Heikosta kisamenestyksestä osa lankeaa tietysti valitun valmennusjohdon niskaan, mutta isoimmat syyt ovat kiekkoilun kokonaiskuvassa. Kysymys kuuluu, mihin suomalainen jääkiekko on menossa?
Yksi suomalaisen jääkiekon pelillisiä ongelmia on riittämätön hyökkäyspelin osaaminen. Nykyaikana jo Sveitsi ja muut Keski-Euroopankin maat osaavat hyökätä, kun taas Suomi erityisesti junioritasolla junnaa edelleen 90-lukulaisessa vastaiskupelaamisessa. Kun hyökkäyspelin opettaminen ja omaksuminen alkaa vasta maan pääsarjassa, ollaan kehityksessä jo useampi vuosi muita jäljessä.
Se kehitys ei miesten maajoukkueessa ole konkretisoitunut vielä, ja se tuskin konkretisoituu tänä keväänäkään, mutta jo lähitulevaisuudessa on nähtävillä uhkakuva, jossa Suomi todella putoaa jääkiekon suurmaiden kelkasta. Ja pahasti.
Siinä kohtaa A-maajoukkueen päävalmentajan valinta tai kansalaisuus on pieni kysymys, vaikka siitä yritetään koko ajan tehdä suomalaisen jääkiekon kynnyskysymystä. Isossa kuvassa, niillä jotka sitä pystyvät katsomaan, ongelma on kokonaisvaltainen. Miten kehitämme juniorityötä, miten kehitämme suomalaisen pelitavan?
Yhden tai kahden valmentajan palkkaaminen ei muuta koko kuvaa suuntaan eikä toiseen. Loppujenlopuksi on täysin yhdentekevää, palkkaako A-maajoukkueen päävalmentajan Diktaattori, Analyytikko vai Kansa, kun perustyö, nuorisomaajoukkueet ja niiden ympärillä seuratyö, on vinoutunutta.
Jääkiekkoliitossa täytyisi löytää se iso kuva, se kokonaiskuva siitä, mikä on suomalaisen jääkiekon tulevaisuus. Mikä on se tapa, jolla jääkiekossa menestytään 2010-luvulla? Mitkä ovat ne asiat, joilla ammennetaan menestystä ja kasvatetaan pelaajia aikuisten maajoukkueeseen jatkossa. Ja jos se pelitapa osoittautuu vääräksi, sen laatijat kantavat vastuunsa.
USA:n kiekkojärjestelmä on hyvä esimerkki siitä, mitä tehdään, kun on visioita ja strategioita. Kun muistetaan missä jamassa sikäläinen jääkiekko oli reilu vuosikymmen sitten, suomalaisen kiekon kulta-aikoina ja missä ollaan nyt, voidaan todeta, että Yhdysvalloissa on tehty erinomaista työtä, ainakin tällä saralla.
Suomalaiset ovat kautta aikojen kopioineet toimintamalleja muilta, Aarne Honkavaara kävi 50-luvun alussa opettelemassa pakkopeliä OHL:ssä, Alpo Suhonen vieraili 70-luvulla NHL:ssä ja Rauno Korpi otti mallia ihailemaltaan Viktor Tihonovilta. A-maajoukkue on tuonut vierasta kiekko-osaamista jo 60-luvulta lähtien Joe Wirkkusen ja Gustav Bubnikin johdolla.
