Mestaruus jäi myös harmittavalla tavalla haaveeksi, kun ratkaisu nähtiin vasta seitsemännen ottelun ensimmäisessä jatkoerässä Juhamatti Aaltosen viimesteltyä Kärpille voittomaalin. Niemisen ja Tapparan kohtaloksi jäi siis jälleen kerran tyytyminen hopeaan.
2.5.2014 Tappara ilmoitti ettei se käytä kapteeninsa optiota ensi kaudesta. On hyvin epätodennäköistä, että nyt 37-vuotias Nieminen palaisi vielä Tapparaan, mutta mikäli näin tapahtuu on syytä toivoa, että jäähyväiset olisivat tällä kertaa kultaiset.
