Muistamme lopettaneet sankaripelaajat heidän saavutuksistaan. Voitoista ja häviöistä. Maaleista, syötöistä ja tuuletuksista. Mestaruuksien määrästä ja unohtumattoman dynastian johtamisesta harteillaan gloriaan. Siitä mitä he ovat tehneet jääkiekon eteen kotimaassaan.
Ville Peltosen ura tulisi muistaa nimenomaan Peltosen voitoista. Vain siitä Peltosen uralla on ollut kyse.
Peltonen on HIFK- ja Leijonat-legenda, mutta ennen kaikkea maailmanmestari, kaksinkertainen Suomen mestari ja Sveitsin NLA:n mestari.
Voittamisen halu teki Peltosesta pelaajan, joka hän oli läpi uransa. Peltonen ei ikinä ollut maailman vahvin, taitavin tai nopein pelaaja. Hän oli harvoin edes joukkueensa paras yksilö. Silti Peltonen johti joukkueita kohti menestystä – aina edestä. Hän halusi aina voittaa eniten.
Hyökkääjä on ollut läpi peliuransa todella ristiriitainen hahmo suomalaisessa jääkiekossa. Hän on toisien mielestä vuoden 1995 hattutempusta muistettava kulta-Ville. Toiset pitävät häntä rottamaisena ja keinoja kaihtamattomana pelaajana, joka pelasi vieläpä sekä Jokerien että HIFK:n paidassa pitkällä urallaan.
Todellisuudessa Peltonen ei ole rotta, ei siellä päinkään. Hän on voittaja.
Urheiluhistorian kovimmat voittajat ovat lähes poikkeuksetta olleet melkoisia kusipäitä. Kuusi NBA-mestaruutta ja pari olympiakultaa vienyt, maailmanhistorian kovin urheilija Michael Jordan oli joukkuekavereilleen aivan täysi ääliö. Jordan haukkui joukkuekavereitaan ennen pelejä, pelien aikana ja niiden jälkeen. Hän löi omia joukkuetovereitaan harjoituksissa, kun His Airness ei ollut tyytyväinen harjoituksien tempoon.
Kilpaurheilussa on kuitenkin kyse oman lajinsa ja itsensä tuntemisesta ja sen valjastamisesta voittamisen eteen. Tässä Ville Peltonen on aina ollut maaginen, missä ikinä on pelannutkin.
Peltonen on aina osannut antaa sen ratkaisevan poikittaisen mailan, kyynärpääniskun tai tönäisyn päästäkseen vapaaseen paikkaan juuri niillä tärkeimmillä hetkillä. Ja tätä ei pidä missään nimessä tuomita.
Juuri näillä ominaisuuksilla Peltonen vei Suomen sen jääkiekkohistorian ensimmäiseen MM-kultaan. Peltosen maalit nostivat jääkiekon Suomessa siihen nousuun, mitä jääkiekkopäättäjämme ovat jo hetken koittaneet lannistaa.
Peltonen on pelaajatyyppi, joita ei kasva puissa. Hän on juuri sellainen kaveri, jollaisia jokainen joukkue kaipaa saavuttaakseen päämääränsä. Ja päämäärän eteen pitää olla valmis tekemään mitä vaan.
Tämän Peltonen teki haastaessaan kolmen Villen kokoisen Jevgeni Artjuhinin tappeluun 2009 sen jälkeen, kun venäläiskolossi oli murjonut Peltosen sairastuvalle joukkueiden aiemmassa kohtaamisessa. Tälläinen henkinen kovuus mahdollisti Peltoselle miehen lähes 400 ottelua kestäneen NHL-uran.
Peltosen päättäväisyys, määrätietoisuus ja jääkiekon lainalaisuuksien virheetön hallinta mahdollistivat legendan upean uran, joka hakee vertaistaan kansainvälisestikin. Kolmettoista MM-kisat, neljät olympialaiset ja kaksi World Cupia.
Kun HIFK:n perinteitä rakastava kotiyleisö nousee osoittamaan seisaaltaan suosiota Peltoselle hänen viimeisen runkosarjaottelunsa kunniaksi tiistaina JYPiä vastaan, yleisö tekee sen hänen peliuransa lisäksi siksi, että Peltonen toi mestaruuden sekä HIFK:lle että Suomelle.
Peltonen siirtyy todennäköisesti valmentajaksi peliuransa jälkeen. Moni liigajoukkuekin kaipaa voittamisen kulttuuria ja tiukkaa vaatimustasoa pukukoppiinsa.
Muistakaa Peltonen MM-kullasta, hattutempusta ja erinomaisesta urasta. Mutta ennen kaikkea muistakaa Peltonen voittajana, mestarina.
